Papukaijoja ja jalkapalloa

Palattuani kuukausi sitten Tunisiasta olen viettänyt aikaani tiiviisti Suomen etelärannikolla, kunnes viime perjantaina lennähdin viikonlopunviettoon Istanbuliin. Siellä olikin jo täyskesä. Lokit parveilivat kalastusalusten vanavedessä Bosporin välkehtivillä aalloilla ja alppikiitäjät kirkuivat Sultanahmetin ja Aksarayn taivaalla sekä hyörivät yhdessä vaatimattomampien pikkuserkkujensa tervapääskyjen kanssa Galatan tornin ympäri. Eksoottisempaa kaupunkilinnustoa edustivat Gülhanen puiston isokauluskaijat, jotka ovat kotiutuneet Istanbuliin pienempien kauluskaijojen ja Euroopan portille saakka ehtineiden pihamainojen seuraksi.

Söimme ja joimme kylliksemme. Kebabia Hamdissa ja tuoretta doradoa Kultaisen sarven rannalla, meribassia ja punamulloja Nevizadella ja pitkien Istiklalin sivukaduilla vietettyjen öiden jälkeen aamiaiseksi perinteistä linssikeittoa.

Galatan tornilla taivaalta iskeytyi äkkiä Nokian kännykkä katukiveykseen vain muutaman sekunnin päähän minusta ja ystävästäni ja pirstoutui kadulle. Jos se tuolta korkeudelta olisi pudonnut jommankumman päähän, siinä olisi voinut tulla kuhmua pahempaa jälkeä. Hasardit eivät jääneet taivaalta putoileviin kännyköihin vaan niitä aiheuttivat myös jalkapallofanien polttamat valosoihdut, joiden savu täytti Nevizaden ja Kalabasaarin baari- ja ravintolakadut ajoittain niin sakeana, että ravintoloitsijat joutuivat evakuoimaan väen terasseilta yläkertoihin.

On syytä valistaa tässä yhteydessä lukijaa siitä seikasta, että turkkilaiset ovat jalkapallohulluja. Tuona lauantaina sattui istanbulilainen Galatasaray voittamaan jonkin tärkeän matsin niin ikään istanbulilaista Fenerbahçea vastaan. Niinpä ollessamme kahvilla Taksimin laidalla havaitsimme äkkiä aukion ja koko Istiklalin muuttuvan jonkinlaisiksi sotatantereiksi, kunnes liput ja jalkapallojoukkueiden tunnukset paljastivat kyseen olevan tietysti jalkapallosta. Ei mikään politiikkaan tai uskontoon liittyvä olisikaan saanut Istanbulin katuja yhtä sekaisin. Poliisi joutui varmistamaan, että joukkueiden kannattajat pysyvät erossa toisistaan ja niinpä Istiklalin alue jätettiin Galatasarayn yksinoikeudeksi. Juhlinta jatkui aamuyöhön. Sunnuntaiaamuna olikin kaupungissa kovin vaisua.

Suomessa vietetyt viikot ovat olleet sellaisia, ettei aika ole riittänyt edes pyykinpesuun, joten pahimmillaan olen joutunut ostamaan Aleksin hinnoilla kassillisen uusia paitoja, boksereita ja sukkia. Kevät on edennyt huomaamatta Suomessakin niin pitkälle, että etsin kuumeisesti kalenteristani tyhjiä päiviä, jotta ehtisin kotimaassakin luonnon helmaan, ennen kuin on jo kesä. Onneksi edessä häämöttää helatorstai. Ehkäpä silloin aamu silloin alkaa tornista ja ilta päättyy pyykkitelineille.