Kirjat

maanantai 12. elokuuta 2013

Truhanivin saari

Kiovassa on suuri joki, Dnepr, ja paljon kukkuloita. Se on sikäli hyvä, että kävellessä saa runsain mitoin liikuntaa. Eräällä kukkulalla asuntoni ja joen välissä kohoaa valtava Kansojen ystävyyden kaari (Ark Družby narodov). Sellaista oli kansojen ystävyys Neuvostoliitossa: konkreettista, betoniin valettua, harmaata jo syntyessään, ajan myötä sään vesivahingoittamaa, saasteiden tummentamaa ja halkeamien nyrhimää.

Dneprin keskellä on useita suuria saaria, joista suurin on Truhanivin saari. Nimen sanotaan juontuvan Kiovan muinoin taistelussa voittaneesta Tuhor-kaanista, jonka tytär naitettiin 1000-1100-lukujen vaihteessa hallinneelle Kiovan ruhtinaalle Svjatopolk II:lle. Truhanivin saari on suurimmalta osaltaan lehtimetsän peittämää - puulajeina leppää, haapaa, vaahteraa, tammea, lehmusta, saarnia ja valitettavasti myös amerikkalaista tulokaslajia robiniaa. Vähäisempiä määriä on myös kuusta ja mäntyä. Saaren eteläosa muodostaa Dneprin puiston, jossa on myös saarensisäinen Babinjejärvi. Saaren keskellä on kapea kannas, jonka pohjoispuolella saaren nimi vaihtuu jostain syystä Murometsin saareksi ja puistonkin nimi Kansojen ystävyyden puistoksi.

Kansojen ystävyyden kaaren alta pääsee Dneprin yli Truhanivin saarelle kahdella tavalla: konventionaalisesti kävelysiltaa pitkin kävellen tai sitten liukumalla funikulaarilla vaijerin varassa kukkulalta alas saarelle. Sillan ja funikulaarin saapumispaikassa on useampia ravintoloita ja baareja, mutta virvokkeita saa myös kaikilta rannoilta. Saarelta voi vuokrata veneitä, polkupyöriä ja jotain, minkä nimi on "oluttalo".

Saaren rannat ovat kesäaikaan uimarantoina ja sunnuntaina täyteen kansoitettuja. Kaikkialla kirmaili kiljahtelevia ja rytmikkäästi hyppeleviä puolialastomia teinityttöjä. Ukrainattarien edustavan ulkomuodon vastapainoksi nuoretmiehet näyttävät usein pölkystä veistetyiltä ja litkivät kaljaa. Ilmeisesti saarella ei ole erikseen rantoja nudisteille ja normaali-ihmisille, koskapa siellä kuljeskeli myös ilkialasti vanhoja setiä kaljamahoineen. Joillakin paikoilla vallitsi kummallinen tunnelma, kun sinne oli syntynyt suuria keskittymiä jonkinlaisia sirkuslaisia, jotka harjoittivat akrobatiaa ja temppujaan.

Yhdellä puolen saarta soitettiin Vaaleanpunaisen pantterin tunnussävelmää ja juotiin šampanjaa pullon suusta. Toisella puolen saarta taas raikasi Lykke Lin hitti I Follow Rivers, joka sopikin sanoitukseltaan varsin hyvin paikkaan. Kun rannat olivat kansan peittämiä, saaren sisämaa taas oli muuttunut suureksi nuorison piknikointi- ja pariutumisvyöhykkeeksi. Hyttysiä ja polttiaisia ilmaantui illemmalla jonkin verran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti