Eilen Ukrainassa vietettiin holodomorin muistopäivää - siis 30-luvun kansanmurhan, jonka Neuvostoliitto toteutti ukrainalaisia vastaan tahallisesti aiheutetun nälänhädän, takavarikkojen, teloitusten ja kyyditysten keinoin. Tänään puolestaan vietetään vuoden 2004 oranssivallankumouksen vuosipäivää.
Molemmista vuosipäivistä, joista ensimmäinen edustaa epätoivon aikaa ja toinen suuren toivon, tuli tänä vuonna symbolisia, sillä niitä edeltävällä viikolla Ukrainan presidentti Janukovitš taipui Venäjän uhkailuun ja julisti kansansa yleisen mielipiteen vastaisesti, että Ukraina jäädyttää neuvottelunsa EU:n kanssa assosiaatiosopimuksesta ja vapaakauppa-alueesta ja sen sijaan lähentyy Venäjään. Ukrainalaisten selvälle enemmistölle, mutta myös suurelle osalle Janukovitšin omaa puoluetta ja hallintoa ilmoitus näyttää tulleen šokkina ja pettymyksenä, joka petti ukrainalaisten suuren toivon ja heittää Itä-Euroopan ylle uuden rautaesiripun synkän varjon.
Kolmen viime yön ajan mielenosoittajat ovat olleet Maidanilla protestoiden presidentin yksipuolista päätöstä vastaan ja tukien Ukrainan eurointegraatiota. Tänään musiikki ja palopuheet raikasivat aamusta saakka. Tein kierroksen Kiovan keskeisissä osissa ja kaduilla täytyy olla tällä hetkellä satojatuhansia ihmisiä, sillä niin Taras Ševtšenkon yliopiston edusta ja Ševtšenko-puisto, sieltä Bessarabskalle johtava Ševtšenkon bulevardi, Bessarabianaukio, Hreštšatyk, Euroopanaukio kuin Maidan ja Myhailivskakin ovat tupaten täynnä väkeä Ukrainan lippujen, kaikkien oppositiopuolueiden lippujen, EU-lippujen ja omien kaupunkiensa tai alueidensa, järjestöjensä tai ryhmiensä lippujen kanssa. Tiedotusvälineet ovat jo lanseeranneet vuosipäivän mielenosoitukset Euro-Maidaniksi.
Ihmiset lauloivat isänmaallisia lauluja ja hoilasivat iskulauseita, huusivat yleisölle Slava Ukraini! ja yleisö vastasi Herojam slava! Suurimmat oppositiopuolueet Batkivštšyna (Isänmaa) ja Udar (Isku) olivat liikkeellä lippumerin ja tietysti filiaalinsa ja nuorisoliikkeensä myös. Jopa Ukrainan persut, voimakkaasti kansallismielinen Svoboda, oli mobilisoinut joukkonsa vahvasti ja sulassa sovussa muiden puolueiden kanssa tukemaan euroassosiaatiota ja integraatiota. Heikäläiset tosin muistuttivat banderolleissaan haluavansa yhdentymistä mutteivät jäljittelyä.
Väki lauloi, huusi ja puheita pidettiin, mutta väkivaltaa en missään havainnut. Muutama mielenosoittaja tosin olisi halunnut kiivetä valtaamaan Leninin patsaan ja heille tuli sanaharkkaa Leniniä suojelleiden mellakkapoliisien kanssa, ja puiston laidalla yksinäinen venäläismielinen provokaattori viikatemieheksi pukeutuneena rähjäsi ohi kulkevalle ja huomiotta jättävälle kansalle, että EU oli juutalaisten, homojen ja riistäjien salaliitto.
Koko syksyn ajan Venäjän propaganda on absurdiudessaan pikemminkin vieroittanut kuin vakuuttanut ukrainalaisia. Tienvarsille on pystytetty mainoksia, joissa miespari ja naispari pitävät toisiaan kädestä kiinni ja kerrotaan, että jos Ukraina solmii EU:n kanssa assosiaatiosopimuksen, edessä on homoseksualisoituminen. Sosialistista realismia edustavat kalliit videomainokset vetoavat ukrainalaisiin talonpoikiin, että EU:n saksalaisfasistit tulevat ja vievät leipänsä. Ja kommunistipuolueen sponsoroimassa televisiomainoksessa EU ja Amerikka ovat muuttuneet juutalaiskarikatyyrisiksi siionin viisaiksi, joiden käärmeet luikertelevat myrkyttämään ukrainalaisten mieliä, mutta Venäjä saapuu salskeana uroona tuhoamaan kapitalistien juonet ja ottamaan Ukraina-neitosen syleilyynsä - joko hyvällä tai pahalla.
Kansalaismielipide olikin muuttunut kaiken aikaa eurooppalaismielisemmäksi - eikä ainoastaan perinteisesti länsimielisessä Länsi-Ukrainassa tai Kiovassa, vaan jopa perinteisesti venäläismielisillä alueilla Itä-Ukrainassa ja Krimillä. Etnisesti venäläinen nuoriso tuki täysin rinnoin eurointegraatiota Donetskissa ja Simferopolissa ja jopa itäukrainalaiset oligarkit ilmaisivat vastustusta Venäjän ajamalle tulliliitolle, joka tekisi heistä pikkukaloja Venäjän oligarkkeihin verrattuna.
Tätä taustaa vastaan Janukovitšin ratkaisu oli ellei nyt suorastaan yllätys (olihan Janukovitš päinvastaisista puheistaan huolimatta aina ollut länsiskeptinen Venäjän mies) niin ainakin pettymys. EU-assosiaatiosopimuksen oli pitänyt olla se ainoa asia, josta Janukovitšin valtapuolue ja oppositio olivat yhtä mieltä, ja joka sai poliittisen eliitin hetkeksi puhaltamaan edes vähäsen yhteisen hiilen suuntaan. Janukovitš lähipiireineen - Venäjän propagandan auliilla avustuksella - yrittää toki vierittää syytä EU-neuvottelujen kariutumisesta opposition, EU:n ja IMF:n niskaan, mutta ainakaan kenellekään tänään Kiovan kaduilla olleista ei liene epäselvää, kenen tästä tulisi kantaa poliittinen vastuu.
Ongelma on, että poliittisen vastuun kantaminen vuoden 2015 presidentinvaaleissa voi olla nimenomaan se syy, miksi Janukovitš taipui Putinin tahtoon. Oppositio kun ei aio kannattaa Janukovitšia palkinnoksi vastahakoisesta EU-myönteisyydestä, vaan mielipidemittaukset näyttävät tällä hetkellä, että kumpi tahansa, Udarin ehdokas Vitali Klitško tai Batkivštšynan ehdokas Arseni Jatsenjuk, voittaisi Janukovitšin toisella kierroksella. Jos Ukraina EU:n vaatimien rehellisten vaalien sijaan soveltaakin venäläisiä sääntöjä, silloin Janukovitšin voittoon riittää Putinin kannatus, ja kansalaisista viis. Tästä näyttää tällä hetkellä olevan kysymys. Tosin Venäjä lienee motivoinut Janukovitšia vielä erikseen uhkailemalla Georgian 2008 kohtalolla ja muulla mukavalla.
Eurooppa on nyt toistaiseksi ottanut takkiin 0-4 ottelussaan Itä-Euroopan poliittisen kulttuurin suunnasta Venäjän edustamaa autoritarismia vastaan. Valko-Venäjä on syvällä diktatuurin suossa ja Azerbaidžan tekee öljyrahoineen pilkkaa eurooppalaisesta demokratiasta. Armenia painostettiin yllätyksettömästi Kremlin taakse ja nyt sama näyttää tapahtuneen Ukrainassa. Jäljellä on enää kaksi maaottelua, Moldova ja Georgia. Ne ovat paljon Ukrainaa pienempiä ja heikompia maita ja Venäjä on jo ehtinyt uhata molempia paitsi jo voimassa olevalla taloussaarrolla, myös sodalla, sillä Venäjän edustajat ovat muistuttaneet voivansa uudelleen aktivoida miehittämänsä alueet Abhasiassa, Etelä-Ossetiassa ja Transnistriassa jos Moldovan ja Georgian eurooppalainen suuntaus jatkuu.
Mikäli taas Venäjä voittaa kaikissa kuudessa, silloin Euroopan halki lankeaa jälleen rautaesirippu ja Mordorin punainen silmä kääntyy vääjäämättä Itämeren suuntaan. Se taas on hyvin huolestuttava uutinen Baltian maille ja Suomelle, jotka ovat seuraavina vuorossa, mikäli Georgia, Moldova ja Ukraina kaatuvat. Niinpä Maidanin mielenosoittajat seisovat tänä päivänä lippuineen ja banderolleineen marraskuisen koleassa tihkusateessa myös Suomen lähialueen vakauden suojana, ja ansaitsevat tästä hyvästä vähintäänkin kunnioituksen.
Molemmista vuosipäivistä, joista ensimmäinen edustaa epätoivon aikaa ja toinen suuren toivon, tuli tänä vuonna symbolisia, sillä niitä edeltävällä viikolla Ukrainan presidentti Janukovitš taipui Venäjän uhkailuun ja julisti kansansa yleisen mielipiteen vastaisesti, että Ukraina jäädyttää neuvottelunsa EU:n kanssa assosiaatiosopimuksesta ja vapaakauppa-alueesta ja sen sijaan lähentyy Venäjään. Ukrainalaisten selvälle enemmistölle, mutta myös suurelle osalle Janukovitšin omaa puoluetta ja hallintoa ilmoitus näyttää tulleen šokkina ja pettymyksenä, joka petti ukrainalaisten suuren toivon ja heittää Itä-Euroopan ylle uuden rautaesiripun synkän varjon.
Kolmen viime yön ajan mielenosoittajat ovat olleet Maidanilla protestoiden presidentin yksipuolista päätöstä vastaan ja tukien Ukrainan eurointegraatiota. Tänään musiikki ja palopuheet raikasivat aamusta saakka. Tein kierroksen Kiovan keskeisissä osissa ja kaduilla täytyy olla tällä hetkellä satojatuhansia ihmisiä, sillä niin Taras Ševtšenkon yliopiston edusta ja Ševtšenko-puisto, sieltä Bessarabskalle johtava Ševtšenkon bulevardi, Bessarabianaukio, Hreštšatyk, Euroopanaukio kuin Maidan ja Myhailivskakin ovat tupaten täynnä väkeä Ukrainan lippujen, kaikkien oppositiopuolueiden lippujen, EU-lippujen ja omien kaupunkiensa tai alueidensa, järjestöjensä tai ryhmiensä lippujen kanssa. Tiedotusvälineet ovat jo lanseeranneet vuosipäivän mielenosoitukset Euro-Maidaniksi.
Ihmiset lauloivat isänmaallisia lauluja ja hoilasivat iskulauseita, huusivat yleisölle Slava Ukraini! ja yleisö vastasi Herojam slava! Suurimmat oppositiopuolueet Batkivštšyna (Isänmaa) ja Udar (Isku) olivat liikkeellä lippumerin ja tietysti filiaalinsa ja nuorisoliikkeensä myös. Jopa Ukrainan persut, voimakkaasti kansallismielinen Svoboda, oli mobilisoinut joukkonsa vahvasti ja sulassa sovussa muiden puolueiden kanssa tukemaan euroassosiaatiota ja integraatiota. Heikäläiset tosin muistuttivat banderolleissaan haluavansa yhdentymistä mutteivät jäljittelyä.
Väki lauloi, huusi ja puheita pidettiin, mutta väkivaltaa en missään havainnut. Muutama mielenosoittaja tosin olisi halunnut kiivetä valtaamaan Leninin patsaan ja heille tuli sanaharkkaa Leniniä suojelleiden mellakkapoliisien kanssa, ja puiston laidalla yksinäinen venäläismielinen provokaattori viikatemieheksi pukeutuneena rähjäsi ohi kulkevalle ja huomiotta jättävälle kansalle, että EU oli juutalaisten, homojen ja riistäjien salaliitto.
Koko syksyn ajan Venäjän propaganda on absurdiudessaan pikemminkin vieroittanut kuin vakuuttanut ukrainalaisia. Tienvarsille on pystytetty mainoksia, joissa miespari ja naispari pitävät toisiaan kädestä kiinni ja kerrotaan, että jos Ukraina solmii EU:n kanssa assosiaatiosopimuksen, edessä on homoseksualisoituminen. Sosialistista realismia edustavat kalliit videomainokset vetoavat ukrainalaisiin talonpoikiin, että EU:n saksalaisfasistit tulevat ja vievät leipänsä. Ja kommunistipuolueen sponsoroimassa televisiomainoksessa EU ja Amerikka ovat muuttuneet juutalaiskarikatyyrisiksi siionin viisaiksi, joiden käärmeet luikertelevat myrkyttämään ukrainalaisten mieliä, mutta Venäjä saapuu salskeana uroona tuhoamaan kapitalistien juonet ja ottamaan Ukraina-neitosen syleilyynsä - joko hyvällä tai pahalla.
Kansalaismielipide olikin muuttunut kaiken aikaa eurooppalaismielisemmäksi - eikä ainoastaan perinteisesti länsimielisessä Länsi-Ukrainassa tai Kiovassa, vaan jopa perinteisesti venäläismielisillä alueilla Itä-Ukrainassa ja Krimillä. Etnisesti venäläinen nuoriso tuki täysin rinnoin eurointegraatiota Donetskissa ja Simferopolissa ja jopa itäukrainalaiset oligarkit ilmaisivat vastustusta Venäjän ajamalle tulliliitolle, joka tekisi heistä pikkukaloja Venäjän oligarkkeihin verrattuna.
Tätä taustaa vastaan Janukovitšin ratkaisu oli ellei nyt suorastaan yllätys (olihan Janukovitš päinvastaisista puheistaan huolimatta aina ollut länsiskeptinen Venäjän mies) niin ainakin pettymys. EU-assosiaatiosopimuksen oli pitänyt olla se ainoa asia, josta Janukovitšin valtapuolue ja oppositio olivat yhtä mieltä, ja joka sai poliittisen eliitin hetkeksi puhaltamaan edes vähäsen yhteisen hiilen suuntaan. Janukovitš lähipiireineen - Venäjän propagandan auliilla avustuksella - yrittää toki vierittää syytä EU-neuvottelujen kariutumisesta opposition, EU:n ja IMF:n niskaan, mutta ainakaan kenellekään tänään Kiovan kaduilla olleista ei liene epäselvää, kenen tästä tulisi kantaa poliittinen vastuu.
Ongelma on, että poliittisen vastuun kantaminen vuoden 2015 presidentinvaaleissa voi olla nimenomaan se syy, miksi Janukovitš taipui Putinin tahtoon. Oppositio kun ei aio kannattaa Janukovitšia palkinnoksi vastahakoisesta EU-myönteisyydestä, vaan mielipidemittaukset näyttävät tällä hetkellä, että kumpi tahansa, Udarin ehdokas Vitali Klitško tai Batkivštšynan ehdokas Arseni Jatsenjuk, voittaisi Janukovitšin toisella kierroksella. Jos Ukraina EU:n vaatimien rehellisten vaalien sijaan soveltaakin venäläisiä sääntöjä, silloin Janukovitšin voittoon riittää Putinin kannatus, ja kansalaisista viis. Tästä näyttää tällä hetkellä olevan kysymys. Tosin Venäjä lienee motivoinut Janukovitšia vielä erikseen uhkailemalla Georgian 2008 kohtalolla ja muulla mukavalla.
Eurooppa on nyt toistaiseksi ottanut takkiin 0-4 ottelussaan Itä-Euroopan poliittisen kulttuurin suunnasta Venäjän edustamaa autoritarismia vastaan. Valko-Venäjä on syvällä diktatuurin suossa ja Azerbaidžan tekee öljyrahoineen pilkkaa eurooppalaisesta demokratiasta. Armenia painostettiin yllätyksettömästi Kremlin taakse ja nyt sama näyttää tapahtuneen Ukrainassa. Jäljellä on enää kaksi maaottelua, Moldova ja Georgia. Ne ovat paljon Ukrainaa pienempiä ja heikompia maita ja Venäjä on jo ehtinyt uhata molempia paitsi jo voimassa olevalla taloussaarrolla, myös sodalla, sillä Venäjän edustajat ovat muistuttaneet voivansa uudelleen aktivoida miehittämänsä alueet Abhasiassa, Etelä-Ossetiassa ja Transnistriassa jos Moldovan ja Georgian eurooppalainen suuntaus jatkuu.
Mikäli taas Venäjä voittaa kaikissa kuudessa, silloin Euroopan halki lankeaa jälleen rautaesirippu ja Mordorin punainen silmä kääntyy vääjäämättä Itämeren suuntaan. Se taas on hyvin huolestuttava uutinen Baltian maille ja Suomelle, jotka ovat seuraavina vuorossa, mikäli Georgia, Moldova ja Ukraina kaatuvat. Niinpä Maidanin mielenosoittajat seisovat tänä päivänä lippuineen ja banderolleineen marraskuisen koleassa tihkusateessa myös Suomen lähialueen vakauden suojana, ja ansaitsevat tästä hyvästä vähintäänkin kunnioituksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti