Talvi on tullut Ukrainaan. Maanantaina Lvivissä satoi ensin kaatamalla vettä ja sitten alkoi tulla räntää. Sama toistui tänään Kiovassa, johon saavuin tiistaiaamuksi. Lvivin Ševtšenko-monumentilla nuoriso jatkoi reippaana ympärivuorokautista mielenosoittamista räntäsateesta huolimatta. Mielenosoittajaporukka koostuu suurimmaksi osaksi opiskelijoista ja nuorista, mutta suurimman yliopiston rehtori liittyi opiskelijoidensa rinnalle protesteihin ja alueparlamentti kiinnitti talon kokoisen EU-lipun historiallisen rakennuksensa seinään merkiksi siitä, missä Lviv seisoo. Myös tämän habitukseltaan keskieurooppalaisen viehättävän kaupungin lukuisat marmoriset nymfit ja poseidonit ovat saaneet kivikauloihinsa EU-liput.
Lvivistä puuttuvat kokonaan Kiovassa omnipresentit puolueliput, ja tämä johtuu siitä, että opiskelijat aloittivat Lvivissä ympärivuorokautisen mielenosoituksen jo ennen kuin Janukovitš laittoi pääministerinsä ilmoittamaan Ukrainan vetäytyvän Venäjän painostuksesta EU-neuvotteluistaan. Niinpä opiskelijoilla oli riittävä auktoriteetti pitää Ševtšenko-monumentin aukio omanaan ja laatia röyhkeä kieltonsa, että puoluelippuja ei saisi käyttää eivätkä puoluepoliitikot saisi kaapata vallankumousta puhumalla heidän lavaltaan. Kuulemma opiskelijat olivat fyysisesti estäneet Svoboda-puolueen kansanedustajaa tunkeutumasta lavalle ja poistaneet hänet. Ja hämmästyttävää kyllä, kaikki näyttävät tottelevan tätä spontaanisti annettua sääntöä: Lvivissä liputetaan vain Ukrainan ja EU:n lipuilla, ei puolueiden.
Pidemmän päälle tämä idealismi ei tietenkään ole aivan kestävää, sillä puolueet ovat olennainen osa demokratiaan kuuluvaa poliittista pluraliteettia, ja nuorison on turha kuvitella muuttuvansa epäpoliittisiksi poliittisissa vaatimuksissaan julistautumalla puolueisiin sitoutumattomiksi kansalaisyhteiskunnan edustajiksi. He tekevät politiikkaa, tahtoivat tai eivät.
Mutta tilapäisesti ratkaisu voi olla hyvä keino näytellä yhtenäisyyttä puolueiden välillä ja estää riitaisa varustelukierre, joka jo johti Kiovan mielenosoittajat konfliktien partaalle oppositiopuolueiden kilpaillessa aukioista ja siitä, kenen liput liehuivat näyttävimmin. Eräässä vaiheessa oli tilanne, jossa Maidanin ja Jevropeiskan leirit eivät puhuneet toisilleen ja Svobodalla oli vielä kolmas aivan oma leirinsä jossain, missä tuli yhteenottojakin mellakkapoliisin kanssa. Nopeasti tilanne kuitenkin havaittiin ja palautettiin Kiovassakin ainakin näennäinen linnarauha telttakuntien välille, yhteisen Ukrainan ja yhteisen Euroopan asialla kun kuitenkin ollaan.
Ajoittain mieleeni väistämättä hiipi Libanon - sama into ja tekemisen meininki, mutta ah, niin monta jakolinjaa ja poliittista kaunaa vaikeuttamassa yhteen hiileen puhaltamista. Vastapuolella ovat hallinnon, häntä rahoittavien oligarkkien ja Kremlin ja Lubjankan kyyniset manipulaattorit, jotka eivät jätä käyttämättä mitään mahdollisuutta kylvää eripuraa opposition keskuuteen ja hyödyntää jokaista ukrainalaisten sisäistä skismaa propagandassaan.
Ajoittain tosin Kremlin trolleilta ja politteknologeilta karkaa mopo pahasti käsistä, kuten on Ukrainassa tapahtunut jo pitkin kesää ja syksyä, niin että sinänsä taitavasti laskelmoitu propaganda ja kiihotus ovat itse asiassa kääntäneet enemmän ukrainalaisia Venäjää vastaan ja nopean eurointegraation kannalle kuin päinvastoin. Yksi näitä absurditeetteja on ollut Venäjän uusi homohysteria, jota on Ukrainassa hyödynnetty antaumuksella. Venäjän edustajat ja heidän paikalliset lakeijansa vetävät yhtenään yhtäläisyysmerkit EU:n ja homopropagandan välille. Tienvarsia koristavat mainoskampanjat, joissa miespari ja naispari ovat käsi kädessä ja valistetaan, että jos Ukraina solmii EU:n kanssa assosiaatiosopimuksen, Ukraina homoseksualisoituu. Maanantaina oli marssitettu nopeasti ikääntyneistä laitapuolen kulkijoista kokoon kyhätty sateenkaarikulkue, jossa yli 60-vuotiaat alkoholisoituneet sedät olivat olevinaan EU:ta edustavia rappiohomoja.
Ilmeisesti samasta politteknologisesta sylttytehtaasta tämän kuningasidean kanssa olivat peräisin kiihkeitä antisemiittejä esittävät provokaattorit, jotka yrittivät huudella julki EU:n oletettuja fasistisia tarkoitusperiä vähemmistökansojen tuhoksi. Tämä on erityisen koomista, kun venäläisessä propagandassa EU ja Amerikka kuvataan perinteisten natsijulisteiden tapaan juutalaishahmoisiksi koukkunokkaisiksi ja ahneiksi käsiä hieroskeleviksi käärmeiksi ja hämähäkeiksi.
Mutta eivät venäläispuolen keinot suinkaan tökeröihin provokaatioihin jääneet. Myös kyberoffensiivi laukaistiin heti yli sadantuhannen mielenosoittajan täytettyä Maidanin sunnuntaina. Suosittu verkkolehti Ukrainska Pravda kaadettiin hakkeroinnilla ja palvelunestohyökkäyksillä ja oppositiojohtajien nimissä perustettiin valetilejä ja julkaistiin väärennettyjä lausuntoja. Disinformaation pilvi on sankka, ja Venäjän kykyä projisoida nimenomaan propagandasodankäynnillistä tulimassaa ei pidäkään aliarvioida. Ei Ukrainassa, ei Georgiassa, ei Suomessa. Yllättävän moni länsitoimittaja viikonlopunkin aikana haksahti alkeellisiin trikkeihin.
Ukrainan nuoriso on palannut oranssivallankumouksen päiviin. Sen veteraanit - tämän päivän uransa aloittaneet ja perheitä perustaneet kolmikymppiset - opastavat ja elävät uudelleen suuruudenhetkiään parikymppisinä historian tekijöinä. Uusi sukupolvi, nykypäivän parikymppiset, saavat puolestaan ottaa osaan siihen, mihin olivat hieman liian nuoria vajaa vuosikymmen sitten. Kuten silloin, nytkään ajankohta ei mielenosoittajia helli: marraskuinen viima, sade ja räntä pieksevät urheita laulajia ja liputtajia.
Valitettavasti maailmanpolitiikassa Putinin mielipide painaa yhä enemmän kuin Ukrainan kansan. Yhdessä vaakakupissa on ukrainalaisten sitkeys, mutta toisessa Venäjän röyhkeys ja häikäilemättömyys imperialististen intressiensä ajamisessa. Ukrainan hallinto yrittää tasapainoilla keskellä, Janukovitš rikosrekistereineen ja KGB:n arkistoista kaivettuine palveluksineen Putinin otteessa mutta monet hänen virkakoneistonsa jäsenet viittä vaille valmiina lähtemään opiskelijoiden, opettajien, muusikkojen, pienyrittäjien, lapsiperheiden ja muiden EU:sta toivoa halajavien kanssa barrikadeille, jos vain olisi uskottava toivo siitä, että painostus lopulta presidenttiin ja valtapuolueeseen tehoaisi.
Blogini lukijat voivat halutessaan liittyä suoraan Kiovan ja Lvivin Jevromaidanien seuraajiin. Osa aktivisteista päivittää myös englanniksi - ja käännösohjelmat auttavat, jos haluaa saada selkoa ukrainan- ja venäjänkielisistä päivityksistä. Tässä puolestaan Ukrainan eurointegraatiota puoltava eurooppalais-ukrainalaisen yhteiskampanjan sivu.
Lvivistä puuttuvat kokonaan Kiovassa omnipresentit puolueliput, ja tämä johtuu siitä, että opiskelijat aloittivat Lvivissä ympärivuorokautisen mielenosoituksen jo ennen kuin Janukovitš laittoi pääministerinsä ilmoittamaan Ukrainan vetäytyvän Venäjän painostuksesta EU-neuvotteluistaan. Niinpä opiskelijoilla oli riittävä auktoriteetti pitää Ševtšenko-monumentin aukio omanaan ja laatia röyhkeä kieltonsa, että puoluelippuja ei saisi käyttää eivätkä puoluepoliitikot saisi kaapata vallankumousta puhumalla heidän lavaltaan. Kuulemma opiskelijat olivat fyysisesti estäneet Svoboda-puolueen kansanedustajaa tunkeutumasta lavalle ja poistaneet hänet. Ja hämmästyttävää kyllä, kaikki näyttävät tottelevan tätä spontaanisti annettua sääntöä: Lvivissä liputetaan vain Ukrainan ja EU:n lipuilla, ei puolueiden.
Pidemmän päälle tämä idealismi ei tietenkään ole aivan kestävää, sillä puolueet ovat olennainen osa demokratiaan kuuluvaa poliittista pluraliteettia, ja nuorison on turha kuvitella muuttuvansa epäpoliittisiksi poliittisissa vaatimuksissaan julistautumalla puolueisiin sitoutumattomiksi kansalaisyhteiskunnan edustajiksi. He tekevät politiikkaa, tahtoivat tai eivät.
Mutta tilapäisesti ratkaisu voi olla hyvä keino näytellä yhtenäisyyttä puolueiden välillä ja estää riitaisa varustelukierre, joka jo johti Kiovan mielenosoittajat konfliktien partaalle oppositiopuolueiden kilpaillessa aukioista ja siitä, kenen liput liehuivat näyttävimmin. Eräässä vaiheessa oli tilanne, jossa Maidanin ja Jevropeiskan leirit eivät puhuneet toisilleen ja Svobodalla oli vielä kolmas aivan oma leirinsä jossain, missä tuli yhteenottojakin mellakkapoliisin kanssa. Nopeasti tilanne kuitenkin havaittiin ja palautettiin Kiovassakin ainakin näennäinen linnarauha telttakuntien välille, yhteisen Ukrainan ja yhteisen Euroopan asialla kun kuitenkin ollaan.
Ajoittain mieleeni väistämättä hiipi Libanon - sama into ja tekemisen meininki, mutta ah, niin monta jakolinjaa ja poliittista kaunaa vaikeuttamassa yhteen hiileen puhaltamista. Vastapuolella ovat hallinnon, häntä rahoittavien oligarkkien ja Kremlin ja Lubjankan kyyniset manipulaattorit, jotka eivät jätä käyttämättä mitään mahdollisuutta kylvää eripuraa opposition keskuuteen ja hyödyntää jokaista ukrainalaisten sisäistä skismaa propagandassaan.
Ajoittain tosin Kremlin trolleilta ja politteknologeilta karkaa mopo pahasti käsistä, kuten on Ukrainassa tapahtunut jo pitkin kesää ja syksyä, niin että sinänsä taitavasti laskelmoitu propaganda ja kiihotus ovat itse asiassa kääntäneet enemmän ukrainalaisia Venäjää vastaan ja nopean eurointegraation kannalle kuin päinvastoin. Yksi näitä absurditeetteja on ollut Venäjän uusi homohysteria, jota on Ukrainassa hyödynnetty antaumuksella. Venäjän edustajat ja heidän paikalliset lakeijansa vetävät yhtenään yhtäläisyysmerkit EU:n ja homopropagandan välille. Tienvarsia koristavat mainoskampanjat, joissa miespari ja naispari ovat käsi kädessä ja valistetaan, että jos Ukraina solmii EU:n kanssa assosiaatiosopimuksen, Ukraina homoseksualisoituu. Maanantaina oli marssitettu nopeasti ikääntyneistä laitapuolen kulkijoista kokoon kyhätty sateenkaarikulkue, jossa yli 60-vuotiaat alkoholisoituneet sedät olivat olevinaan EU:ta edustavia rappiohomoja.
Ilmeisesti samasta politteknologisesta sylttytehtaasta tämän kuningasidean kanssa olivat peräisin kiihkeitä antisemiittejä esittävät provokaattorit, jotka yrittivät huudella julki EU:n oletettuja fasistisia tarkoitusperiä vähemmistökansojen tuhoksi. Tämä on erityisen koomista, kun venäläisessä propagandassa EU ja Amerikka kuvataan perinteisten natsijulisteiden tapaan juutalaishahmoisiksi koukkunokkaisiksi ja ahneiksi käsiä hieroskeleviksi käärmeiksi ja hämähäkeiksi.
Mutta eivät venäläispuolen keinot suinkaan tökeröihin provokaatioihin jääneet. Myös kyberoffensiivi laukaistiin heti yli sadantuhannen mielenosoittajan täytettyä Maidanin sunnuntaina. Suosittu verkkolehti Ukrainska Pravda kaadettiin hakkeroinnilla ja palvelunestohyökkäyksillä ja oppositiojohtajien nimissä perustettiin valetilejä ja julkaistiin väärennettyjä lausuntoja. Disinformaation pilvi on sankka, ja Venäjän kykyä projisoida nimenomaan propagandasodankäynnillistä tulimassaa ei pidäkään aliarvioida. Ei Ukrainassa, ei Georgiassa, ei Suomessa. Yllättävän moni länsitoimittaja viikonlopunkin aikana haksahti alkeellisiin trikkeihin.
Ukrainan nuoriso on palannut oranssivallankumouksen päiviin. Sen veteraanit - tämän päivän uransa aloittaneet ja perheitä perustaneet kolmikymppiset - opastavat ja elävät uudelleen suuruudenhetkiään parikymppisinä historian tekijöinä. Uusi sukupolvi, nykypäivän parikymppiset, saavat puolestaan ottaa osaan siihen, mihin olivat hieman liian nuoria vajaa vuosikymmen sitten. Kuten silloin, nytkään ajankohta ei mielenosoittajia helli: marraskuinen viima, sade ja räntä pieksevät urheita laulajia ja liputtajia.
Valitettavasti maailmanpolitiikassa Putinin mielipide painaa yhä enemmän kuin Ukrainan kansan. Yhdessä vaakakupissa on ukrainalaisten sitkeys, mutta toisessa Venäjän röyhkeys ja häikäilemättömyys imperialististen intressiensä ajamisessa. Ukrainan hallinto yrittää tasapainoilla keskellä, Janukovitš rikosrekistereineen ja KGB:n arkistoista kaivettuine palveluksineen Putinin otteessa mutta monet hänen virkakoneistonsa jäsenet viittä vaille valmiina lähtemään opiskelijoiden, opettajien, muusikkojen, pienyrittäjien, lapsiperheiden ja muiden EU:sta toivoa halajavien kanssa barrikadeille, jos vain olisi uskottava toivo siitä, että painostus lopulta presidenttiin ja valtapuolueeseen tehoaisi.
Blogini lukijat voivat halutessaan liittyä suoraan Kiovan ja Lvivin Jevromaidanien seuraajiin. Osa aktivisteista päivittää myös englanniksi - ja käännösohjelmat auttavat, jos haluaa saada selkoa ukrainan- ja venäjänkielisistä päivityksistä. Tässä puolestaan Ukrainan eurointegraatiota puoltava eurooppalais-ukrainalaisen yhteiskampanjan sivu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti