Venäjän hyökkäys Ukrainaan

Viikko sitten ukrainalaiset nauttivat ensimmäistä kertaa pitkään aikaan rauhasta, vakaudesta ja vapaudesta, jotka olivat tulleet Kiovaan ja muuallekin maahan vallankumouksen myötä. Vallan vaihtuminen oli ajanut kansaansa terrorisoineen hallinnon pakosalle ja samalla katosivat kaduilta myös kaikki kyseisen hallinnon palveluksessa olleet ääriryhmät, provokaattorit ja tituškit.

Kuluneen viikon aikana Ukraina sai uuden laillisen hallituksen ja tilanne rauhoittui nopeasti myös niissä idän ja etelän kaupungeissa, joissa oli monia syrjäytetyn presidentin valtapuolueen kannattajia. Rauhoittumista edesauttoi luonnollisesti se, että Janukovitšin oma puolue käänsi hänelle selkänsä ja kasasi kaikki hallinnon synnit hänen ja paenneiden ministeriensä ja turvallisuuspäälliköidensä niskaan. Sovinto levisi uhkaavasti uskollisimpiinkin kapinapesäkkeisiin, lopulta myös Krimille. (Voitte lukea matkastani Krimille täältä.)

Krimin venäläismielinen hallinto edusti Janukovitšin puoluetta, mutta kun puolue hylkäsi Venäjälle paenneen johtajansa, tästä seurasi, että Alueiden puoluetta edustavat kuvernöörit ja myös Krimin autonomisen tasavallan johto ilmoittivat uskollisuutensa uudelle hallitukselle ja Krimin pitämiselle osana Ukrainaa.

Tämä ei sopinut Venäjälle. Venäjällä oli valmiiksi runsaasti joukkoja Krimillä, sillä se oli kasannut valtavan määrän sotilasvoimaa laivastotukikohtaansa Sevastopolin erityishallintoalueella, joka on hallinnollisesti erillään Krimin autonomisesta tasavallasta. Yli puolet Krimin nykyisistä asukkaista on venäjänkielisiä - etnisesti venäläisiä sekä venäläistyneitä ukrainalaisia ja muita eri puolilta entistä Venäjän imperiumia ja Neuvostoliittoa Krimille asutettuja ryhmiä.

Toiseksi suurimpana ryhmänä ovat vajaat 300 000 krimintataaria, jotka edustavat Krimin alkuperäisväestöä ja joutuivat useaan otteeseen Venäjän masinoiman kansanmurhan kohteeksi: ensin Katariina Suuren hävitettyä Krimin kaanikunnan ja sittemmin myöhemmillä venäläistämiskausilla sekä jälleen Stalinin päättäessä karkottaa koko jäljellä olleen tataariväestön Keski-Aasiaan.

Kolmantena ryhmänä Krimillä ovat ukrainalaiset, joita on erityisesti niemimaan maatalousvaltaisissa pohjoisosissa. Sevastopolin kaupunki on ollut ainoa paikka Ukrainassa, jossa on selvä venäläismielinen enemmistö. Enemmistö Krimin tasavallan asukkaista kannattaa kuulumista Ukrainaan - tämä näkyi myös viime vuonna tehdyissä mielipidemittauksissa. Erityisen innokkaasti Ukrainaan kuulumista kannattavat ukrainalaisten lisäksi krimintataarit, jotka tietävät edessä todennäköisesti olevan jälleen vainon ja etnisen puhdistuksen aika, mikäli Venäjä valtaa Krimin. On merkittävää huomata, että kriminvenäläisistäkin nuoremmat polvet, jotka ovat kasvaneet itsenäisessä Ukrainassa, kannattavat mieluummin Ukrainaan kuulumista tai itsenäisyyttä kuin liittymistä Venäjään.

Venäjä aloitti hyökkäyksensä Krimille samaan tapaan kuin se yleensäkin toimii hyökätessään. Ensin provosoitiin järjestettyjä mielenosoituksia, joissa huudettiin Venäjää, vaihdettiin Ukrainan lippuja Venäjän lippuihin ja hyökättiin krimintataarien rauhanomaisen, Euro-Maidania tukeneen mielenosoituksen kimppuun. Sitten "tunnistamattomat" erikoisjoukot, jotka olivat etnisesti venäläisiä, puhuivat venäjää, käyttivät Venäjän armeijan kalustoa ja aseita sekä kantoivat Venäjän lippuja ja tunnuksia, valtasivat Krimin parlamentin ja hallintorakennuksen.

Krimin venäläismielinen pääministeri Mogiljov, joka oli ollut Janukovitšin liittolainen, mutta hylännyt tämän vallankumouksen jälkeen ja julistanut Krimin pysyvän osana Ukrainaa, pakotettiin eroamaan, samoin kuin koko hallituksensa. Venäläissotilaat päästivät tämän jälkeen vähemmistön krimiläisistä kansanedustajista parlamenttiin nimittämään käskytysasiana venäläisen Sergei Aksjonovin uudeksi Krimin pääministeriksi. Nimitysprosessi oli laiton, sillä parlamentti ei ollut päätösvaltaisena koolla, kun alle puolet kansanedustajista oli paikalla. (Tämä on merkittävä ero verrattuna Ukrainan parlamentin päätöksiin, joilla vanha valta kaadettiin - ne tapahtuivat päätösvaltaisella ja vieläpä suurella enemmistöllä, kun presidentin valtapuolueesta oli loikannut riittävästi väkivallasta suuttuneita kansanedustajia opposition puolelle.) Aksjonovilla on rikollistausta - hänen mafianimensä oli Goblin - ja hän johti venäläismielistä ääripuoluetta, jolla oli n. 4 % kannatus Krimin venäläisistä.

Venäjä siis toteutti laittoman vallankaappauksen Krimillä. Vallankaappaus tehtiin sotilaallisen invaasion turvin: Venäjä miehitti vallankaappauksen ajaksi Krimin lentokentät, liikenneyhteydet, strategiset yritykset ja sulki molemmat Krimiltä mantereelle johtavat kannakset. Ukrainan Krimillä olevat sotilas-, laivasto- ja poliisitukikohdat piiritettiin Venäjän armeijan joukoilla. Venäläiset sotilashelikopterit toivat tuhansia venäläissotilaita Krimille. Venäläiset sotalaivat sulkivat Krimin merialueet. Perjantai-iltapäivään mennessä koko Krim oli sotilaallisesti miehittäjän hallinnassa.

Venäjä jakoi rahaa ja passeja niille berkuteille, jotka olivat Kiovassa osallistuneet väkivaltaan kansannousua vastaan ja näistä joukoista tuli niin ollen Venäjän joukkoja. Muut Ukrainan viranomaiset suljettiin kasarmeihinsa ja Venäjän sotilaat tunkeutuivat niihin vaatien ukrainalaisten aseista riisumista. Venäjä lähetti Krimille myös järjestäytyneen rikollisuuden edustajia: Prätkäjengi Sevastopolin sudet pystytti tiesulkuja Sevastopolin erityishallintoalueen ympärille ja Moskovasta tuotiin lentokoneella Yön sudet johtajineen Krimille. Nämä ovat jo ilmoittaneet siirtyvänsä seuraavaksi Itä-Ukrainaa terrorisoimaan.

Kaiken tämän tapahtuessa merkittävä osa suomalaista mediaa johti yleisöä harhaan väittämällä, etteivät Krimin miehittäjät ole venäläisiä, sekä jatkaen venäläisen propagandan levittämistä niin Krimin kuin muunkin Ukrainan tapahtumista. Suomessa esiintyi asiantuntijoina ilmeisiä vaikuttaja-agentteja - elleivät he sitten ole yksinkertaisesti niin kutsuttuja hyödyllisiä hölmöjä, joilla ei ole minkäänlaista käsitystä todellisuudesta.

Venäjän miehittäessä Krimin länsivaltain hallitukset painostivat Ukrainan hallitusta olemaan puolustautumatta. Tämä lienee yksi syy siihen, miksi Ukrainan Krimillä olevat joukot eivät voineet puolustautua ja palauttaa järjestystä silloin kun se vielä olisi ollut mahdollista. Ukrainan uusi hallinto tietää, että mikäli se käynnistäisi lailliset maanpuolustustoimet valtioalueelleen hyökännyttä vihollista vastaan, länsimaat syyttäisivät Ukrainaa "provosoitumisesta" ja pahimmat valehtelijat jopa "hyökkäämisestä", kuten Georgian kohdalla tapahtui. Toisaalta jos Ukraina viivyttelee maanpuolustustoimien aloittamisessa liian kauan, Venäjä ehtii saada laajoja alueita muuallakin Ukrainassa epävakautettua ja miehitettyä ja edetä noista asemista käsin valtaamaan koko Ukrainan.

Putin on tehnyt selväksi, että Venäjä ei tunnusta Ukrainan uutta laillista hallintoa, vaan tukee syrjäytettyä presidenttiä. Tämä viittaa siihen, että Venäjän tarkoitus on Ukrainan hallituksen kumoaminen ja koko Ukrainan liittäminen väkisin Venäjän vallan alle.

Ukrainalaiset ovat nyt aiheellisesti kauhuissaan, kun Krim on vihollisen miehittämä ja tänään ovat alkaneet tunnistamattomien asejoukkojen hyökkäykset hallintorakennuksiin Harkovassa ja Donetskissa. Pyhän Mikaelin luostari soitti tänään jälleen mongoli-invaasiosta varoittavia kellojaan, kun tuli tieto Venäjän duuman ylähuoneen Putinille antamasta oikeutuksesta käyttää Venäjän armeijaa koko Ukrainan alueella. Ukrainalaisille käy huonosti, puolustautuivat he tai eivät.

Georgia sentään onnistui säilyttämään suurimman osan alueestaan vapaana, koska Saakašvili aloitti maanpuolustustoimet riittävän ajoissa. Georgia menetti vain ne alueet, jotka jo 1990-luvun alusta alkaen olivat olleet Venäjän miehittämiä sekä muutamia näihin alueisiin rajautuvia laaksoja, jotka Georgia oli 2000-luvun mittaan onnistunut paikallisten asukkaiden avulla saamaan takaisin laillisen järjestyksen piiriin.

Jos Ukraina ei puolustaudu, se menettää todennäköisesti koko valtiollisen itsenäisyytensä. Miljoonat ukrainalaiset tulevat silloin lähtemään EU-alueelle pakoon ja Venäjän nukkehallinto Ukrainassa tulee olemaan vähintään yhtä julma kuin Valko-Venäjän diktatuuri - todennäköisesti julmempi, sillä vastarintaa esiintynee Ukrainassa enemmän.

Tuhlattuaan aikaa päiväkausia kieltäymyksen vallassa elämiseen länsimaalaiset tuntuvat nyt viimein saavuttavan jonkinlaista šokkitilaa. He hokevat itselleen ja toisilleen, että meidänhän piti saada rauha omaksi ajaksemme, ja eihän sotaa tahtoa voisi venäläinen milloinkaan. He hokevat toisilleen, että tämähän on Eurooppaa, ei täällä voi vuonna 2014 tapahtua tällaista. Venäjä on eri mieltä. Mordorilla on unelma, ja kaikki sen käsikirjoitukset palvelevat tuota unelmaa.

Venäjä viis veisaa siitä, mitä mieltä ukrainalaiset tai krimiläiset ovat - tai mitä Lännen pääkaupungeissa nyt ajatellaan Venäjästä. Ei sellaisilla asioilla ole väliä. Väliä on sillä, kenellä on tarpeeksi sotavoimaa, häikäilemättömyyttä ja kykyä valehdella vaikka koko maailmalle. Tällaisia kykyjä Venäjän nykyjohto ihailee.

Putin kunnioittaa ainoastaan itseään vahvempia - mutta ei heitäkään, elleivät he siirry sanoista ja eleistä konkreettisiin peliliikkeisiin. Se taas vaatii kalliita ja epäsuosittuja asioita, joihin länsimaat eivät ole kieltäymyksen tilassa eläessään valmistautuneet. Kun ne lopulta ovat valmistautuneet, on todennäköisesti jo liian myöhäistä. Toki Ukraina voisi maanpuolustustoimiensa mobilisaatiolla voittaa aikaa; ei kylläkään ilmaiseksi, sillä maailmanlaajuinen propagandakoneisto on heitä vastaan.

Tästä saattaa tulla viimeinen blogipäivitykseni, jos tapahtumat ensin Itä-Ukrainassa ja sitten Keski-Ukrainassa etenevät samalla tahdilla kuin Krimillä. Toivon, että eivät, mutta Syyrian, Georgian ja Ukrainan tapahtumista keskimääräistä ihmistä enemmän tietävänä en elättele samanlaisia harhakuvitelmia kuin suomalaismedian puhuvat päät.

Täällä Kiovassa on rauhallista. Ihmiset kantavat Maidanille kukkia toissaviikon joukkomurhassa surmatuille sankareilleen. Missään ei näy merkkejä niistä "terroristeista ja fasisteista", jotka kuulemma hallitsevat Ukrainaa ja terrorisoivat ihmisiä. Ainoa epämääräinen sakki on venäläisinä provokaattoreina pidetyn Bratstvo-äärijärjestön staabi, joka ilmestyi Oikeusministeriön katutason huoneistoon maanantaina. Koko järjestö olikin ollut kateissa aina edellisestä provokaatiostaan alkaen - Bankovan puskutraktoriepisodista. Ukrainan uusi hallinto tai Maidanin suojeluskunnat eivät toistaiseksi ole tehneet mitään tuolle bandiittijoukon näköiselle pikkujoukolle, todennäköisesti haluten välttää provosoitumista.

Kiovassa ja muualla uuden hallinnon valvomassa Ukrainassa ei ole vainottu juutalaisia tai muitakaan vähemmistöjä. Sen sijaan heti kun Venäjä oli miehittänyt Krimin, ilmaantui provokaatioita: Simferopolin synagogien oviin ja seiniin oli sprayattu "kuolema juutalaisille" ja hakaristejä. Todennäköisesti sillä yritetään esittää venäläispropagandassa, että Venäjän miehitys Krimillä oli oikeutettu, koska jossain piileksii vaarallisia fasisteja.

Huolestusta herättää myös krimintataarien parissa liikkuva huhu, että Venäjä olisi tuonut armeijansa ja moottoripyöräjengien lisäksi Krimille Moskovan palveluksessa olevia tšetšeenejä, niin kutsuttuja kadyrovtseja. Missä ikinä Venäjä haluaakaan sotia, se alkaa levittää tšetšeeneistä kertovaa disinformaatiota tiedotusvälineisiin ja vaikuttaja-agenttien puheisiin. Krimillä tämä voi enteillä sitä, että Venäjän on tarkoitus propagandassaan lavastaa krimintataarit "islamilaisiksi radikaaleiksi", millä tullaan oikeuttamaan "terrorisminvastainen operaatio" eli etninen puhdistus tai pogromisarja, joka ajaa krimintataarit pakolaisiksi muuhun Ukrainaan.

Mutta täällä Kiovassa - täällä "banderalaisten fasistien ja ekstremistien" pesässä - on kaikki vielä toistaiseksi rauhallista ja hyvin. Niin kauan kunnes Mordor jälleen tuo örkki- ja peikkolaumansa riehumaan kaduillemme ja terrorisoimaan kunnon ihmisiä.

Mordorin edessä kolme joukkoa - haltiat, kääpiöt ja ihmiset - vaikuttavat heikoilta, mutta yhdessä he ovat voima. Olivat jo oranssivallankumouksessa ja olivat jälleen viikon takaisessa vallankumouksessa. Ikävä kyllä tuo yhtenäisyys on jo tällä viikolla hieman rakoillut kolmen oppositiopuolueen kähistessä keskenään pikkuasioista hallitusta muodostettaessa. Vanhasta kielilaista tuli yhtäkkiä politisoitu kysymys. Entisten ja nykyisten regionäärien kanssa on riidelty lustraation tarpeesta, ja Maidanin aktivistit ovat tyytymättömiä kaikkiin poliitikkoihin. Toivottavasti nämä kaikki taas nopeasti saavat rivinsä kokoon ja asettavat kansakunnan yhtenäisyyden etusijalle. Kuten yksi oppositiopoliitikoista hiljattain sanoi: "Te olette nähneet, että kun pidämme yhtä, voimme voittaa vastoin kaikkia odotuksia. Mutta jos alamme riidellä keskenämme, silloin tappiot alkavat." Tällä kertaa vastassa ei ole vain epäsuosittu Mordorin kätyri vaan koko Mordorin mahti.

Pahoittelen Tolkien-allegorioiden määrää, mutta en voi välttyä mielikuvilta, kun tuolla Maidanillakin roolipelaajat ja keskiaikaharrastajat olivat mielenosoitusten aikana niin näkyvästi esillä. Tilanne väistämättä muistuttaa Mordorin ja vapaiden kansojen vastakkainasettelua. Nyt tarvittaisiin kiireesti sormuksen ritarikuntaa ja sille kaikkea mahdollista saatavissa olevaa apua vapaasta maailmasta.