Hyökkäys Donetskiin ja Luhanskiin

Venäjän viime viikonloppuna alkanut hyökkäys Itä-Ukrainaan kiihtyi tänä viikonloppuna. Venäjän erikoisjoukot ottivat koordinoiduilla salamaoperaatioilla haltuunsa suuren määrän poliisin ja turvallisuuspalvelun rakennuksia, asevarastoja, rautatie- ja maantiesolmukohtia sekä tiedotusvälineiden ja tietoliikenteen yhteyskohtia Donetskin ja Luhanskin lääneissä. Menetelmät, joukot ja aseistus olivat samoja kuin Krimin miehitykseen käytetyt.

Venäläisjoukot valtasivat Donetskin läänin pohjoisosissa sijaitsevien teollisuuskaupunkien Slavjanskin ja Kramatorskin sekä pikkukaupunki Tšervonyi Lymanin poliisiasemat sekä hyökkäsivät Horlivkaan ja Shahtarskiin. Maantieyhteyksiä on katkaistu pystyttämällä Venäjän tunnuksia käyttävien raskaasti aseistettujen bandiittien miehittämiä tiesulkuja. Tietoliikenneyhteydet on katkottu. Sunnuntaihin mennessä ainakin kymmenen kaupunkia näyttäisi olevan olennaisilta osin Venäjän joukkojen miehittämiä.

On selvää, että Venäjän armeija on hyökännyt Krimin lisäksi nyt myös manner-Ukrainaan. Toki Venäjän aiemmatkin sabotaasi- ja subversio-operaatiot eri puolilla Ukrainaa ovat täyttäneet sotatoimien kriteerit. Nyt näyttäisi kuitenkin alkaneen varsinainen miehitysvaihe kahden läänin osalta. Sen sijaan Venäjä ei yrityksistä huolimatta onnistunut kapinaliikkeiden nostatuksessa samanaikaisesti muissa kohteissa, kuten Odessassa, Mykolajivissa, Hersonissa, Dnipropetrovskissa ja Zaporižžjassa. Harkovassa Ukrainan hallitus onnistui palauttamaan järjestyksen ja siellä tavalliset harkovalaiset uskaltautuivatkin eilen keskusaukion täydeltä osoittamaan tukeaan yhtenäiselle Ukrainalle.

Venäjän joukkojen ja heidän tukenaan olevien ekstremistien ja bandiittien haltuunsa ottamilla alueilla on terrori ryöstäytynyt valloilleen. Ukrainaa tukevia rauhanomaisia aktivisteja ja ukrainalaisia toimittajia on hakattu, uhkailtu ja kadonnut. Tunnettujen laillista järjestystä tukevien donbasilaisten autoja on tuikattu tuleen. Venäläiset bandiitit ja terroristit ovat ammuskelleet ja uhanneet räjäyttää panttivangeiksi ottamiaan paikallisia ihmisiä.

Terrorin tarkoituksena on pelotella venäjänkielisten itäukrainalaisten suuri passiivinen enemmistö pysymään passiivisina ja hiljaa. Silloin muutama tuhat raskaasti aseistettua, aggressiivista ja väkivaltaa kaihtamatonta venäläismielistä ekstremistiä rajan takaa tulleine ammattimaisine vahvistuksineen pystyvät helposti hallitsemaan katuja ja yleistä mielipidettä. Luultavasti länsimaiset toimittajat päästetään paikalle vasta, kun hyödyllisiä hölmöjä varten on rakennettu riittävä lavastus avainpaikoissa olevine maksettuine lausunnonantajineen ja "Venäjää kannattavine mielenosoittajineen". Tällä tavoin voidaan luoda ainakin omalle yleisölle se kuva, että donetskilaiset ja luhanskilaiset kannattaisivat tai vähintään hyväksyisivät Venäjään liittämisen, vaikka vasta hiljattain maaliskuussa tehdyt mielipidemittaukset todistivat päinvastaista.

Miksi Venäjä odotteli viikon ennen kuin kiihdytti Itä-Ukrainan operaatiota? Luultavasti syynä oli varautuminen länsimaiden toimenpiteisiin. Kun Venäjä havaitsi, etteivät länsimaat varaudu millään tavoin tukemaan Ukrainaa sotilaallisesti tai edes kalustollisesti, hyökkäystä jatkettiin. Venäjä keskittyy nyt Donetskin ja Luhanskin maakuntiin, mutta Slavjansk on solmukohta, josta käsin voi hyökätä sekä pohjoiseen Harkovaan että länteen Dnipropetrovskiin ja Zaporižžjaan. Venäjän propagandasta päätellen tähtäimessä on - mikäli pysäyttämiseen kykenevää voimaa tai sen uhkaa ei tule vastaan - 1800-luvulla Potjomkinin kulissipolitiikan avulla hahmoteltu "Uusi-Venäjä" (Novorossija), johon liitettäisiin koko Mustanmeren rannikko Mariupolista Odessaan. Odessan läänistä käsin olisi sitten kätevää tukea jo käynnistettyä Moldovan epävakauttamista.

Ukrainan presidentti Turtšynov kutsui koolle kansallisen turvallisuusneuvoston hätäistunnon lauantai-iltana. Jo aiemmin lauantaina sekä sisäministeri Avakov että puolustusvoimain varakomentaja Kabanenko olivat julkisuuteen antamissaan lausunnoissa kutsuneet Donetskin ja Luhanskin tapahtumia Venäjän hyökkäykseksi.

Ukrainan hallitus on kuitenkin tehnyt virheen osoittaessaan heikkoutta ja päättämättömyyttä aggression edessä sekä läntisten neuvojiensa ohjeiden mukaan ojennellessaan sovinnon kättä viholliselle, joka on jo miehittänyt Krimin ja ottamassa paraikaa haltuunsa itäisiä provinsseja. Esimerkiksi pääministeri Jatsenjukin donetskilaisille antama lupaus, että hallituksen aloittama hallinnon desentralisaatio-ohjelma toisi enemmän itsehallintoa alueille, oli muuten hyvä idea, mutta tapahtui nyt aivan väärään aikaan. Nyt se nimittäin antoi vaikutelman, että rikollinen kiristys kannatti, ja että tämä (jo yli kuukausi sitten hahmoteltu) myönnytys olisi ollut Venäjän operaatioiden ansiota.

Kun vastassa on röyhkeitä roistoja, jokainen heikkouden osoitus vain yllyttää kahmimaan enemmän ja entistä röyhkeämmin. Siksi mielistelypolitiikalla ei ole oikeastaan koskaan saavutettu Venäjän kanssa menestystä, yrittipä sitä sitten uhanalainen rajamaa tai Atlantin takainen suurvalta.

Venäjä on nyt tekemässä länsimaalaisille samoja temppuja kuin Syyriassa: se viivyttää länsimaiden reaktioita vilpillisellä pelillään, lykkäämällä neuvotteluita viikolla eteenpäin, jotta olisi siihen mennessä ehtinyt ottaa mahdollisimman paljon hallintaansa, kun samalla kiistää Itä-Ukrainassa operoivien erikoisjoukkojen olevan sen omia. Kuten Krimillä, nytkin on täysin ilmeistä, että joukot ovat venäläisiä erikoisjoukkoja, mutta samat vaikuttaja-agentit ja hyödylliset hölmöt vakuuttelevat meille taas länsimedioissa, että eihän Venäjä nyt voisi haluta puuttua Itä-Ukrainaan. (Venäjä on puuttunut sinne nyt jo vuosien ajan, ja viimeiset kuukaudet myös sotilaallisesti.)

Kun vastassa on paatuneita valehtelijoita, on heikkoutta lähteä mukaan valheiden peliin. Venäjän valheet on päinvastoin paljastettava ja Putinin on menetettävä kasvonsa, mikäli halutaan päästä johonkin rauhanomaiseen neuvottelutulokseen. Muutenhan tätä peliä voi jatkaa loputtomiin - tavalla, jota ainakin yksi suomalainen asiantuntija on osuvasti kuvannut täällä.

Ennustan siis, että tulemme näkemään tilanteen eskalaation. Ukrainalaisilla on kaksi vaihtoehtoa: joko Georgian kohtalo tai Krimin kohtalo. Jos he ryhtyvät voimatoimin palauttamaan järjestystä, Venäjä julistaa venäjänkielisten olevan ukrainalaisen fasismin uhan alla ja lähettää rajan yli raskaan kalustonsa, joita se tulee kutsumaan "rauhanturvaajiksi" ja edelleen kiistämään, että kyseessä olisi Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Monet länsimaalaiset hyödylliset idiootit uskovat tämän tai jos eivät usko niin kuitenkin omista syistään toistelevat Venäjän propagandaa. Niin he tekivät myös Georgian kohdalla Venäjän hyökätessä sinne samoin metodein ja yhtä valheellisella propagandalla kuin nyt Ukrainaan.

Jos taas ukrainalaiset eivät vastaa riittävällä voimalla, Venäjä miehittää alueen toisensa jälkeen, kohdaten vain yksityisten kansalaisten organisoimaa vastarintaa. Suurin osa väestöstä varsinkin Itä- ja Etelä-Ukrainassa on passiivista ja peloissaan. Suojeluskuntaliike on alkutekijöissään eikä siitä vielä ole keppeineen ja pamppuineen minkäänlaista vastusta raskaasti aseistetuille ja suojaliivitetyille spetsnazeille. Hallituksen toimettomuus vakuuttaa monia - erityisesti neuvostomentaliteetin linnakkeissa kuten miliisissä ja SBU:ssa - joko olemaan tekemättä töitään tai suorastaan loikkaamaan oletetun voittajan puolelle.

Kiovassa, Keski- ja Länsi-Ukrainassa maanpuolustushenki on paljon kovempi, mutta niissäkin vallitsee sama nurkkakuntaisuus kuin idässä, eli ihmiset välittävät ensisijaisesti omasta kotipaikkakunnastaan eivätkä ole halukkaita lähtemään puolustamaan toisella puolella maata olevaa aluetta. Hallituksen ja puolustusvoimain tulisi nyt ottaa asiassa aloitteellisuus ja johto, ja ulkovaltojen pitäisi antaa heille selkeä selkänoja, koska sitten Ukrainan nuorista miehistä ja vähän vanhemmistakin kyllä löytyisi tarmoa ja rohkeutta.

*      *      *

Se sodasta tällä kertaa. Tänä vuonna useimmat kirkkokunnat tuntuvat viettävän pääsiäistä samaan aikaan. On palmusunnuntai ja Kiovassa väki on viettänyt aamupäivän ja pitkälle iltapäivään kirkoissa. Ukrainalaiset ovat uskonnollista väkeä. Koska Ukraina on nyt menettänyt suurimman osan palmuistaan (Krimillä ne kasvavat), väki kanniskelee mukanaan pajunvitsoista koottuja kimppuja. Minun ovellani ei ole käynyt virpojia, joten ehkä se ei täällä ole tapana. Noidiksi pukeutuminen voisikin olla liian pakanallista menoa täkäläisen kristillisyyden makuun. Varsin vähän täällä muutenkin on suomalaistyylistä kaupallista pääsiäispupuhömppää. Pääsiäinen on ortodokseille vuoden tärkein kristillinen pyhä ja se pidetään nimenomaan kristillisenä.

Se, mihin olen pettynyt (sodan lisäksi), on kolea sää. Oikeastaan koko viime viikko oli inhottavan kylmää ja tänään sama jatkuu. Se ei houkuttele käyskentelemään Dneprin varsille muuttolintuja etsimään. Rastaita, peippoja ja mustaleppälintuja on kuitenkin kaupunkiin jo saapunut. Jos hyvin käy niin pitkänäperjantaina voin aloittaa etukäteen varatun lomani. Tie kutsuu. Pitää varmaankin ohjata auton keula tiukasti länsikurssille, jottei tule vastaan venäläisiä tankkeja.

Viimeisimmät kirjoitukseni Ukrainasta - aina Ukrainan vallankumouksen loppuvaiheen kuvaavasta kirjoituksesta alkaen - ovat saaneet poikkeuksellisen paljon lukijoita, koska niitä on jaettu erilaisille somesivustoille. Hauskaa jos ihmiset ovat kokeneet kirjoitukseni hyödyllisiksi ja informatiivisiksi. Saamaani palautteeseen viitaten muistutan kuitenkin, että tämä blogi on edelleenkin yksityishenkilön yksityinen blogi, joka on ensisijaisesti tarkoitettu oman Suomessa ja maailmalla olevan tuttavapiirini luettavaksi. Se ei ole tarkoitettu väittelyn avaukseksi Kremlin propagandaa levittävien trollien ja monenmoisten ääriaatteiden fanaattisten seuraajien kanssa.

Jos olet tuntematon ja koet tästä blogista löytäneesi helmen, niin seuraa kaikessa rauhassa, ja kommentoidakin saa. Mieti kuitenkin pari kertaa, haluatko varmasti heittää tämän helmesi sikolättiin, jollekin Verkkomedian ja Safkan hörhöjen riehuntafoorumille. Siellä kun ei yleensä ole halua kehittää omia näkemyksiä, vaan ainoastaan julistaa propagandaa. Jos taas et pidä tästä blogista ja se saa verenpaineesi kohoamaan, kehotan hakeutumaan muualle ja jättämään kirjoitukseni vastedes lukematta. Netti on täynnä kaikenlaista ja valikointi on luvallista.