Pääsiäisen kunniaksi olen tehnyt kierroksen Kiovasta Odessaan, sieltä Etelä-Bessarabian kautta Romanian puolelle Galaţiin ja sitten Länsi-Moldovaa pitkin pohjoiseen, palaten takaisin Ukrainan puolelle Bukovinassa ja jatkaen Galitsiaan. Kyseessä ovat historialliset eurooppalaiset rajamaat, joilla monet imperiumit ovat aikojen saatossa mitelleet voimiaan ja jättäneet jälkensä näiden alueiden geneettiseen, kielelliseen, kulttuuriseen ja uskonnolliseen perimään.
Aloitin ajamalla yhden suomalaisen ja yhden virolaisen kanssa Kiovasta etelään. Pysähdyimme kahville ja lounastamaan Tšerkasyn läänin länsiosassa sijaitsevassa Umanissa, joka on tunnettu merkittävänä juutalaiskeskuksena. Umanissa sijaitsevalle rabbi Nahmanin haudalle tekevät juutalaiset yhäkin pyhiinvaelluksia. Siellä käytiin 1700-luvulla myös kasakoiden kansannousu aluetta hallinnutta puolalaista aatelia vastaan.
Jatkoimme Umanista Odessaan, jonne huhuttiin Venäjän seuraavaa hyökkäystä pääsiäisen aikana. Odessa on vuosisadat ollut monikansallinen satamakaupunki, johon kreikkalaiset, turkkilaiset, juutalaiset, romanialaiset, venäläiset, ukrainalaiset ja saksalaiset ovat jättäneet jälkensä, kuten moni muukin kansallisuus. Noin kolmannes väestöstä puhuu nykyään äidinkielenään venäjää, mikä on saanut monet puhumaan Odessasta "venäläisenä" kaupunkina. Venäläisten ollessa kyseessä kun "venäläisyyteen" ei vaadita venäläistä alkuperää eikä enemmistöä, kuten muiden kansallisuuksien kohdalla vaadittaisiin, vaan venäläiseksi julistetaan milloin mitäkin, missä venäläiset ovat joskus hallineet tai haluaisivat hallita.
Odessa oli jo puhjennut kevään vehreyteen tullessamme ja asettautuessamme paikalliseen loistohotelliin, koska yhdellä meistä oli keino hankkia meille huoneet sieltä erittäin edullisesti. Vieressä olivatkin sopivasti Richelieun patsas ja Potjomkinin portaat, joiden yläpäässä paikallinen Maidan osoittaa mieltään joka päivä Venäjän imperialistisia aikeita vastaan.
Venäjän propagandassa Odessaan on jo julistettu "kansantasavalta", mutta sellaisesta ei näkynyt kaupungissa todellisuudessa jälkeäkään. Odessalaiset liputtivat päinvastoin kaikkialla Ukrainan lipuin maan yhtenäisyyden puolesta. Useammat tapaamamme paikalliset kertoivat meille olevansa venäjänkielisiä ja tukevansa Ukrainan yhtenäisyyttä, vastustaen putinistista imperialismia. Odessaan johtavien teiden varsilla pitkin maakuntaa suojeluskuntalaiset ovat pystyttäneet pieniä tarkkailupisteitä, etteivät Venäjän joukot pääsisi valtaamaan strategisia liikennesolmukohtia huomaamatta. Näillä ihmisillä ei kuitenkaan ole mitään tai korkeintaan kevyttä aseistusta, joten vapaaehtoisvoimin ei kyllä raskaasti aseistettuja miehitysjoukkoja pysäytetä.
Seuraavana päivänä jätimme virolaisen Odessaan ja jatkoimme kahden hengen voimin Etelä-Bessarabian halki Romanian puolelle Galaţiin. Etelä-Bessarabia tunnettiin Osmanivaltakunnan aikana Akkermanin lääninä siellä sijaitsevan historiallisen Akkermanin eli suorana käännöksenä Bilhorodin (Belgorodin) linnan mukaan, jonka linnan mukaan on nimetty myös alueen suurin kaupunki.
Nykyisin Akkermanin lääni eli Bilhorodin alue kuuluu eteläisenä puoliskona Odessan lääniin, johon se liitettiin neuvostovallan aikana. Romanialaisesta Itä-Moldovasta eli Bessarabiasta oli ensin tehty neuvosto-Moldavia, mutta Bessarabian eteläosa ja Pohjois-Bukovina liitettiin Ukrainaan. Molemmat olivat perinteisesti hyvin monietnisiä alueita, eivät erityisen ukrainalaisia, vaikka noilla alueilla paljon slaaveja elikin. Etelä-Bessarabian etniseen kirjoon kuuluu slaavien ja romanialaisten lisäksi paljon muslimitataareja, vanhauskoisia venäläisiä, kristittyjä tataareja eli gagauuseja sekä onpa alueella jäänteinä vielä joitain kreikkalaisia, juutalaisia ja saksalaisia, vaikka nämä ryhmät ovatkin suuresti pienentyneet maastamuuton myötä.
Etelä-Bessarabian maasto on lämmintä Mustanmeren-rannikkoa ja maatalousvaltaista. Peltoja ja viiniviljelmiä, paljon pieniä kyliä ja rannikoilla jonkin verran uneliaita lomakohteita hiekkarantoineen. Ehkäpä tämä alue löydetään vielä jonain päivänä nyt kun Krim on ajautunut Venäjän laittoman miehityksen aiheuttamaan kaaokseen.
Asiaa edesauttaisi tietysti Romanian ja Ukrainan yhteyksien paraneminen. Länsiukrainalaiset pitivät sosialismin aikanakin tiiviit yhteytensä Puolaan, mutta lounaisukrainalaisten yhteydet Saksan liittolaisena aluetta hallinneeseen Romaniaan katkaistiin tietoisesti neuvostopolitiikan ja propagandan avulla. Vähemmistöjä jäi kuitenkin puolin ja toisin ja molemmat omien maidensa rajaseudut hyötyisivät avoimemmista yhteyksistä tällä rajaseudulla. Ukrainalaisten olisi myös hyvä nähdä se edistys, mikä Romaniassa on tapahtunut viimeisten kymmenen vuoden aikana, sillä ei ole niin kovin kauaa siitä, kun Romania oli vielä samanlaisessa tilassa kuin Ukraina nyt. Tosin ilman Venäjän suoria sotilaallisia hyökkäyksiä.
Euroopan suurimmasta kosteikkoalueesta Tonavan suistosta suurin osa sijaitsee Romanian puolella, mutta osa ulottuu Ukrainan puolelle saakka. Alue kuhisee lintuja. Vaikka ehdin niitä havainnoida vain muutamalla pysäkillä, ehdin nähdä useampia kymmeniä ruskosotkia, punapäänarskuja ja punajalkahaukkoja. Izmailin jälkeen eteläistä reittiä pitkin Renistä kuljimme lyhyen matkaa Moldovan tasavallan alueen läpi ja sitten Romanian puolelle.
Galaţiin saapuessamme oli jo pimeää, mutta löysimme mukavan hotellin ja ehdimme ihmetellä, missä kaikki ihmiset olivat, kunnes väkeä alkoi virrata kirkoista kynttilöiden kera. Söimme myöhään yöhön Cajou-nimisessä erinomaisessa ravintolassa, jossa viinikarahvit ja runsaat ateriat eivät maksaneet suomalaisittain juuri mitään. Romanialaiset ovat eräänlaisia Itä-Euroopan italialaisia; puhuvat romaanista kieltä, pitävät hyvästä syömisestä ja juomisesta mutta eivät ole kovin tarkkoja liikennesääntöjen suhteen.
Seuraavana päivänä aamiaisella paikallinen kontaktimme, joka opettaa historiaa Galaţissa ja Bessarabian puolella Cahulissa kampuksia omaavassa Ala-Tonavan yliopistossa, kertoi väen viettäneen yötä kirkoissa yökolmeen saakka. Pääsiäisen vietto näkyi muutenkin kaikkialla sekä Ukrainan että Romanian puolella. Ortodokseille pääsiäinen on ylivoimaisesti vuoden tärkein pyhä. Ihmiset tervehtivät toisiaan todeten "Kristus nousi kuolleista" ja toiset vastasivat siihen "totisesti nousi". Sukulaiset kierretään läpi ja pöydät notkuvat.
Seuraavana päivänä jatkoimme Galaţista pohjoiseen Romanian-puoleista Länsi-Moldovaa pitin, matkustaen valtavan uskonnollisten kohteiden keskittymän keskipaikkeilla sijaitsevaan Târgu Neamţin pikkukaupunkiin. Tuona iltana tutustuimme pikkukaupungin yöelämään, joka osaltamme päättyi Café Paris'ssa, ja seuraavana päivänä lähdimme kiertämään autolla ympäri aluetta sijaitsevia historiallisia luostareita, joita onkin tuolla seudulla kymmeniä. Samaa näyttivät tekevän lukemattomat paikalliset ja muualta maasta tulleet romanialaiset, jotka aiheuttivat pieniä liikennekaaoksia luostarikylien parkkipaikoille.
Saatuamme sielun pelastumisen kannalta riittävän annostuksen luostareita ja kirkkoja yhden pääsiäisen tarpeiksi, jatkoimme lopulta Neamţista pohjoiseen kohti Bukovinaa, pysähdyimme kahvilla Etelä-Bukovinan pääkaupungissa Suceavassa, ja jatkoimme sitten Siretistä rajan yli Ukrainan puolelle Pohjois-Bukovinaan. Tutustuimme siellä sievään ja monietniseen Tšernivtsin kaupunkiin, josta olen aiemmin kirjoittanut blogissani täällä. Söimme kävelykadulla Café Kärntenissä hyvän illallisen ja ajoimme sitten illaksi Galitsian puolelle Ivano-Frankivskiin.
Ivano-Frankivskin perin juurin länsiukrainalainen yliopistokaupunki, josta siitäkin olen kirjoittanut blogissani aiemmin täällä, täällä ja täällä, toivotti meidät tervetulleeksi kauniina ja kesäisenä. Tapasimme jo ensimmäisenä iltana vanhoja tuttuja viiden vuoden takaa ja yö venähtikin taas varsin pitkäksi. Babylonia ei näemmä enää ole, mutta sen on korvannut kaksi uutta yökerhoa. Muutenkin ravintolat ja kahvilat ovat menneet uusiksi, mutta muuten Ivano on monin tavoin ennallaan. Täynnä tervehenkistä ukrainalaista kansallismieltä, mutta ei venäläisfasisteille ominaista vihamielisyyttä kaikkia muita kohtaan.
Yksikin vanhempi setä tuli Nezaležnostilla ilmoittamaan meille ilonsa siitä, että olimme kaupungissa vierailulla, ja halusi puhua meille sekaisin englantia, ranskaa, saksaa ja italiaa. Löysimme myös kansallismielisen matkamuistoliikkeen, josta sai kaikkea vallankumouksellisista paidoista ja mukeista ukrainalaiskansalliseen musiikkiin. Nyt tiedetään, mitkä levyt raikaavat autossa huomenna jatkuvalla pitkällä ajomatkalla Ukrainasta Puolan ja Baltian kautta Suomeen.
Aloitin ajamalla yhden suomalaisen ja yhden virolaisen kanssa Kiovasta etelään. Pysähdyimme kahville ja lounastamaan Tšerkasyn läänin länsiosassa sijaitsevassa Umanissa, joka on tunnettu merkittävänä juutalaiskeskuksena. Umanissa sijaitsevalle rabbi Nahmanin haudalle tekevät juutalaiset yhäkin pyhiinvaelluksia. Siellä käytiin 1700-luvulla myös kasakoiden kansannousu aluetta hallinnutta puolalaista aatelia vastaan.
Jatkoimme Umanista Odessaan, jonne huhuttiin Venäjän seuraavaa hyökkäystä pääsiäisen aikana. Odessa on vuosisadat ollut monikansallinen satamakaupunki, johon kreikkalaiset, turkkilaiset, juutalaiset, romanialaiset, venäläiset, ukrainalaiset ja saksalaiset ovat jättäneet jälkensä, kuten moni muukin kansallisuus. Noin kolmannes väestöstä puhuu nykyään äidinkielenään venäjää, mikä on saanut monet puhumaan Odessasta "venäläisenä" kaupunkina. Venäläisten ollessa kyseessä kun "venäläisyyteen" ei vaadita venäläistä alkuperää eikä enemmistöä, kuten muiden kansallisuuksien kohdalla vaadittaisiin, vaan venäläiseksi julistetaan milloin mitäkin, missä venäläiset ovat joskus hallineet tai haluaisivat hallita.
Odessa oli jo puhjennut kevään vehreyteen tullessamme ja asettautuessamme paikalliseen loistohotelliin, koska yhdellä meistä oli keino hankkia meille huoneet sieltä erittäin edullisesti. Vieressä olivatkin sopivasti Richelieun patsas ja Potjomkinin portaat, joiden yläpäässä paikallinen Maidan osoittaa mieltään joka päivä Venäjän imperialistisia aikeita vastaan.
Venäjän propagandassa Odessaan on jo julistettu "kansantasavalta", mutta sellaisesta ei näkynyt kaupungissa todellisuudessa jälkeäkään. Odessalaiset liputtivat päinvastoin kaikkialla Ukrainan lipuin maan yhtenäisyyden puolesta. Useammat tapaamamme paikalliset kertoivat meille olevansa venäjänkielisiä ja tukevansa Ukrainan yhtenäisyyttä, vastustaen putinistista imperialismia. Odessaan johtavien teiden varsilla pitkin maakuntaa suojeluskuntalaiset ovat pystyttäneet pieniä tarkkailupisteitä, etteivät Venäjän joukot pääsisi valtaamaan strategisia liikennesolmukohtia huomaamatta. Näillä ihmisillä ei kuitenkaan ole mitään tai korkeintaan kevyttä aseistusta, joten vapaaehtoisvoimin ei kyllä raskaasti aseistettuja miehitysjoukkoja pysäytetä.
Seuraavana päivänä jätimme virolaisen Odessaan ja jatkoimme kahden hengen voimin Etelä-Bessarabian halki Romanian puolelle Galaţiin. Etelä-Bessarabia tunnettiin Osmanivaltakunnan aikana Akkermanin lääninä siellä sijaitsevan historiallisen Akkermanin eli suorana käännöksenä Bilhorodin (Belgorodin) linnan mukaan, jonka linnan mukaan on nimetty myös alueen suurin kaupunki.
Nykyisin Akkermanin lääni eli Bilhorodin alue kuuluu eteläisenä puoliskona Odessan lääniin, johon se liitettiin neuvostovallan aikana. Romanialaisesta Itä-Moldovasta eli Bessarabiasta oli ensin tehty neuvosto-Moldavia, mutta Bessarabian eteläosa ja Pohjois-Bukovina liitettiin Ukrainaan. Molemmat olivat perinteisesti hyvin monietnisiä alueita, eivät erityisen ukrainalaisia, vaikka noilla alueilla paljon slaaveja elikin. Etelä-Bessarabian etniseen kirjoon kuuluu slaavien ja romanialaisten lisäksi paljon muslimitataareja, vanhauskoisia venäläisiä, kristittyjä tataareja eli gagauuseja sekä onpa alueella jäänteinä vielä joitain kreikkalaisia, juutalaisia ja saksalaisia, vaikka nämä ryhmät ovatkin suuresti pienentyneet maastamuuton myötä.
Etelä-Bessarabian maasto on lämmintä Mustanmeren-rannikkoa ja maatalousvaltaista. Peltoja ja viiniviljelmiä, paljon pieniä kyliä ja rannikoilla jonkin verran uneliaita lomakohteita hiekkarantoineen. Ehkäpä tämä alue löydetään vielä jonain päivänä nyt kun Krim on ajautunut Venäjän laittoman miehityksen aiheuttamaan kaaokseen.
Asiaa edesauttaisi tietysti Romanian ja Ukrainan yhteyksien paraneminen. Länsiukrainalaiset pitivät sosialismin aikanakin tiiviit yhteytensä Puolaan, mutta lounaisukrainalaisten yhteydet Saksan liittolaisena aluetta hallinneeseen Romaniaan katkaistiin tietoisesti neuvostopolitiikan ja propagandan avulla. Vähemmistöjä jäi kuitenkin puolin ja toisin ja molemmat omien maidensa rajaseudut hyötyisivät avoimemmista yhteyksistä tällä rajaseudulla. Ukrainalaisten olisi myös hyvä nähdä se edistys, mikä Romaniassa on tapahtunut viimeisten kymmenen vuoden aikana, sillä ei ole niin kovin kauaa siitä, kun Romania oli vielä samanlaisessa tilassa kuin Ukraina nyt. Tosin ilman Venäjän suoria sotilaallisia hyökkäyksiä.
Euroopan suurimmasta kosteikkoalueesta Tonavan suistosta suurin osa sijaitsee Romanian puolella, mutta osa ulottuu Ukrainan puolelle saakka. Alue kuhisee lintuja. Vaikka ehdin niitä havainnoida vain muutamalla pysäkillä, ehdin nähdä useampia kymmeniä ruskosotkia, punapäänarskuja ja punajalkahaukkoja. Izmailin jälkeen eteläistä reittiä pitkin Renistä kuljimme lyhyen matkaa Moldovan tasavallan alueen läpi ja sitten Romanian puolelle.
Galaţiin saapuessamme oli jo pimeää, mutta löysimme mukavan hotellin ja ehdimme ihmetellä, missä kaikki ihmiset olivat, kunnes väkeä alkoi virrata kirkoista kynttilöiden kera. Söimme myöhään yöhön Cajou-nimisessä erinomaisessa ravintolassa, jossa viinikarahvit ja runsaat ateriat eivät maksaneet suomalaisittain juuri mitään. Romanialaiset ovat eräänlaisia Itä-Euroopan italialaisia; puhuvat romaanista kieltä, pitävät hyvästä syömisestä ja juomisesta mutta eivät ole kovin tarkkoja liikennesääntöjen suhteen.
Seuraavana päivänä aamiaisella paikallinen kontaktimme, joka opettaa historiaa Galaţissa ja Bessarabian puolella Cahulissa kampuksia omaavassa Ala-Tonavan yliopistossa, kertoi väen viettäneen yötä kirkoissa yökolmeen saakka. Pääsiäisen vietto näkyi muutenkin kaikkialla sekä Ukrainan että Romanian puolella. Ortodokseille pääsiäinen on ylivoimaisesti vuoden tärkein pyhä. Ihmiset tervehtivät toisiaan todeten "Kristus nousi kuolleista" ja toiset vastasivat siihen "totisesti nousi". Sukulaiset kierretään läpi ja pöydät notkuvat.
Seuraavana päivänä jatkoimme Galaţista pohjoiseen Romanian-puoleista Länsi-Moldovaa pitin, matkustaen valtavan uskonnollisten kohteiden keskittymän keskipaikkeilla sijaitsevaan Târgu Neamţin pikkukaupunkiin. Tuona iltana tutustuimme pikkukaupungin yöelämään, joka osaltamme päättyi Café Paris'ssa, ja seuraavana päivänä lähdimme kiertämään autolla ympäri aluetta sijaitsevia historiallisia luostareita, joita onkin tuolla seudulla kymmeniä. Samaa näyttivät tekevän lukemattomat paikalliset ja muualta maasta tulleet romanialaiset, jotka aiheuttivat pieniä liikennekaaoksia luostarikylien parkkipaikoille.
Saatuamme sielun pelastumisen kannalta riittävän annostuksen luostareita ja kirkkoja yhden pääsiäisen tarpeiksi, jatkoimme lopulta Neamţista pohjoiseen kohti Bukovinaa, pysähdyimme kahvilla Etelä-Bukovinan pääkaupungissa Suceavassa, ja jatkoimme sitten Siretistä rajan yli Ukrainan puolelle Pohjois-Bukovinaan. Tutustuimme siellä sievään ja monietniseen Tšernivtsin kaupunkiin, josta olen aiemmin kirjoittanut blogissani täällä. Söimme kävelykadulla Café Kärntenissä hyvän illallisen ja ajoimme sitten illaksi Galitsian puolelle Ivano-Frankivskiin.
Ivano-Frankivskin perin juurin länsiukrainalainen yliopistokaupunki, josta siitäkin olen kirjoittanut blogissani aiemmin täällä, täällä ja täällä, toivotti meidät tervetulleeksi kauniina ja kesäisenä. Tapasimme jo ensimmäisenä iltana vanhoja tuttuja viiden vuoden takaa ja yö venähtikin taas varsin pitkäksi. Babylonia ei näemmä enää ole, mutta sen on korvannut kaksi uutta yökerhoa. Muutenkin ravintolat ja kahvilat ovat menneet uusiksi, mutta muuten Ivano on monin tavoin ennallaan. Täynnä tervehenkistä ukrainalaista kansallismieltä, mutta ei venäläisfasisteille ominaista vihamielisyyttä kaikkia muita kohtaan.
Yksikin vanhempi setä tuli Nezaležnostilla ilmoittamaan meille ilonsa siitä, että olimme kaupungissa vierailulla, ja halusi puhua meille sekaisin englantia, ranskaa, saksaa ja italiaa. Löysimme myös kansallismielisen matkamuistoliikkeen, josta sai kaikkea vallankumouksellisista paidoista ja mukeista ukrainalaiskansalliseen musiikkiin. Nyt tiedetään, mitkä levyt raikaavat autossa huomenna jatkuvalla pitkällä ajomatkalla Ukrainasta Puolan ja Baltian kautta Suomeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti