Venäläisterrorismi ja malesialaiskone

Viikon aikana sota kiihtyi, sillä länsimaat ja varsinkin Eurooppa ovat vakuuttaneet Putinin siitä, ettei hänen tarvitse pelätä seurauksia. Ukrainan laillisen hallinnon voitot Donbasissa - Slovjanskin, Kramatorskin, Kostjantynivkan, Družkivkan, Artemivskin ja Luhanskia ympäröivien alueiden vapauttaminen - saivat Venäjän eskaloimaan konfliktia. Joka päivä Venäjä siirsi lisää joukkoja ja kalustoa Ukrainan alueelle, ampuen tiensä läpi rajasta jatkuvalla ohjus- ja kranaattitulella. Osa tuosta tulituksesta on jo useaan otteeseen ammuttu Venäjän puolelta rajaa.

Venäjä on toimittanut terroristeille uusinta ohjuskalustoa. Yksi ukrainalainen Antonov-kuljetuskone ammuttiin ohjuksella alas Venäjän puolelta rajaa, vaikka kone lensi täysin Ukrainan ilmatilassa. Jo aiemmin venäläisjoukot ovat ampuneet alas mm. ukrainalaisen Iljušin-kuljetuskoneen ja Suhoi-hävittäjän. Venäläiset ovat myös jatkuvalla syötöllä tulittaneet Ukrainan raja-asemia ja laillisten ukrainalaisjoukkojen asemia Grad-ohjuksilla, usein Venäjän puolelta, jolloin Ukraina ei voi vastata tulitukseen, koska Venäjä tekisi siitä perusteen hyökätä avoimesti koko armeijansa voimalla.

Venäjän toimet ovat laittomia sotatoimia. Sen lisäksi Venäjä tukee avoimesti terrorismia ja käyttää erikoisjoukkojen ja irregulaarien lisäksi yhä enemmän regulaareja sotajoukkojaan Ukrainan alueiden miehittämisessä. Kansantasavalloiksi kutsuttujen bandiittihallintojen johdossa muodollisesti olleet muutamat ukrainanvenäläiset on syrjäytetty ja tilalle asetettu Venäjältä tulleita Venäjän kansalaisia, joista suurin osa on Venäjän sotilastiedustelun ja turvallisuuspalvelun upseereja. Esimerkiksi terroristijohtajat Igor Girkin (alias Strelkov), Igor Bezler (alias Bes), Aleksandr Borodai ja Nikolai Kozitsyn ovat kaikki venäläisiä Venäjän kansalaisia, jotka ovat osallistuneet Venäjän sotatoimiin myös Krimillä, Balkanilla ja Kaukasiassa.

Vaikka Venäjä on siis enenevässä määrin siirtänyt hyökkäyssotansa vastuuta ammattilaisten käsiin, sen joukkojen tähän asti suurimmasta virhearviosta vastaavat mitä ilmeisimmin irregulaarit, toki Venäjältä tulleet. Venäjä toimitti torstaina rajan yli Ukrainaan kehittyneen BUK-ohjusjärjestelmän, jonka reitin varrelta on jo useita vahvistettuja kuvia ja videoita, joten asiaa voidaan pitää hyvin dokumentoituna. Tätä ohjusjärjestelmää käytettiin jo samana päivänä - siihen tarkoitukseen, jota varten Venäjä oli sen Ukrainaan toimittanut eli ukrainalaisten koneiden alas ampumiseen.

Kun ukrainalaiseksi Antonoviksi uskottu kone oli saanut osuman ja pudonnut, Venäjän sotilastiedustelun GRU:n upseeri ja Donetskin kapinallisten sotilaskomentaja Girkin iloitsi internetissä jälleen yhden ukrainalaiskoneen pudottamisesta. Hän ei tiennyt, että tuona päivänä yhtäkään ukrainalaiskonetta ei ollut lennossa, sillä Ukraina oli antanut niille varoituksen sen vuoksi, että venäläiset olivat edellispäivinä ampuneet alas kaksi ukrainalaiskonetta Venäjän puolelta rajaa. Osuman sai sen sijaan malesialainen matkustajakone, joka oli lentämässä Amsterdamista kohti Kuala Lumpuria yli kymmenen kilometrin korkeudessa. Aiemmin venäläisohjuksilla alas ammutut ukrainalaiskoneet olivat olleet kuuden-seitsemän kilometrin korkeudessa.

Kun terroristit myöhemmin raportoivat Venäjän puolella olevalle Venäjän sotilastiedustelun valvojalleen, eversti Geraninille, heillä olikin selittelemistä. Bezler selitti Ukrainan viranomaisten sieppaamassa puhelussa Geraninille, että koneen ampuivat alas Kozitsynin alaiset kasakkajoukot, joiden valvomalle alueelle BUK-ohjusjärjestelmä oli sinä päivänä tuotu. Ukrainan turvallisuuspalvelu vuoti julkisuuteen kaksi muutakin puhelua, joista yhdessä kentällä olevat terroristit kuvaavat järkyttyneinä, että kone olikin siviilikone ja ympäriinsä lojui siviilien ruumiita. Yhdellä oli indonesialaisen opiskelijan paperit. Toisessa nauhoituksessa taas epäuskoinen Kozitsyn saa raporttia alaisiltaan ja tiuskii vastaukseksi: mitäs lensivät siellä, olivat varmaan kuljettamassa vakoojia.

Sitten alkoikin kiireen vilkkaa tavanomainen infosota. Girkinin ja muiden terroristijohtajien avautumiset katosivat nopeasti netistä, mutta sitä ennen lukemattomat netinkäyttäjät olivat jo ehtineet kuvakaapata ja levittää ne eetteriin. Venäjän propagandakoneisto alkoi syytää maailmalle valheita ja kokonaiskuvaa hämmentäviä, usein absurdeja salaliittoteorioita.

Vaikuttaja-agentit ja hyödylliset hölmöt aktivoituivat taas länsimaissa valehtelemaan ja manipuloimaan. Väitettiin, että Ukrainan joukot olisivatkin itse ampuneet länsimaista konetta voidakseen syyttää Venäjää. Että CIA oli lastannut koneen täyteen ihmisiä, jotka olivat valmiiksi kuolleita venäläisohjuksen osuessa siihen. Että CIA ja Mossad käänsivät näin huomion pois Israelin hyökkäyksestä Gazaan. Ja tietysti suomalaisetkin vaikuttaja-agentit riensivät syyllistämään kaikkia mahdollisia muita paitsi Venäjää: Ukraina ja Malesia olivat syyllisiä siihen, että kone lensi konfliktialueen yli. Ukrainaa ja EU:ta syytettiin siitä, että Venäjä oli joutunut hyökkäämään Donbasiin. Samaan aikaan tosin kiistettiin, että Venäjä olisi hyökännyt Donbasiin ja että Donbasissa mitään ilmatorjuntaohjuksia olisikaan.

Ikävä kyllä maailmassa on paljon riittävän sokeita ja hulluja uskomaan kaikkiin Venäjän ja sen vaikuttaja-agenttien syöttämiin salaliittoteorioihin ja erinäiset tavanomaiset tahot päivystävistä sotatieteentekijöistä suomalaisiin poliitikkoihin ja tärähtäneisiin putinoideihin tulevat viittaamaan näihin salaliittoteorioihin vaikka maailman tappiin. Ne puolestaan antavat kyynisille reaalipoliitikoille ja moraalittomille toimittajille mahdollisuuden väittää, että asiasta on monia vaihtoehtoisia käsityksiä eikä totuutta voida tietää.

Sama kuvio on toistunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden ajan kaikkialla, missä Venäjä on ollut konflikteihin osallinen. Bosnialaiset muka ampuivat itse kranaatteja Sarajevon torille syyttääkseen siitä serbejä. Kosovon albaanit muka itse tekivät Raçakin verilöylyn syyttääkseen siitä serbejä. Georgialaiset muka hyökkäsivät Venäjälle ja ampuivat itse Ossetian puolelta itseään kranaattitulella saadakseen Naton sotkettua tilanteeseen. Syyrian oppositio muka murhasi omia kannattajiaan tuhansittain hermokaasulla syyttääkseen Assadia ja saadakseen lännen sympatiat. Maidanin aktivistit muka joukkomurhasivat tarkk'ampujien avulla omiaan voidakseen syyttää Janukovitšia. Donbasissa ja Odessassa ukrainalaiset muka ampuvat tämän tästä omia siviilejään syyttääkseen Venäjää. Ja nyt Ukraina muka ampui alas malesialaisen matkustajakoneen.

Valheet toistuvat konfliktista toiseen samoina - niin samoina, että on käsittämätöntä, etteivät suomalaiset toimittajat ikinä herää, vaikka jopa kuvamateriaali on kopioitu suoraan edellisiltä sotakentiltä. Olivatpa kyseessä bosnialaiset, kosovolaiset, tšetšeenit, georgialaiset, syyrialaiset tai ukrainalaiset, saamme kuulla heidän olevan terroristeja ja fasisteja. Meille syötetään kerta toisensa jälkeen samat tarinat naistarkk'ampujista, amerikkalaisista ja israelilaisista palkkasotilaista ja yksityisarmeijoista, elinkaupasta, sydänten syömisestä, lasten teilauksista ja ristiinnaulitsemisista.

Täysin epäuskottavaa ja absurdia, mutta hyvin tunteita herättävää. Tuhannet ja miljoonat lankeavat propagandaan heti, koska länsimaisilta toimittajilta puuttuvat moraali ja rohkeus sanoa ääneen, että Venäjä ja sen kätyrit valehtelevat. Että propagandasodassa kaikki osapuolet eivät ole yhtä syyllisiä, vaan yksi osapuoli on kerta toisensa jälkeen tolkuttoman paljon syyllisempi kuin muut yhteensä.

Bosnialaiset, kosovolaiset, tšetšeenit, georgialaiset, syyrialaiset ja ukrainalaiset eivät ole terroristeja eivätkä fasisteja. Terroristeja ja fasisteja ovat sen sijaan Putinin Venäjä liittolaisineen. Kaikki mieleeni tulevat Putinin Venäjän tukemat aseryhmät ovat joko terroristeja tai fasisteja tai molempia. Venäjän vaikuttaja-agentit, provokaattorit ja hyödylliset hölmöt ovat näin ollen todellisuudessa terrorismin ja fasismin tukijoita.

Nyt heidän käsissään ei ole vain Bosnian keskitysleirien ja Kaukasian joukkomurhien, Syyrian hermokaasuiskujen ja muiden sanoinkuvaamattomien sotarikosten veri, vaan myös lähes kolmensadan viattoman Malesiaan matkalla olleen lentomatkustajan veri. Jos kone olisi ammuttu alas vaikkapa Irakin kapinallisten toimesta, maailma kirkuisi terrorismia. Nyt kun koneen ampuivat alas venäläiset, media puhuu "onnettomuudesta" ja höpisee siitä, kuinka kukaan ei voi tietää, mitä tapahtui.

Surullisinta tässä on, kuten naapurini tänään totesi, että jos alas olisikin ammuttu taas yksi ukrainalainen lentokone ja esimerkiksi sata tai kaksisataa ukrainalaista nuortamiestä olisi saanut surmansa, maailma ei olisi välittänyt pätkääkään. Nyt kuitenkin malesialaiskoneessa oli hollantilaisia, muita eurooppalaisia, pohjoisamerikkalaisia ja aasialaisia. Sillä oli merkitystä. Kuka tahansa meistä olisi voinut olla mukana tuolla lennolla. Pohtikaa sitä suvaitessanne ja ymmärtäessänne putinoidien riehumista.