Tänä viikonloppuna en ole tehnyt maakuntamatkaa, koska huoltotoimenpiteitä on niin paljon tehtävänä. Sen sijaan viime viikonloppuna olin Odessassa, useastakin syystä. Olin luvannut lähteä johonkin ystävättäreni kanssa pidennetyksi viikonlopuksi. Aika ei oikein riittänyt ulkomaanmatkaan, joten tarjosin Odessaa. Hän otti äitinsä mukaan.
Samoihin aikoihin libanonilaisen ystäväni sisar, joka on markkinointijohtajana kosmetiikka-alan yrityksessä Dubaissa, oli työmatkalla Odessassa. Dubaissa työskentelevät venäläiset työtoverinsa olivat yrittäneet estää matkan väittämällä, ettei Odessaan voinut matkustaa, koska ukrainalaiset fasistit tappoivat ja hakkasivat ihmisiä palasiksi, myivät heidän elimiään ja söivät sydämiä. Libanonitar kysyi minulta kauhuissaan, pitikö tämä paikkansa ja saattoiko Odessaan matkustaa turvallisesti. Annoin hänelle pikakurssin venäläisen propagandan luonteesta ja kuinka se on muuttanut tavallisiakin ihmisiä fanaattista agendaa ajaviksi putinoideiksi.
Vaikka edellisviikolla Kiovassa satoi ja ukkosti useana päivänä, matkallamme perjantaina Odessaan oli kuumaa ja aurinkoista. Pysähdyimme välillä lounastamaan azerbaidžanilaisen öljy-yhtiö Socarin huoltoasemalle. Tällä ketjulla on Ukrainassa parhaat huoltoasemat ranskalais-turkkilaisine kahvilamenyineen ja korkealaatuisine bensiineineen. Myyvät myös huokealla azerbaidžanilaisia viinejä huoltoasemillaan, Ukrainan oblastien karttoja ynnä muuta hyödyllistä.
Odessassa Mustameri välkehti sinisempänä kuin aikoihin, koska viime aikaiset tuuliolosuhteet olivat suosineet aluetta - Odessan sataman ympäristö on ikävä kyllä pahamaineisen saastunutta. Kaupungintalolta ja Puškinin patsaalta Odessan kuvernöörinä toimineen kreivi Vorontsovin palatsille ulottuvalla Primorski bulvarilla syyriantikat kiertelivät bulevardia varjostavain vanhojen plataanien runkoja.
Oli meneillään Odessan filmifestivaali, jossa esitettiin myös ranskalaisia ja brittiläisiä elokuvia. Joitain näytettiin suurella ulkoilmaskriinillä ilmaiseksi herttua Richelieun patsaalta alas satamaan laskeutuville Potjomkinin portaille kokoontuneelle nuorisolle.
Kävimme katsomassa Mannerheimin muistolaattaa hänen asuinpaikkanaan Odessassa toimineessa imperiaalisessa hotelli Londonskajassa, joka sijaitsee Primorski bulvarilla herttuan patsaan ja Puškinin välillä. Illalliselle menimme Arkadiaan, jonne uudet hotellit ja rantaresortit keskittyvät.
Illallistin ukrainattarien ja libanonittaren lisäksi erään mainituista libanonittaren venäläistyötovereista, Riiassa syntyneen venättären kanssa. Hänenkin asenteensa olivat kallellaan putinistiseen maailmankuvaan, vaikka asuikin Odessassa. Kävi tosin ilmi, että hän ei juuri poistunut hienostoalueelta. Ehkä hän pelkäsi fasisteja. Aikani vihjailuja kuunneltuani kysyin häneltä, oliko hän nähnyt jossain fasisteja. Hän kierteli ja kiemurteli, että ehkä niitä jossain lymysi, ja joka tapauksessa Amerikkakin varmaan valehtelee. Kai tämä pitää tulkita niin, että koska "Amerikkakin varmaan valehtelee", venäläisillä on paitsi oikeus, myös suorastaan velvollisuus valehdella fanaattisesti kaikesta. Tuohon vastaukseen tiivistyy oikeastaan aika paljon venäläismielisten ajattelusta.
Lauantaina kävelimme Odessan kaunista historiallista keskustaa ristiin rastiin, nauttien guljailusta ja veltosta viikonloppuelämästä. Koko kaupunki oli tupaten täynnä turisteja, mutta pääosin kotimaisia. Nuoriso hurjasteli iltaisin autoillaan pitkin Odessan katuja, väki tungeksi trendikkäissä ravintoloissa, mustamerellisissä kahviloissa, baareissa ja yökerhoissa. Kaikkialla oli varsinkin AA-rekistereillä varustettuja autoja. AA on Kiovan kaupungin tunnus - kaikilla ukrainalaislääneillä on kaksikirjaiminen rekisterikoodi rekisterinumeron alussa. Kiovalaiset eivät ole pelänneet mennä kesäviikonloppujaan viettämään Odessaan ja sitä ympäröivän maakunnan rannoille. Ne lienevät nyt Ukrainan parasta merenrantalomailualuetta, kun Krim on venäläisten miehittämää rikollisten temmellyskenttää.
Vaikka meidän mielestämme Odessa oli tupaten täynnä väkeä, kaikki tapaamamme odessalaiset valittivat, kuinka Krimin ja Donbasin tapahtumat ovat karkottaneet turistit. Kuinka muka kaupungilla on aivan tyhjää. Voimme vain kuvitella, kuinka paljon väkeä Odessassa on sitten normaaleina kesinä, jos tämä oli tyhjää. Tosin on totta, että nyt kaupunkia kansoittivat enimmäkseen ukrainalaiset. Muutama puolalainen, unkarilainen, liettualainen ja joku yksinäinen venäläinenkin auto tulivat siellä vastaan, mutta niistäkin moni kuuluu luultavasti noissa maissa asuville ukrainalaisille, jotka ovat tulleet kesäksi kotimaahan.
Söimme Salierin viehättävällä puistoterassilla, joimme šampanjaa ja poltimme vesipiippua, jota täälläpäin kutsutaan kaljaniksi. Se on yksi useammista orientaalisista asioista, jotka ovat levinneet kulovalkean tavoin osaksi ukrainalaisten ja venäläisten kulttuuria. Kuohuviiniksi oli tietysti valittu Artemivskeä, sen kunniaksi, että Ukrainan lailliset joukot olivat vapauttaneet kyseistä tuotetta tekevän Artemivskin kaupungin Donbasissa ja palauttaneet sinne järjestyksen.
Kukaan meistä ei pitänyt ajatuksesta uida Odessan kaupungin rannoilla, koska tiesimme liikaa tämän suurkaupungin saastevaikutuksesta mereen. Lähdimme siksi ajamaan ulos kaupungista Etelä-Bessarabian hiljaisemmille rannoille. Tuhannet odessalaiset näyttivät saaneen saman ajatuksen tuona lauantaina, mutta onneksi suurimmat ruuhkat suuntautuivat Iljitševskin rannoille lähimmäksi kaupunkia. Me ajoimme viidenkymmenen kilometrin päähän Zatokan kynkäälle, joka erottaa pitkänmuotoista Dnestrin jokisuulaguunia (Dnistrovski lyman) Mustastamerestä.
Ennen Zatokaa on Rokselanan ja Karolino-Bugazin kylät, jotka reunustavat lymania. Jokisuulahden vedet ovat varsinaista Mustaamerta lämpimämmät, minkä vuoksi monet menevät lahtien rannoille. Halusimme kuitenkin ehtaa valtamerta, ja siihen Zatokan kynkään aaltojen huuhtomat rannat tarjoavat hyvän mahdollisuuden. Ostimme piknikkiä varten ruokatarpeet lähikaupasta Zatokasta ja kyytipojaksi olikin jo valmiina azerbaidžanilaisia viinejä.
Etelä-Bessarabiassa vietetyn iltapäivän päätteeksi tulimme illaksi Odessaan ja söimme erinomaisessa italialaisessa ravintola Tavernettassa, joka sijaitsee Katerynynskalla. Runsaiden ruokien kanssa Valpolicellaa. Oikein hyvää. Sitten yön päätteeksi Bellinin terassille, joka on Odessan kenties kuuluisimmalla ravintola- ja kahvilakadulla Derybasivskalla. Lopuksi yömyssyksi absinttia baarissa lähellä Katariina Suuren patsasta.
Sunnuntaina jatkoimme aamupäivällä laiskaa elämäämme. Laskeuduimme myös Potjomkinin portaita ja kävimme tutustumassa Odessan satamaan. Aallonmurtajalla lepäilivät sadat merimetsot. Takaisin ylös funikulaarilla. Sitten runsaan neljänsadan kilometrin ajomatka takaisin pohjoisen Kiovaan seesteisessä säässä.
Samoihin aikoihin libanonilaisen ystäväni sisar, joka on markkinointijohtajana kosmetiikka-alan yrityksessä Dubaissa, oli työmatkalla Odessassa. Dubaissa työskentelevät venäläiset työtoverinsa olivat yrittäneet estää matkan väittämällä, ettei Odessaan voinut matkustaa, koska ukrainalaiset fasistit tappoivat ja hakkasivat ihmisiä palasiksi, myivät heidän elimiään ja söivät sydämiä. Libanonitar kysyi minulta kauhuissaan, pitikö tämä paikkansa ja saattoiko Odessaan matkustaa turvallisesti. Annoin hänelle pikakurssin venäläisen propagandan luonteesta ja kuinka se on muuttanut tavallisiakin ihmisiä fanaattista agendaa ajaviksi putinoideiksi.
Vaikka edellisviikolla Kiovassa satoi ja ukkosti useana päivänä, matkallamme perjantaina Odessaan oli kuumaa ja aurinkoista. Pysähdyimme välillä lounastamaan azerbaidžanilaisen öljy-yhtiö Socarin huoltoasemalle. Tällä ketjulla on Ukrainassa parhaat huoltoasemat ranskalais-turkkilaisine kahvilamenyineen ja korkealaatuisine bensiineineen. Myyvät myös huokealla azerbaidžanilaisia viinejä huoltoasemillaan, Ukrainan oblastien karttoja ynnä muuta hyödyllistä.
Odessassa Mustameri välkehti sinisempänä kuin aikoihin, koska viime aikaiset tuuliolosuhteet olivat suosineet aluetta - Odessan sataman ympäristö on ikävä kyllä pahamaineisen saastunutta. Kaupungintalolta ja Puškinin patsaalta Odessan kuvernöörinä toimineen kreivi Vorontsovin palatsille ulottuvalla Primorski bulvarilla syyriantikat kiertelivät bulevardia varjostavain vanhojen plataanien runkoja.
Oli meneillään Odessan filmifestivaali, jossa esitettiin myös ranskalaisia ja brittiläisiä elokuvia. Joitain näytettiin suurella ulkoilmaskriinillä ilmaiseksi herttua Richelieun patsaalta alas satamaan laskeutuville Potjomkinin portaille kokoontuneelle nuorisolle.
Kävimme katsomassa Mannerheimin muistolaattaa hänen asuinpaikkanaan Odessassa toimineessa imperiaalisessa hotelli Londonskajassa, joka sijaitsee Primorski bulvarilla herttuan patsaan ja Puškinin välillä. Illalliselle menimme Arkadiaan, jonne uudet hotellit ja rantaresortit keskittyvät.
Illallistin ukrainattarien ja libanonittaren lisäksi erään mainituista libanonittaren venäläistyötovereista, Riiassa syntyneen venättären kanssa. Hänenkin asenteensa olivat kallellaan putinistiseen maailmankuvaan, vaikka asuikin Odessassa. Kävi tosin ilmi, että hän ei juuri poistunut hienostoalueelta. Ehkä hän pelkäsi fasisteja. Aikani vihjailuja kuunneltuani kysyin häneltä, oliko hän nähnyt jossain fasisteja. Hän kierteli ja kiemurteli, että ehkä niitä jossain lymysi, ja joka tapauksessa Amerikkakin varmaan valehtelee. Kai tämä pitää tulkita niin, että koska "Amerikkakin varmaan valehtelee", venäläisillä on paitsi oikeus, myös suorastaan velvollisuus valehdella fanaattisesti kaikesta. Tuohon vastaukseen tiivistyy oikeastaan aika paljon venäläismielisten ajattelusta.
Lauantaina kävelimme Odessan kaunista historiallista keskustaa ristiin rastiin, nauttien guljailusta ja veltosta viikonloppuelämästä. Koko kaupunki oli tupaten täynnä turisteja, mutta pääosin kotimaisia. Nuoriso hurjasteli iltaisin autoillaan pitkin Odessan katuja, väki tungeksi trendikkäissä ravintoloissa, mustamerellisissä kahviloissa, baareissa ja yökerhoissa. Kaikkialla oli varsinkin AA-rekistereillä varustettuja autoja. AA on Kiovan kaupungin tunnus - kaikilla ukrainalaislääneillä on kaksikirjaiminen rekisterikoodi rekisterinumeron alussa. Kiovalaiset eivät ole pelänneet mennä kesäviikonloppujaan viettämään Odessaan ja sitä ympäröivän maakunnan rannoille. Ne lienevät nyt Ukrainan parasta merenrantalomailualuetta, kun Krim on venäläisten miehittämää rikollisten temmellyskenttää.
Vaikka meidän mielestämme Odessa oli tupaten täynnä väkeä, kaikki tapaamamme odessalaiset valittivat, kuinka Krimin ja Donbasin tapahtumat ovat karkottaneet turistit. Kuinka muka kaupungilla on aivan tyhjää. Voimme vain kuvitella, kuinka paljon väkeä Odessassa on sitten normaaleina kesinä, jos tämä oli tyhjää. Tosin on totta, että nyt kaupunkia kansoittivat enimmäkseen ukrainalaiset. Muutama puolalainen, unkarilainen, liettualainen ja joku yksinäinen venäläinenkin auto tulivat siellä vastaan, mutta niistäkin moni kuuluu luultavasti noissa maissa asuville ukrainalaisille, jotka ovat tulleet kesäksi kotimaahan.
Söimme Salierin viehättävällä puistoterassilla, joimme šampanjaa ja poltimme vesipiippua, jota täälläpäin kutsutaan kaljaniksi. Se on yksi useammista orientaalisista asioista, jotka ovat levinneet kulovalkean tavoin osaksi ukrainalaisten ja venäläisten kulttuuria. Kuohuviiniksi oli tietysti valittu Artemivskeä, sen kunniaksi, että Ukrainan lailliset joukot olivat vapauttaneet kyseistä tuotetta tekevän Artemivskin kaupungin Donbasissa ja palauttaneet sinne järjestyksen.
Kukaan meistä ei pitänyt ajatuksesta uida Odessan kaupungin rannoilla, koska tiesimme liikaa tämän suurkaupungin saastevaikutuksesta mereen. Lähdimme siksi ajamaan ulos kaupungista Etelä-Bessarabian hiljaisemmille rannoille. Tuhannet odessalaiset näyttivät saaneen saman ajatuksen tuona lauantaina, mutta onneksi suurimmat ruuhkat suuntautuivat Iljitševskin rannoille lähimmäksi kaupunkia. Me ajoimme viidenkymmenen kilometrin päähän Zatokan kynkäälle, joka erottaa pitkänmuotoista Dnestrin jokisuulaguunia (Dnistrovski lyman) Mustastamerestä.
Ennen Zatokaa on Rokselanan ja Karolino-Bugazin kylät, jotka reunustavat lymania. Jokisuulahden vedet ovat varsinaista Mustaamerta lämpimämmät, minkä vuoksi monet menevät lahtien rannoille. Halusimme kuitenkin ehtaa valtamerta, ja siihen Zatokan kynkään aaltojen huuhtomat rannat tarjoavat hyvän mahdollisuuden. Ostimme piknikkiä varten ruokatarpeet lähikaupasta Zatokasta ja kyytipojaksi olikin jo valmiina azerbaidžanilaisia viinejä.
Etelä-Bessarabiassa vietetyn iltapäivän päätteeksi tulimme illaksi Odessaan ja söimme erinomaisessa italialaisessa ravintola Tavernettassa, joka sijaitsee Katerynynskalla. Runsaiden ruokien kanssa Valpolicellaa. Oikein hyvää. Sitten yön päätteeksi Bellinin terassille, joka on Odessan kenties kuuluisimmalla ravintola- ja kahvilakadulla Derybasivskalla. Lopuksi yömyssyksi absinttia baarissa lähellä Katariina Suuren patsasta.
Sunnuntaina jatkoimme aamupäivällä laiskaa elämäämme. Laskeuduimme myös Potjomkinin portaita ja kävimme tutustumassa Odessan satamaan. Aallonmurtajalla lepäilivät sadat merimetsot. Takaisin ylös funikulaarilla. Sitten runsaan neljänsadan kilometrin ajomatka takaisin pohjoisen Kiovaan seesteisessä säässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti