Kiova on musikaalinen kaupunki. Olin viikko sitten perjantai-iltana Politehnikan takana sijaitsevalla rokkiklubilla, jossa eräs ukrainalainen ystäväni esiintyi bändinsä kanssa. He olivat vain yksi neljästä sinä iltana siellä esiintyneestä paikallisesta bändistä. Joku oli kirjoittanut ohjelmalistan laitaan "Rostov on Ukrainaa".
Muutenkin kaupungissa on rokkibaareja joka kulmalla ja niissä lähes aina, ainakin tärkeinä iltoina kuten perjantaisin, bändejä soittamassa. Eikä vain baareissa. Käydessäni tuossa viikolla kotikadullani parturissa, sielläkin soitti bändi asiakkaiden iloksi.
Tulin torstain ja perjantain välisenä yönä Suomeen, tosin vain neljän päivän matkalle. Perjantai menikin vilkkaissa merkeissä Helsingissä. Söin porokeittoa ja salamileipää Teerenpelissä, vietin iltaa Nyyrikissä ja jossain vaiheessa yötä päädyttiin Rytmiin ja Milenkaan. Tänään lauantaina vuorossa on Turku, jossa sijaitsee tämänkertaisen Suomen-matkani varsinainen syy, muuan väitöstilaisuus. Sunnuntaina palaan taas Helsinkiin, jossa intellektuaalista ohjelmaa kahdeksi päiväksi, sitten Riikaan, ja lopulta takaisin Kiovaan.
Minskissä annettiin taas Venäjälle vihreä valo jatkaa hyökkäyssotaansa. Löisin mielelläni vetoa mahdollisimman suuresta rahasummasta, että Venäjä ei tule noudattamaan Minskissä sovittua, kuten ei edellisilläkään kerroilla, mutta tuttavapiiristäni ei taida löytyä ketään niin hullua, että moiseen vetoon suostuisi.
Eletään samanlaisia aikoja kuin Münchenissä vuonna 1938, jossa oltiin muka tekemässä rauhaa meidän ajaksemme antamalla Hitlerille kaikki mitä hän vain uskalsi ottaa. Tämä merkitsee sodan laajenemista. Venäjä kun ei neuvottele diplomaattipöydissä vaan sotakentällä - eikä se neuvottele mistään Donbasin tulitaukorajasta, vaan Euroopan jakamisesta etupiireihin. Venäjä ei voi vetää Lännen pehmeydestä mitään muuta johtopäätöstä kuin että sillä on vapaat kädet rangaistuksetta jatkaa lännenvastaisen sotansa eskaloimista ja laskujen maksattamista uhreillaan.
Lännessä ei tunnuta ymmärrettävän sitä, että Venäjän ja sen liittolaisten (Lännen vihollisten) sodat ovat sotijoilleen hyvin tuottoisia. Venäjän eliitti ei kärsi taloussanktioista, vaikka kansa kärsisi - ja jälkimmäisellä ei ole väliä niin kauan kuin venäläisiltä puuttuu tahto ja kyky kukistaa hallintonsa. Krimin ja Donbasin hyökkäyssodat ovat olleet samaan aikaan suuria keskiaikaisia ryöstöretkiä; pankeista otetaan rahat, teollisuus ryöstetään, ja kaiken huipuksi kansainvälinen yhteisö painostaa yhä köyhää Ukrainaa maksamaan sekä Krimin että miehitetyn Donbasin kaasut, sähköt, vedet, eläkkeet ja sosiaalietuudet - joista ei hryvnjan hryvnja päädy köyhille tarvitsijoille, vaan joka killinki otetaan pankeista bandiittien käyttöön.
Saman sodan eteläisellä rintamalla ISIS on ottanut käyttöön saman tulonhankintakeinon: pankeista saa kätevästi ryöstettyä rahat armeijan rakentamiseen ja aseistamiseen. Öljylähteet ottamalla saa lisää. Samaan aikaan asia, josta länsimaat kaikkein ehdottomimmin kieltäytyvät, on näiden kohteiden fyysinen kontrollointi. Länsi on ilmeisesti siirtynyt lopullisesti postmodernin fiktion aikaan. Ei ihmekään, että Venäjä pärjää niin hyvin, sehän on maailman suurin fiktiokoneisto. Erona on vain se, että Venäjä tekee fiktiostaan aseilla totta, Länsi taas myhäilee sopimuksia, jotka eivät ole edes sen paperin arvoisia, joille ne on painettu.
Jos Suomi jatkaa nykyistä linjaansa, se asemoi itsensä etupiirirajan itäpuolelle, ja siellä koittavat ankeat ajat. Jo nyt kuilu Suomen ja Ruotsin välillä on paisunut melkoiseksi, sillä Ruotsi on jo vuosikaudet tehnyt niitä uudistuksia, joita Suomen olisi pitänyt tehdä taloutensa kuntoon saattamiseksi. Ruotsi on myös käytännössä läntisessä etupiirissä eikä tarvitse Nato-jäsenyyttä ennen kuin sitten kun se on Suomelle liian myöhäistä.
Yritykset menestyvät Ruotsissa ja talous elpyy. Suomea on sen sijaan pyöritetty velkarahalla jo pitkään - silti Suomen päättäjät tuntuvat yhä odottavan, että jostain taivaalta putoaa uusi Nokia syliimme, ilman että teemme mitään asian eteen. Suomalaiset paukuttelevat henkseleitään milloin milläkin pilipalitilastolla, mutta tilastot, joilla oikeasti on merkitystä, kuten ostovoima, osoittavat suomalaisten olevan läntisen Euroopan hännillä.
Surullisinta tilanteessa on se, että mielipidemittauksista päätellen suomalaiset aikovat huhtikuun vaaleissakin äänestää sen puolesta, että Suomi sidotaan tiukemmin Kremlin liekaan, Lännestä ajaudutaan yhä etäämmälle, ja että mitään talousuudistuksia ei tehdä.
Euroopassa hoettiin pitkään "ei koskaan enää", mutta näköjään mitään ei sittenkään opittu. Mantereemme kulkee Münchenistä Müncheniin ja Jaltasta Jaltaan. Ikävä niille kokonaisille sukupolville, joiden elämät jälleen menevät hukkaan. Järjen ääniäkin löytyy, mutta ne tuntuvat tulevan lähinnä pienistä maista kuten Baltiasta. Edellisen viikon Münchenin konferenssissa lausui yhden mielestäni viisaimmista lausahduksista Bulgarian presidentti Rosen Plevneljev: "Euroopan on kirjoitettava oma historiansa. Jos emme sitä tee, Venäjä kirjoittaa sen meidän sijaamme."
Olen täsmälleen samaa mieltä. Odotan enää, koska Suomessa aletaan kohottaa valmiutta. Perustan odotukseni sille, että nyt aletaan olla jo lähellä Ukrainan aseistamista länsivaltojen toimesta sillä tasolla, että voidaan todeta USAn ja/tai Naton ja Venäjän eli Suomen naapurileirien käyvän (proxy-)sotaa Euroopassa.
VastaaPoistaPaitsi, että länsileirin osalta ei olla edelleenkään tuolla tasolla. Jos oltaisiin, Venäjällä olisi pidäkkeitä ja Suomikin voisi toistaiseksi olla huolettomampi.
VastaaPoistaVenäjä perääntyi Libyasta. Länsi perääntyi Syyriasta. Vertaa tuloksia Libyan ympäristössä ja Syyrian ympäristössä.
Bill Browderin kirjan julkaisu nosti pintaan muistoja menneiltä ajoilta ja palaset alkoivat loksahdella kohdalleen.
VastaaPoista"– Useimmat ovat lännessä sitä mieltä, että Venäjän invaasio Ukrainaan johtui Naton laajentumisesta tai Venäjän historiallisista siteistä Ukrainaan, ja että me sen vuoksi voimme neuvotella Putinin kanssa Venäjän vetäytymisestä.
– Totuus on aivan toinen. Putin ryhtyi tähän hankkeeseen siirtääkseen kansan huomion pois hänen johtamastaan valtavasta kleptokratiasta (varkaiden vallasta)."
Mitä enemmän tätä Browderin ilta-sanomien haastattelussa lausumaa mietin ja yhdistän siihen erinäisiä tapahtumia Putinin uran varrelta, sitä vakuttavammalta lausunto tuntuu.
Masha Gessen kertoo kirjassaan miten Putin toimiessaan Pietarin kuvernöörin Anatoli Sobtšakin kakkosmiehenä ilmeisesti kavalsi varat joilla oli tarkoitus ostaa elintarvikkeita nälänhädän uhkaamaan kaupunkiin. Asiaa tutkinut ja todisteita kerännyt duuman naisjäsen ilmeisesti törmäsi johonkin niin pelottavaan että kadotti itsensä jonnekin Venäjän maaseudulle paikkaan josta ei uskonut tulevansa löydetyksi.
Oliko Hodorkovskin synti sittenkään kommunistien rahoittaminen? Vai pillastuiko Putin Hodorkovskin suunnitelmasta perustaa Jukos-Sibneftin ympärille maailman suurin monikansallinen öljy-yhtiö jossa osaomistajina olisivat olleet Exxon-Mobile ja Chevron-Texaco? Yhtiön joka olisi tuonut Venäjälle läpinäkyvän taloudenpidon sekä länsimaiset tilintarkastajat? Yhtiön joka olisi epäilemättä vaatinut venäläisiltä liikekumppaneiltaan samaa?
Vuoden 2004 presidentinvaalien yhteydessä ehdokas Ivan Rybkin vihjaili vaalien alla paljastavansa Putinista kompromentoivaa aineistoa. Rybkin katosi kesken kiivaimman kampanjan ilmestyäkseen parin päivän kuluttua sekavana Kiovasta. Hänestä oli ilmeisesti pumpattu parin päivän aikana SP117 nimelä tunnetun psykotrooppisen aineen avulla kaikki tiedot ja suunnitelmat jotka olisivat voineet tahrata Putinin mainetta.
Browder heitettiin ulos Venäjältä kun hänen korruptioon kohdistuva kiinnostuksensa alkoi kohdistua pikkuvarkaita isompiin kaloihin. Varoituksista huolimatta Venäjälle jäänyt ja päämiehensä etua puolustanut verojuristi Sergei Magnitski tapettiin vankilassa.
Uskon Browderin lailla ettei Putin ole miään muuta kuin Venäjää pari vuosikymmentä kupannut kavaltaja joka pelkää kiinni jäämistä ja samaa kohtaloa kuin mikä kohtasi Viktor Janukovytšia.
Ukrainan sota nykyisessä laajuudessa palvelee Putinia täydellisesti. Konfliki on riittävän suuri ylläpitämään sotahysteriaa Venäjällä mutta kuitenkin sen verran pieni ettei suoraa sotilaallista yhteenottoa synny NATO:n kanssa joka johtaisi Venäjän murskatappioon ja Putinin kukistumiseen. Kansan kurjistuminen voidaan laittaa talouspakotteiden syyksi ja opposition toiminta leimata maanpetokseksi.
Ja jos venäjällä alkaa levitä tietoa Putinin kähminnöistä niin tämä voidaan kuitata vihollisen propakandaksi eikä valheissa marinoitu venäjän kansa kykene enää erottamaan totuutta valheesta.
Niin pitkään kun Ukraina on sodassa, sillä ei ole pääsyä EU:n eikä NATO:n jäseneksi. Lisäksi sodan kustannukset vaikeuttavat demokraattisen kansalaisyhteiskunnan kehitystä.
Demokraattinen, slaavien rakentama kansalaisyhteiskunta joka on karistanut niskastaan korruption ja stalinistisen oikeuslaitoksen on pahinta mitä Putin voisi kuvitella. Venäläiset voisivat ryhtyä ajattelemaan että Venäjälläkin voisi toimia muu kuin autoritäärinen tai totalitaristinen hallintomalli.
Hopliitille: Olen osittain samaa mieltä, että Putinin edustaman viiteryhmän halu pysyä vallassa hinnalla millä hyvänsä, peittää korruptionsa ja estää demokratian ja vapaamielisyyden leviäminen Venäjälle ovat osittain motiiveina.
VastaaPoistaPutinin politiikkaa ohjaa kaksi päämäärää - vallan vertikaali ja imperiaalinen ekspansio. Näistä Browderin käsittelee vain ensimmäistä.
Ei ole kuitenkaan syytä unohtaa sitä, että Putinille ja Venäjälle yleensäkin territoriaalisella ekspansiolla on itsetarkoitus. Venäjä haluaa hallita niin suurta maa-alaa kuin mahdollista. Se näkee maailman geopoliittisesta näkökulmasta, territoriaalisena nollasummapelinä. Tässä se onkin ollut hyvin tehokas, saaden köyhänä ja vähäväkisenäkin vallattua maailman laajimman pinta-alan.
Länsi ei ajattele näin. Lännen ekspansio on laadullista - taloudellista ja kulttuurista. Se ei perustu nollasummapelin ajatukseen vaan siihen, että kaikilla voi olla intressejä kaikkialla. Amerikkalaiset voivat toimia Suomessa ja suomalaiset Amerikassa.
Länsimainen universalismi olisikin kaunista, ellei maailmassa olisi toimijoita, jotka lähtevät nimenomaan territoriaalisesta nollasummapelistä. Alueita otetaan haltuun, niiden resurssit kuuluvat silloin vallan ottajille, ja erimieliset tapetaan. Venäjä ja ISIS soveltavat kumpikin tätä hyvin tehokasta territoriaalisen nollasummapelin logiikkaa, josta länsimaat ovat postmoderniudessaan menettäneet otteensa.
Samasta syystä länsimainen Venäjän-politiikka on ollut niin epäonnistunutta. Länsi on uskonut esimerkiksi keskinäisriippuvuuden myönteisiin vaikutuksiin ja siksi ehdoin tahdoin hankkiutunut mahdollisimman suureen energiariippuvuuteen Venäjästä. Venäjä pelaa kuitenkin aina nollasummapeliä. Sille ei riitä oma voitto, vaan vastapuolen on hävittävä, ja kun vastapuoli on lyöty, sitä on vielä nöyryytettävä, ellei suoranainen tuhoaminen ole mahdollista.
Näissä seikoissa piilee Lännen ja Venäjän - samoin kuin Lännen ja ISIS:in - merkittävin toiminnallinen kulttuuriero.
Nykyvenäjän imperialistinen ekspansio on vain tarkoituksella luotu savuverho jonka taakse pyritään kätkemään Venäjän todellinen umpikorruptitunut KGB/FSB agenttien hyväveliverkoston ympärille rakentunut valtakoneisto.
VastaaPoistaVenäjä hyökkää keväällä Mariupoliin ja pyrkii luomaan maayhteyden Krimille. Aikaikkuna on sulkeutumassa koska Venäjä kulkee kohti kassakriisiä ja Ukraina vahvistuu sotilaallisesti kun uusia ikäluokkia ja reserviläisiä koulutetaan.
Jos USA ryhtyy aseistanaan UA:a niin Venäjän on pakko joko hylätä "kapinalliset" tai tulla sotaan mukaan avoimesti mm. ilmavoimien muodossa ja sitten meillä on oikeasti sota USA vs. Venäjä ja todennäköisesti saadaan aikaan ydinsota jonka Venäjä häviää ja jonka seurauksena kaikki venäläiset tulevat olemaaan globaalisti vapaata riistaa joka metsästetään sukupuuttoon.
Hopliitti, moposi vähän keulii. Venäjä hyökkää Mariupoliin, eikä siihen varmaan tarvitse odotella kevättä. Venäjän hyökkäystä edesauttaa se, että öljyn hinta lähtee väistämättä taas nousuun.
VastaaPoistaTästä ei seuraa mitään ydinsotaa. Päinvastoin, Venäjä jatkaa hyökkäystään niin kauan kunnes sitä vastassa on voimaa. Ukrainan jälkeen hyökkäyksen kohteiksi joutuvat muut maat - joissa valmistelut ovat jo käynnissä. Venäjä toivoo, ettei sen tarvitse hyökätä kaikkiin fyysisesti armeijalla, kun näyttää siltä, että Euroopassa antaudutaan ilman taistelua, kunhan vain muutama Itä-Euroopan maa on ensin eristetty ja jyrätty sotakoneistolla maailman katsellessa vierestä ja väännellessä käsiään.
Putinin pysäyttämiseksi ei todellakaan tarvita ydinaseita. Hän pelkää silmittömästi kasvojensa menettämistä. Tämä tarkoittaa, että pienikin sotilaallinen tappio riittää pelotteeksi, joka pysäyttää ja patoaa Venäjän, ja saa sen keskittymään valtansa konsolidointiin kaikkialla siellä, minkä se on ehtinyt kaapata.
Toistaiseksi Venäjällä ei ole vastassa pienenkään tappion pelotetta. Tämä juuri on syynä tämänhetkiseen rajoittamattomaan aggressioon. Mikään valtio maailmassa ei toimi samanlaisella rankaisemattomuudella kuin Venäjä.
Kaikki pelottelu ydinaseilla on vain Venäjän propagandaa, jota Englannin kanaalissa lentelevät ydinohjuksin ladatut pommikoneet manifestoivat ja trollit toistavat, ja jonka tarkoituksena on lamauttaa länsimaailma.
Niinpä, on vaikea kuvitella, että yksikään maa olisi loppupeleissä valmis ydinsotaan. Käsittääkseni Ukraina ei tarvitse kovinkaan paljon apua pysäyttääkseen hyökkäyksen; lähinnä moderneja panssarintorjunta-aseita, elektronisen sodankäynnin välineistöä, kommunikointivälineitä ja tulenjodon välineistöä tykistölle... ja tietysti pienen hengähdystauon kootakseen rivinsä.
VastaaPoistaKun Nato olisi vuosi sitten vienyt Krimille omat vihreät miehensä, olisi koko sopasta selvitty muutamalla kymmenellä kuolonuhrilla, Venäjä olisi luikkinut pakoon ja Putin syösty vallasta. Nyt kuolee kymmeniä tuhansia, ehkä satoja tuhansia, ennen kuin tilanne rauhoittuu.
VastaaPoistaJos Nato olisi ajoissa vienyt vihreitä miehiä Krimille tai Donetskiin, ei olisi tullut yhtäkään kuolonuhria. Venäjä ei voi ottaa edes pienen sotilaallisen tappion riskiä, se kun olisi Putinille kasvojen menetys.
VastaaPoistaTerroristisia taktiikkoja Venäjä olisi toki voinut käyttää, ja se olisi yrittänyt usuttaa paikallisia proxeja riehumaan sekä lietsonut propagandan avulla Nato-vastaista mielialaa, toivoen, että saisi taas omat miehensä valtaan Kiovassa ja nämä tekisivät pesäeron ihmisoikeuksia ja demokratiaa vaativaan Natoon.
Putinin pysäyttämiseksi ei todellakaan tarvita ydinaseita. Hän pelkää silmittömästi kasvojensa menettämistä. Tämä tarkoittaa, että pienikin sotilaallinen tappio riittää pelotteeksi, joka pysäyttää ja patoaa Venäjän, ja saa sen keskittymään valtansa konsolidointiin kaikkialla siellä, minkä se on ehtinyt kaapata.
VastaaPoistaPutinista kirjoitettujen elämänkertakuvausten perusteella rohkenen epäillä että yksittäinen sotilaallinen tappio saisi Putinin perääntymään. Siitä olen samaa mieltä että Putin pelkää yli kaiken kasvojen menetystä koska tämä voisi käynnistää värvallankumouksen Venäjällä. Siksi Putin ei anna periksi vaan lyö lisää panoksia pöytään. Ja nämä panokset ovat venäläisiä sotilaita.
Pelkään pahoin että Putin on valmis tapattamaan kansansa viimeiseen mieheen, naiseen ja lapseen ennen kuin tunnustaa tappionsa.
Ja mitä tuohon keväthyökkäykseen tulee niin raskaan kaluston liikkuvuus tieverkon ulkopuolella taitaa olla Ukrainassa tällä hetkellä aika heikko. Kevään edetessä maa kuivuu ja alkaa taas kantaa panssarivaunuja. Rynnistys Mariupoliin ja edelleen Krimille pitäisi käynnistää heti kun maa kantaa sillä puolustaja vahvistuu kaiken aikaa ja Venäjällä alkaa kassan pohja häämöttää.
Olen hieman eri mieltä, Hopliitti. Venäjällä on kalustollisesti täysi ylivoima ja se voi hyvin liikkua nykysäillä. Päinvastoin tilanne voi tasoittua tässä suhteessa myöhemmin.
VastaaPoistaPuolustaja heikkenee koko ajan, sillä Ukrainaa ei kukaan aseista. (Siis niin että sillä olisi merkitystä.) Hyökkääjä sen sijaan vahvistuu, ja kassa täyttyy sitä mukaa kuin öljyn hinta taas nousee. Ukrainan kassanpohja tulee vastaan paljon aiemmin.
Putinin pysäyttämiseksi ei tarvita ydinaseita vaan vahvaa tavanomaista armeijaa. Juuri sitä, mitä Lännellä ei enää ole - tai ei haluta käyttää. Jos Putin kärsii pienen tappion, hän toki haluaa revanssia, mutta oleellista tässä on se, että hän ei halua ottaa pienen tappion riskiä. Sen riskin asettaminen fyysisenä asiana maastoon on patoava pidäke, johon Putin pysähtyy.
En nyt ryhdy inttämään tuosta Venäjän armeijan liikkuvuudesta. Kaikki jotka kävivät aikanaan joskus vuonna 90jotain katsomassa tornin T72:ia uponneena telaston puoliväliä myöten tuusulalaiseen peltoon voivat muodostaa oman mielipiteensä.
VastaaPoistaPutinin pysäyttämiseksi ei tarvita ydinaseita vaan vahvaa tavanomaista armeijaa.
Samaa mieltä. Tarvittaisiin vahvaa Ukrainan armeijaa. Missäs se on?
Ukrainalaisia on yhdeksän kertaa Suomen väkimäärä. Suomi saa pilliin viheltämällä riviin neljännesmiljoonan 20-36 vuotiasta reserviläistä enemmän tai vähemmän asianmukaisesti varustettuna. Samalla kaavalla Ukrainalla pitäisi olla rivissä 2,25 miljoonaa parhaissa voimissaan olevaa sotilasta. Vaan kun ei ole.
Voimassa olevan venäläisen sotilasdoktriinin mukaan menestyäkseen hykkääjällä pitää olla painopisteeessä vähintään viisinkertainen miesylivoima. Jos Ukrainan armeija olisi suhteessa edes puolet niin vahva kuin Suomen puolustus niin separatistit olisi rullattu moneen kertaan, oli siellä millaiset venäläisvahvistukset hyvänsä.
Ukrainalle jäi Neuvostoliiton perintönä eräs maailman suurimmista asevarastoista. Missä se nyt on?
Turha kysymys, sehän myytiin heti tilaisuuden tullen. Kenehän taskuun rahat menivät?
Ukraina käy edelleen kauppaa Venäjän kanssa. Venäjälle viedään jopa sotilasteknologiaa josta Venäjän armeija on täysin riippuvainen: Helikopterien turbiineja, ilmataisteluohjusten hakupäitä, sotalaivojen vaihteistoja ect. Ukraina ei ole katkaissut diplomaattisuhteita Venäjälle eikä julistanut sotaa. Mitä ihmettä?
Mitä Maidan muutti? Kenellä valta Ukrainassa oikeastaan on? Onko todellisten vallanpitäjien agenda sittenkään ristissä Putinin agendan kanssa? Suunnitellaanko Ukrainan armeijan operaatiot saman pöydän ääressä kuin separatistien siirrot? Ovatko etulinjassa urheasti taistelevat ja kuolevat ukrainalaiset pelkkää uhrattavaa tykinruokaa kyynisessä pelissä jossa tavoitteena on säilyttää mikäli mahdollista tilanne jossa oligarkien rahavirrat eivät häiriinny?
Säälittää, pelottaa ja raivostuttaa tavallisten ukrainalaisten puolesta. Ruohonjuuritasolla osoitetaan käsittämätöntä uljautta ja rohkeutta mutta pikku hiljaa alkaa tuntua siltä että vallassa olevat vetävät kaikin voimin jarrukahvasta.