Kirjat

perjantai 15. tammikuuta 2016

Taharrush

Edellinen kirjoitukseni sai osakseen merkittävästi tavanomaista enemmän huomiota, sekä asiallista että epäasiallista. Ehkä se olisi pitänyt arvata, kun aiheessa yhdistyivät seksuaalinen väkivalta ja maahanmuuttajat.

Sittemmin Kölnin ja muiden saksalaiskaupunkien tapahtumien tutkinta on vahvistanut kirjoituksessa esittämiäni arvioita - mukaan lukien tahoa, jonka hyöty näyttäytyy tapahtumien taustalla. Kyse ei todellakaan ollut spontaanista tapahtumasarjasta, joka olisi ollut jotenkin automaattista seurausta siitä, että etelänmailta tulleet siirtolaismiehet ovat olleet samoilla julkisilla paikoilla valkoihoisten kantaeurooppalaisten naisten kanssa.

Edellisen kirjoitukseni näkökulmaa puoltavat myös sittemmin samaan tyyliin masinoidut joukkohyökkäykset arabin näköisiä ohikulkijoita vastaan Saksan kaupungeissa sekä maahanmuuttajien omistamien liikkeiden hävitykset, joissa alkavat jo kaikua juutalaisvastaisten pogromien kaiut. Nämä ovat osa samaa käsikirjoitusta, jota ei ole väärin pitää hybridisodankäyntinä eurooppalaista oikeusvaltiojärjestystä, pluralistista demokratiaa ja vapaamielistä elämäntapaa kohtaan. Euroopassa on vain yksi suurvalta, joka aktiivisesti ja aggressiivisesti ajaa mainitunlaista poliittista agendaa - kovin samanlaista kuin eräät saksalaiset ja italialaiset puolueet 30-luvulla.

Saksasta annetut viranomaislausunnot vahvistavat, että tapahtumien taustalla oli organisoitu masinaatio. Suomessa keskustelu on kuitenkin siirretty väärille uomille. Sosiaalisessa mediassa paljon jakoja saanut Ilkka Ahtokiven artikkeli Verkkouutisissa kirjoitti saksalaislehteen viitaten:
"Uutena vuonna tapahtuneet hyökkäykset naisia vastaan olivat ennalta suunniteltuja. On selvää, että ahdistelijat saapuivat Kölniin ja muihin kaupunkeihin toisilta paikkakunnilta. Yleensä tällainen tapahtuu sosiaalisen median kautta, mutta ryhmät ovat suljettuja, Saksan keskusrikospoliisi BKA sanoo Die Zeit -lehden mukaan."
Ahtokivi jatkaa viitaten italialaislehteen nimeltä Il Giornale:
"Italialaislehti Il Giornale puolestaan kertoi maanantaina, että seksuaaliseen ahdisteluun on yllytetty muun muassa sähköpostilla ja tekstiviesteillä.
'Hyökkää ja raiskaa valkoinen nainen, käytä häntä niin kuin tahdot. Uutena vuotena tehkää taharrush gamai kaikkialla Euroopassa. Hyökätkää heidän naisiaan vastaan, näyttäkää, keitä olemme', kuului lehden mukaan viesti.
Il Giornalen mukaan viestiä lähetettiin arabiaksi, englanniksi, saksaksi ja italiaksi."
Ahtokivi siis aivan selvästi antaa sellaisen käsityksen, että kiihottamisen takana ovat olleet maahanmuuttajien omat verkostot. Hän mainitsee eksoottisen termin taharrush gama'i ja linkittää sen yhteydessä järkyttäviin videoihin, jotka on kuvattu Egyptin väkivaltaisuuksien aikana.

Menettely on kyseenalainen jo senkin vuoksi, että videomateriaaleilla ei ollut mitään tekemistä Kölnin tapahtumien kanssa, vaan ne on kuvattu Egyptissä. Niiden avulla pyritään luomaan harhaanjohtavaa linkitystä maahanmuuttovastaisen skenen jo viisi vuotta propagoiman cause célèbren, Kairossa vallankumouksen aikana tapahtuneen amerikkalaistoimittaja Lara Loganin raiskauksen kanssa. Tällä linkityksellä pyritään puolestaan osoittamaan, että raiskaaminen ja naisten ahdistelu ovat kaikkia muslimeja, arabeja ja maahanmuuttajia yhdistävä kulttuuripiirre. 

Kiivaalla propagandalla, jonka mukaan Kölnin tapahtumissa ei ollut kyse kyynisestä masinaatiosta, vaan kulttuuripiirteestä, pyritään ohjaamaan ongelman samoin kuin sen ratkaisujenkin ymmärtäminen alusta alkaen väärille uomille. Kun ongelmasta tehdään kulttuurinen ja rodullinen ominaispiirre, kaikki muslimit, kaikki arabit ja kaikki Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleet maahanmuuttajat ovat yhtäkkiä kollektiivisesti syyllisiä tähän. Poliisin ei siis pidä yrittää löytää ja karkottaa rikollisia, vaan ainoa ratkaisu ongelmaan on estää vääränväristen, väärää etnisyyttä ja väärää uskontokuntaa edustavien ihmisten maahanmuutto Eurooppaan. Tämä on tietysti maahanmuuttajavastaisen liikkeen pääpyrkimys, ja sen vuoksi he propagoivat Kölnin tapahtumia ja lukemattomia muita vastaavia juuri siten kuin propagoivat.

Se, että ihmiset - toimittajatkin - tekevät rasistisia ja maahanmuuttajavastaisia assosiaatioita ja jatkavat maahanmuuttajavastaisen liikkeen lietsomien yhtäläisyysmerkkien tekemistä Egyptissä tapahtuneen ja Kölnissä tapahtuneen välille, ei ole vielä sinänsä yllättävää. Ahtokiven artikkelista paljastuu kuitenkin jotain, mikä antaa aihetta epäillä tarkoitushakuista epärehellisyyttä.

Nimittäin, hänen lähteekseen linkittämä italialaisen oikeistolehden Il Giornalen artikkeli ei lainkaan sano sitä, mitä Ahtokivi väittää sen sanovan. Ahtokiven linkki vie Il Giornalen sivuille Facebookin kautta, mikä tarkoittaa sitä, että Ahtokivi on todennäköisesti poiminut linkin sosiaalisesta mediasta. Ehkä hän ei osaa italiaa ja uskoi sokeasti sitä, mitä joku valheita tahallisesti levittävä taho sosiaalisessa mediassa väitti italialaislehden sanovan.

Katsotaanpa, mitä kyseinen italialaisartikkeli todellisuudessa sanoo: 
"Secondo le indagini sarebbero stati mandati e-mail, sms e messaggi criptati, sia in arabo sia in inglese così come in tedesco e in italiano, ai residenti di origine araba nel Vecchio Continente. Una chiamata alle armi del mondo islamico per umiliare le nostre donne. Interpellati da Repubblica, i responsabili del ministero dell'Interno tedesco e del Bka (l'equivalente della Fbi) non hanno smentito la ricostruzione:
'Indaghiamo su tutte le piste, senza escludere nulla, tanto meno il fatto che l'appello alle aggressioni sessuali di massa sia stato una trappola diffusa online dall'ultradestra xenofoba o neonazista contro i migranti'."
Tämä käännettynä suoraan suomeksi, ilman ääriliikkeiden levittämiä väärennöksiä, tarkoittaa: 
"Tutkimusten mukaan lähetettiin sähköposteja, tekstiviestejä ja kryptattuja viestejä niin arabiaksi kuin englanniksi, saksaksi ja italiaksikin Vanhan Mantereen arabialkuperää oleville asukkaille. Kutsu islamilaiselle maailmalle aseisiin naistemme nöyryyttämiseksi. La Repubblicalle antamassaan haastattelussa Saksan sisäministeriön johto ja BKA (FBI:n vastine) eivät puhuneet tätä rekonstruktiota vastaan: 
'Me seuraamme kaikkia tutkintalinjoja emmekä sulje ulos mitään, emme varsinkaan sitä mahdollisuutta, että seksuaaliset joukkohyökkäykset olivat ksenofobisen äärioikeiston ja uusnatsien netin kautta levittämä ansa siirtolaisia vastaan.'"
Ainakin Saksan keskusrikospoliisi näyttää siis uskovan, että iskut oli huolellisesti masinoitu - eli että taustalla tosiaan oli salaliitto. Parhaat, joskaan ehkä ei ainoat, mahdollisuudet näin laajan operaation toteuttamiseen on tietysti sellaisella organisaatioilla, jolla on todennetut kontaktit sekä eurooppalaisiin äärioikeistoverkostoihin että eräisiin väkivaltaisiin masinointeihin mielenosoitusten yhteydessä aiemminkin syyllistyneisiin arabiorgaaneihin.

Haluaisin mielelläni uskoa, etteivät Verkkouutiset tahallisesti vajoa näin halpamaiseen väärentämiseen. Il Giornalea ei ole pidetty varsinaisesti laatujulkaisuna, joten on ehkä mahdollista, että lehti on joutunut siivoamaan aiemmin saman linkin takana ollutta artikkeliaan, jota Ahtokivi on mennyt hyväuskoisesti ja kiukun vallassa siteeraamaan. Jos taas Ahtokivi on sortunut somessa olleeseen tahallisesti väärin käännettyyn versioon artikkelista, hänellä on paljon opittavaa ns. maahanmuuttovastaisen someskenen toimintatavoista ja etiikasta. Kolmas vaihtoehto, eli että Ahtokivi käytti lähteitään tahallisesti harhaanjohtavasti, on kaikkein ikävin. Itse olen pitänyt Verkkouutisia keskimääräistä parempana uutislähteenä enkä toivoisi sen vajoavan moisiin menettelyihin, jotka ovat luonteenomaisempia skandaalilehdille ja venäläisille uutistoimistoille.

*   *   *

Mutta se Kölnin tapahtumien masinoinnista, jonka suhteen kaikki tähän asti selvinnyt näyttäisi lähinnä vahvistavan edellisessä kirjoituksessani hahmottelemaani kuviota ja taustaorganisaatiota. Tämän kirjoituksen näkökulmaksi olen valinnyt yleisökommenttien pyynnöstä sen, mikä rooli ahdistelutapahtumissa oli arabimaiden kulttuuri-ilmiöillä ja etenkin islamin väitetyllä naisvihamielisyydellä eli misogynialla. Voidaanhan ihmisiä nimittäin yllyttää ja käskeä kaikenlaiseen, mutta jonkinlainen pohja täytyy jalkamiestenkin tasolla olla sille, että he moiseen suostuvat.

Aihe olisi sinänsä pohtimisen ja keskustelun arvoinen, vaikka onkin naurettavaa väittää, ettei sitä olisi käsitelty - todennäköisesti siitä lähtien kun pohjoiseurooppalaiset ovat ensi kertaa havainnoineet kulttuurieroja sukupuolten välisessä kanssakäymisessä etelänmaalaisten kanssa. Maahanmuuttovastainen ja islamofobinen nettiskene on pursunnut seksuaalipropagandaa ja siihen perustuvaa vihakiihotusta jo ainakin kymmenen vuotta. Valtamediassa aihetta on ehkä vältelty siksi, että laadukkaammalla medialla on tapana välttää silkkaa iljettävyyksillä ja perversioilla mässäilyä. 

Minua on jo ehditty syyttää halusta painaa villaisella raiskauksia ja seksuaalista ahdistelua, jos tekijöinä on monikulttuurisia tahoja. Tällaista väittäville haluaisin vastata, että vaikka pidänkin itseäni suvaitsevaisena liberaalina, minusta nollatoleranssi seksuaaliväkivallan ja muunkin väkivaltarikollisuuden kohdalla olisi oikein hyvä lähestymistapa. Minun puolestani näihin syyllistyneet saisi automaattisesti karkottaa jos ovat ulkomaalaisia. Ei Euroopassa tarvitse hyysätä rikollisia - meillä on omasta takaa jo sellaisia, joita emme kansalaisuutensa vuoksi voi karkottaa, ja joita pitää käsitellä varsin kalliin rikosseuraamusjärjestelmän puitteissa.

Sen sijaan minua häiritsee keskustelussa kollektiivisen syyllisyyden jakelu. Jos joku arabi, joku muslimi tai joku maahanmuuttaja tekeekin tällaisia rikoksia, se ei tarkoita, että syyllisyys pitäisi ulottaa niihin arabeihin, muslimeihin ja maahanmuuttajiin, jotka ovat moiseen syyttömiä. Vaikka joissain ulkomaalaisryhmissä esiintyisi jopa tilastollisesti havaittuja poikkeamia joidenkin rikosnimikkeiden tekijöinä, se ei edelleenkään poista sitä tosiasiaa, että enemmistö näiden ryhmien jäsenistä ei ole raiskannut eikä ahdistellut. Tuomittakoot ja karkotettakoot minun puolestani raiskaajat, mutta ne muut eivät ole millään muotoa syyllisiä asiaan.

Toinen häiritsevä piirre on motiivien käsittely eksotisoivassa diskurssissa. Yhteiskuntatieteiden puolella puhutaan asioiden ja ilmiöiden uskonnollistamisesta ja kulttuurillistamisesta. Toisin sanoen, jos suomalainen tai saksalainen raiskaa, hän on huono ihminen, perverssi ja ehkä hullu (hulluus on aina hyvä peruste rajata jokin teko yksittäistapausten maailmaan, jolla ei saa olla yleistettävyyttä muihin). Jos kuitenkin egyptiläinen tai irakilainen raiskaa, niin hänen oletetaan raiskaavan siksi, että on arabi ja/tai muslimi. Maahanmuuttajien rikosten oletetaan jotenkin kumpuavan heidän 'kulttuuristaan' ellei peräti rodullisista tai geneettisistä ominaispiirteistä, kun taas vastaavat rikokset valtaväestön tekeminä eivät tietenkään voi johtua suomalaisuudesta, saksalaisuudesta tai kristinuskosta.

Eksotisoivaa diskurssia edustavat erikoiset, eksoottisista kielistä johdetut sanat, joilla korvataan samoja ilmiöitä kuvaavia suomen tai saksan kielen sanoja. Kun esimerkiksi puhumme itsepintaisesti Allahista emmekä Jumalasta, eksotisoimme islamia ja korostamme sen erilaisuutta käyttämällä Jumalasta arabiankielistä nimeä, joka ei ole islamin Jumalan erisnimi vaan yksinkertaisesti Jumala arabiaksi - myös arabiankieliset kristityt sanovat Allah. Ja vaikka pidänkin tällaista tapaa yksijumalaisten uskontojen näkökulmasta teologisesti perusteettomana, se on ymmärrettävää niiden kannalta, jotka nimenomaan haluavat korostaa esimerkiksi islamin ja kristinuskon eroa. Monet muslimitkin, varsinkin arabimaailman ulkopuolella, puhuvat Allahista ikään kuin se olisi Jumalan erisnimi.

Heikomilla jäillä ollaan silloin, kun eksoottinen termi omaksutaan kokonaan väärin tai muuten vain harhaanjohtavasti. Sellaisten käyttö on joskus hyödyllistä diskurssianalyysissä, sillä se paljastaa hyvin paljon esimerkiksi käyttäjien ideologisista kytköksistä. Islamofobisessa diskurssissa tällainen termi on ollut taqiyya, alun perin šiialaiseen islamiin liittyvä erikoistermi, jolla tarkoitettiin, että jos uskonvainojen kohteena oleva (šiia) salaa uskonsa (sunnalaiselta enemmistöltä), hän ei tällöin syyllisty valehtelun syntiin. Eräänlainen uskonnollinen hätävale siis. Islamofobinen diskurssi on kuitenkin vääntänyt tästä termistä itselleen fetissin, jolla pyritään osoittamaan, että muslimit valehtelevat ja islam hyväksyy valehtelun.

Kölnin uudenvuoden tapahtumien jälkeen lanseerattiin ja levitettiin voimalla mediaan egyptiläinen termi taharrush gama'i, joka on arabiaa ja tarkoittaa 'ryhmäahdistelua'. Taharrush tarkoittaa suomeksi ahdistelua - samaa kuin englannin kielen sana harassment. Sen perässä oleva sana gama'i on adjektiivi, joka viittaa ryhmään (gama'a). Nämä on vieläpä kirjoitettu egyptiläisittäin - standardiarabiassa ryhmä on jama'a ja siitä johdettu maskuliininen adjektiivi jama'i. Joskus i-kirjain korvataan arabiassa e:llä, kun halutaan korostaa murteellista ääntämistä - sitä miltä vokaali kuulostaa osassa arabimurteita.

Ehkä surkuhupaisinta suomalaisessa keskustelussa oli, että ensimmäiset tiedotusvälineet ja nettipoliisi, jotka poimivat seksikkään eksoottisen termin englannin- tai saksankielisistä lehdistä, sekoittivat väärin kirjoitetun sanan gama'e englannin kielen sanaan game, joka tarkoittaa peliä tai riistaa. Niinpä meillä saatiin nähdä harhaanjohtavia otsikoita 'taharrush-pelistä', ennen kuin joku keksi kysyä asiaa parilta arabiaa osaavalta lähteeltä.

Ksenofobinen äärioikeisto ryhtyi välittömästi markkinoimaan taharrushia meille terminä, joka todistaa, että naisten joukkoahdistelu on ikivanha arabialainen perinne. Toimittajat kertoivat epämääräisesti sitä 'esiintyvän laajalti Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maissa'. Myös Intian joukkoraiskaukset tuotiin keskusteluun, vaikka niiden tekijät eivät ole olleet muslimeja vaan hinduja. (Enkä nyt yritä väittää, etteivätkö Intian muslimitkin luultavasti syyllistyisi raiskauksiin, eivätköhän kaikki maailman kansat ja uskontokunnat.)

Mistä tuo termi taharrush gama'i sitten tuli eurooppalaisiin tiedotusvälineisiin? Termi ei tullut aivan tyhjästä, ja kuten sen egyptiläinen kirjoitusasukin antoi ymmärtää, taustaa oli syytä lähteä etsimään Niilinlaakson suunnalta. Siellä käsitepari oli ilmaantunut keskusteluun jo ennen Tahririn tapahtumia. Sitä käyttivät erityisesti egyptiläiset naisasia- ja kansalaisjärjestöt, jotka pyrkivät nostattamaan tietoisuutta naisten ahdistelusta ja siihen liittyvistä ongelmista.

Useimmat tuntemani arabit ovat sitä mieltä, että Egypti on ollut perinteisesti ongelmallisin arabimaa julkisilla paikoilla esiintyvän naisten ahdistelun suhteen. Sen sijaan Lähi-idän arabimaissa matkustelevat naiset kiinnittävät enemmänkin huomiota paikallisten miesten huomaavaisuuteen. Maghreb - Marokko, Algeria ja Tunisia - ovat ehkä jotain tältä väliltä. Irakilaisilla miehillä on Levantissa maine aggressiivisempina ja machompina kuin muilla Lähi-idän arabikansoilla, mutta tuntemieni irakilaisten nuormiesten (mitä ystävällisimpien ja kohteliaimpien) perusteella epäilen vahvasti, että tuo maine liittyy enemmän irakilaisten 'kovaan' aksenttiin.

Egyptissä julkinen keskustelu ryhmäahdisteluista käynnistyi joitain vuosia ennen vallankumousta, jolloin valveutuneet kansalaisyhteiskunnan piirit havaitsivat, että kyseisenlainen häiriköinti oli lisääntynyt. Muualla arabimaailmassa on kyllä keskusteltu naisten kokemasta ahdistelusta - myös julkisuudessa - mutta ryhmäahdistelu ei ole ollut havaittavissa ollut trendi. Historioitsija Johannes Remy tutki ahdistelutilastoja Egyptistä, Irakista ja Suomesta ja havaitsi ilmiön olevan huolestuttavan suuri kaikissa kolmessa. Egyptissä yli 99 % naisista, Irakissa 80 % ja Suomessa 71 % naisista oli kokenut ahdistelua miesten taholta. Naisten ahdistelu on siis yleisesti ottaen ongelma, johon kannattaisi kiinnittää huomiota sekä arabimaissa että Euroopassa riippumatta siitä, onko tapauksissa jokin yhteys maahanmuuttoon.

Palataksemme Kölniin, kukaan uudenvuoden jälkeen Kölnin joukkoahdisteluista kuulusteltu ei ollut egyptiläinen. Kukaan heistä ei ollut myöskään turkkilainen - vaikka venäläinen propaganda ja sitä monistava äärioikeisto käyttivät paljon palstatilaa Saksassa ja Suomessa Venäjän Turkin-vastaisen geopoliittisen agendan palvelemiseen. Joukossa oli yksi irakilainen. Suurimmat kansallisuusryhmät epäiltyjen joukossa näyttivät olevan algerialaiset ja marokkolaiset. 

Miksi siis niin massiivinen propagandapanostus Egyptiin ja sieltä ammennettuihin termeihin? Siksi tietysti, että amerikkalaistoimittajattaren raiskaus on ollut päälle viisi vuotta cause célèbre, jolla kaksi ryhmää on käynyt propagandasotaansa: virallisen Venäjän propagandakoneisto sekä eurooppalainen islamofobinen äärioikeisto. Molempien kantaviin narratiiveihin on kuulunut äärimmäinen vihamielisyys arabimaiden demokraattisia kansannousuja kohtaan, minkä vuoksi narratiiveissä valehdellaankin säännöllisesti, että Egyptin vallankumous olisi ollut islamistisen Muslimiveljeskunnan tekemä.

Naisten ahdistelu julkisilla paikoilla ei tuntuisi olevan erityisen suuri ongelma vapaamielisimmissä muslimimaissa kuten Turkissa tai Libanonissa. Se ei luonnollisesti ole myöskään kovin suuri ongelma kaikkein ahdasmielisimmissä muslimimaissa kuten Saudi-Arabiassa tai Afganistanissa, koska niissä kaikki sukupuolten välinen julkinen kohtaaminen on niin säänneltyä. Ilmiö näyttäisi keskittyvän sellaisiin maihin, joissa vapaamielisemmät ja konservatiivisemmat kulttuurisuuntaukset käyvät kamppailua toisiaan vastaan puolivapaissa yhteiskunnallisissa oloissa. Tällaisessa kamppailussa eräillä diktatorista järjestelmää tukevilla voimilla olisi voinut olla motiivi häpäistä ja nöyryyttää liian vapaamielisiä naisia, jollaisiksi esimerkiksi Tahririn nuoret mielenosoittajat nähtiin.

Mutta miksi ihmeessä tavalliset, paremman elämän perässä Eurooppaan lähteneet siirtolaiset ja turvapaikanhakijat haluaisivat häpäistä länsimaisia naisia tällaisilla šokeeraavilla operaatioilla? Vaikka joka joukkoon mahtuu hyödyllisiä hölmöjä, näiden mielissä pitäisi kyllä raksuttaa, ketkä tulevat olemaan tällaisen kulttuurisodan lietsonnan ensimmäisiä uhreja. Valitettavasti tällä hetkellä eletään Euroopassa aikaa, jolloin useampi näennäisesti toisilleen vastakkainen äärisuuntaus - jihadistit, äärioikeisto ja putinistit - jakavat kaikki yhteisen tavoitteen lietsoa sotaa sivilisaatiotamme vastaan. Ja tähän kelkkaan hyppääviä idiootteja tuntuu riittävän.

13 kommenttia:

  1. Näkemys jonka mukaan vuodenvaihteen hyökkäykset masinoitiin siihen kykenevän tahon toimesta, herättää seuraavia ajatuksia:

    1. vastaava propagandamenettely oli käytössä ennen ensimmäistä maailmansotaa, jolloin Balkanin tapahtumia on luonnehdittu eräänlaiseksi okuultiseksi manööveriksi, tarkoituksellisen ja pitkälle laskelmoidun provokaation merkityksessä?

    2. kohdistettuna 'naisiimme', hyökkäys vetoaa juuri niihin impulsseihin ja siihen ymmärrykseen joka mobilisoi 'maanpuolustuksellisia' voimia, vinoon kasvanutta nationalismia ja ylipätään toimettomuuteensa ja näköalan puutteeseen tukahtuvia yhteiskuntien osia. Paitsi erilaisiin turvajoukkioihin ja liivijengeiltä paitsi kunniakäsityksensä, myös ulkoiset tunnuksensa lainanneihin yhteenliittymiin, tämä liittyy tietysti niiden oletettuihin vastinpareihin - tämä siis tähdätty tiettyjen impulssien herättämiseksi yleisesti, ei pelkästään tiettyjen näkemysten tai niitä seuraavien ryhmittymien yhteenliittämiseksi. Siten kyse paitsi nationalistisen impulssin manipuloinnista perinteisen fasisimin mallien mukaisesti, myös sen tietyn viettipohjaisen impulssin manipuloinnista joka asettuu nopeasti turvattomuuden ja primitiivisen suojelutarpeen muotoon, mikä leviää ja valtaa alaa myös niiden parissa jotka eivät sille periaatteessa ole alttiita, pakottamalla reagoimaan, kuten vaikka 'katupartioiden' suhteen.

    3. Tämä muistuttaa suuresti niitä keinoja joilla natsismi nousi valtaan pian 1. ms:n jälkeen, ja kontekstikin tietyllä tavalla sama: taustalla turhautumista, yleistä ideologisen tyhjyyden aikaansaamaa henkistä liikehdintää sekä varsinaista massojen liikehdintää. Niinkiin yksiselitteinen motiivi kuin nuoren miessukupolven turhautuminen tietyn vitaalisen energian ikään kuin käydessä tyhjää tarkoituksettomuuden kokemuksen edessä on jollei sotia kautta aikojen mobilisoinbut impulssi, niin ainakin niiden varsinainen käyttövoima. Tämän tosiasian läsnäolo on epäilemättä tiedossa ja nähtävissä ympäri Eurooppaa ja ehdottomasti ainakin Putinin Venäjällä, jossa se on keskeinen osa Duginin ajattelun rakennelmaa.



    VastaaPoista
  2. Kommentoija Finder,

    Okkulttinen manööveri kuulostaa salatieteiltä, mutta tarkoitat varmaan konspiratiivisia manööverejä, suomeksi salahankkeita? Olet oikeassa, että sellaisia käytettiin natsien ja fasistien valtaannousussa ja vallan vakiinnuttamisessa, ja samoin kommunistien vallankaappauksissa ympäri Eurooppaa. Kommunistisille ja fasistisille liikkeille tämä oli helppoa, koska ne olivat juuri keksineet modernin massapropagandan. On erittäin valaisevaa tutustua vanhoista lähteistä esimerkiksi siihen tyyliin, keksittyihin raiskaustarinoihin ja iljettävyyksiin, joita natsien lehdistö käytti hysteerisen propagandan luomiseksi. Sama tietysti kommunistien kohdalla.

    Tsaarinaikainen Venäjä käytti samanlaisia menetelmiä mm. juutalaisia, liberaaleja ja imperiumin vähemmistökansoja vastaan jo hyvissä ajoin ennen päätymistä ensimmäiseen maailmansotaan. Esimerkiksi Balkanin sotien lietsomisessa väärennettyjen myyttien ja kansallisvihan lietsomisen osuus oli hyvin keskeisellä sijalla - Venäjä ja sen eurooppalaiset tukijat pääosassa.

    Pelkään juuri sitä, että Euroopassa eletään nyt uutta 30-lukua tai uutta 1800-luvun loppua. Aiempien suursotien ja niihin joutumisen opetukset on unohdettu. Väestö on helposti lietsottavissa vihan ja hysterian valtaan heille osoitettuja syntipukkeja vastaan. Vaikka propaganda on monessa suhteessa samanlaista - usein suorastaan identtistä - siihen nähden, mitä natsit, kommunistit ja tsaristiset konspirantit aikanaan levittivät, levitysvälineistö on tällä välin muuttunut.

    VastaaPoista
  3. Kommentoijalle TA:

    Olet taas jättänyt kommentin, jota ei voida julkaista, koska siinä vihjaillaan blogin kirjoittajasta. Vaikka tuntisit minut, täällä ei saa viitata muualla julkaistuihin artikkeleihini. Ne edustavat eri elämää kuin tämä yksityinen blogi.

    Kysyit erään historioitsijan kirjasta ja kyllä, minusta se on erinomainen kirja, voin suositella sitä lämpimästi.

    Muut kysymyksesi koskivat Huntingtonia, armenialaisia ja ortodoksien teologisia eroja. Mielestäni niillä ei ole mitään tekemistä tämän blogikirjoituksen kanssa. Minulla saattaa olla tässä blogissa takavuosien kirjoituksissa jotain kyseisistä aiheista. Ehkä löydät ne blogin yläreunassa olevalla hakukoneella. Voisit kommentoida noita aiheita kyseisten kirjoitusten alla, niin sitten vastaan.

    Tähän blogiin on vuosien varrella kertynyt jo 508 kirjoitusta. On paljon parempi, jos kommenttikeskustelu käydään niiden kirjoitusten alla, joita kommentit koskevat.

    VastaaPoista

  4. 4. Sikäli kuin kyse on nimenomaan sodan masinoimisesta, kuten em valossa on perusteltua olettaa, on huomioitava em 'okkulttisen' tason motiivi ja intentio jota edustaa erilaisten salaseurojen ja niiden keskeisten prinsiippien henkiin herättäminen, mallia Breivik. Näiden huomattava keskittymä on Balkanin aluella sekä toisaalla tietyissä Venäjään rajautuvissa valtioissa kuten Valko-Venäjällä ja aiemmin myös Ukrainassa. 'Okkultisella' tässä siis viitataan juuri tavallisesti salassa pysyvien motivaatiotekijöiden, impulssien ja alitajuisten rakenteiden manipulointiin. Tästä näkökulmasta ei ole epäselvää mitä natsiliike aikanaan edusti. Yhtä vähän kuin on epäselvää mikä oli natsisimin perintö Euroopalle tässä mielessä: siemen on hyvää vauhtia itämässä.

    5. Venäjällä Duginin ajattelu perustuu suoraan tietyiltä osin samoille ajatuskuluille kuin oli laita natsisimin 'ideologian' osalta. Mukaan lukien Duginin varhaiset seikkailut Thule-seurojen ja teosofiaan rajautuvien ajatusmallien maailmassa, sekä edelleen nykyisen valtiolllisen doktriinin selkeät rajaukset joiden mukaan sota Euroopassa on väistämätön, ja Venäjän rooli siinä ilmeinen

    6. Ehkä vaikeimmin perusteltavissa tai ainakin äänen lausuttavissa oleva johtopäätös on se jonka mukaan tästä kaikesta voisi päätellä Venäjän ja siihen liittyvien valtiollisia rajoja noudattamatomien ideologisten kumppanien, joista osa kovaa vauhtia vasta realisoitumassa (vrt. Putinin lausunto jonka mukaan ei piittaa rajoista vaan 'ihmisten onnellisuudesta') olevan todella reaalisesti masinoimassa sotaa. Tämä ei ole hankalaa siksi etteikö todella näyttäisi näin olevan vaan siksi että tosiasiassa em 'okkulttisen' sodankäynnin perusluonne on ettei se ole alistettavissa käyttöön, ideologioineen ja menetelmineen vaan se tosiasiassa ruokkii itseään kaikella sotamongerruksella, oli sen alkuperäinen motiivi mikä tahansa. Juuri tämä on elementti joka saa hyvätkin aikomukset kääntymään itseään vastaan ja aikaansaa tilanteita jossa ihmiset kuvittelevat toimivansa yksilöinä ja yhteisöinä hyvän puolesta, ollen tosiasiassa pahuuden ja sodan äänitorven roolissa. Siksi sotaan viittaaminen aiheuttaa harkitseviss atahoissa aina epäröintiä. Mikä tietysti myös hemlposti tulkittavissa heikkoudeksi.

    7. Em. saattaa kuulostaa dramaattiselta mutta juuri siitä tietysti on kysymys, joukkovoiman mobilisoinnista - yhteisöjen heikko kohta on kautta aikojen ollut joukkovoima ja sen mobilisoitavuus milloin minkäkin idean tai mekanismin palvelukseen. Nationalismi kahlitsi tämän voimanlähteen hetkeksi, kunnes se purkautui sotina, nyt siis kyse samasta impulssista mutta 'postnationalistisessa' muodossa, hakien muotonsa ja merkityksellistyen 'uskontojen välisen konfliktin' kautta. Tämäkään ei tietysti ole uutta, mutta sivumennen sanoen ei ole kaukaa haettu ajatus jonka mukaan esimerkiksi sosiaalidemokratia (ja myös sosialismin ihanne yleensä ja kommunismi sen praktisensa toteutumana) merkitsi erästä tapaa kahlita ja ohjata tätä joukkovoimaa, nimenomaan 'okkultisesta' näkökulmasta. Samasta näkökulmasta merkityksellistyy siis esimerkiksi Breivikin toiminta, tosin eri näkökulmasta kuin tämä ehkä tarkoitti. Se onko syytä tuoda em perustein mainittu 'okkulttinen elementti' mukaan tarkasteluun asioiden todellisen luonteen ymmärtämiseksi on tietysti kyseenalaista. Itse koen että näin on. Vaatimus sille on olemassa.

    VastaaPoista
  5. 8. Okkultisesta puhuminen saattaa siis kuulostaa ylidramatisioinnilta, muttei nähdäkseni sitä ole. Tosiasia on että se on reaalisena elementtinä mukana useiden valtiollisten ja ylivaltiollisten instanssien ideologisessa perustassa tälläkin hetkellä, tavalla jonka edelleenpohtiminen on vaikkapa useiden erilaisten perusajattelulle käsittämättöminä näyttäytyvien salaliittoajatusten taustalla. Sekä nämä salaliittoajattelut ja niistä tavallaan osin seuraava taipumus nimetä turvajoukkoja muinaisten jumaluuksien mukaan ovat De Facto osoitus kahdesta asiasta:

    - Okkulttinen sinänsä ja sen vuotaminen osaksi mainstreamajattelun rajapintoja, sen marginaaliin on tosiasia. Sama kehitys eri muodoissaan on aina enteillyt tietynlaista katastrofia juuri sotien ja kansanjoukkojen joukkopsyykoosiin saattamisen prosessissa. Eräs päämotivaatiotekijä tässä on juuri 'salatun tiedon' ja siihen liittyvän valtalementin näyttäytymisessä, ilmestyskirjan pedon tunnusmerkkejä hapuillen ja erilaisia kansanproffeetoja ja heidän seuraajiaan menneestä ja nykyisyydestä esiin manaten.

    - Tämä kehitys on jollei lähtöisin niin ainakin motivoituu kovaa vauhtia Venäjöältä käsin. Muista valtiollisista toimijoista poiketen Venäjällä nämä em. elementit on kirjattu valtiollisen doktiriinin näkyväksi osaksi ja niitä myös toteutetaan esteettä. Juuri tässä suhteessa Daesh on osa sitä liittoutumaa jota voisi kuvailla Mordoriksi tämän blogin kirjoittajan tavoin (tähän tosin liittyy tiettyjä ongelmia...) Myös Daesh tunnistaa ja tunnustaa saman mekanismin ja toteuttaa sitä. Tämä ei tarkoita automaattisesti keskinäisen liiton olemassaoloa, mutta se tarkoittaa että intressin ovat yhtäläiset ja ne myös tunnistetaan molemmin puolin. tästä ei ole epäilystä.

    9. Lopulta kysymys Venäjän roolista on se olennainen, kuten myös Putinin omaksuma rooli, joka monessa suhteessa muistuttaa sitä hirviöksi paljastunutta jota natsien Ahnenerbe loihti esiin vuosien ajan, siinä lopulta osin onnistuen. Tässä suhteessa ajatus siitä että masinoinnin alkuperä on ainakin osittain Venäjällä on ilmeinen johtopäätös. Onko kyse Venäjästä valtiollisena perinteisenä toimijana on toinen kysymys. Tsaarin rooli maailmassa ei ole koskaan rajautunut valtiollisten rajojen mukaan eikä Putinin Venäjän lopullinen tavoite missään tapauksessa tunnusta sitä sitä kautta nytkään, vaan se tulee nähdä valtaelementtinä, joka hakee muotonsa kristinuskon valtapohjaisesta tulkinnasta ja näkemyksestä Venäjän kirkon roolista uutena Roomana, ja jonka missio ei ole nationalistinen.

    10. Tosiasia on että useat nationalistisen narratiivin innoittamat ja siihen tarranneet - ja siten sen esiin tuomalle 'alemman tason' impulssille altistuneet - ryhmittymät, myös Suomessa, näkevät jo Putinin eräänlaisena pelastajana maahanmuutolta ja islamisaatiolta. Vastentahtoisesti ehkä, mutta silti. Miten näin on tapahtunut, muutamassa kuukaudessa, on kysymys joka todella on syytä esittää. Nopeus jolla tämä on tapahtunut, ja nyt ei puhuta mistään anti-liikehdinnän ideologeista vaan perustason tavallisista hyväätarkoittavsita suomalaisista joille 30 000 ihmisen kansavaellus Suomeen on ollut liikaa, on todella uskomatonta, ja osoittaa että tietyllä tavalla kehitys on jo astunut pois tarkoituksellien propagandan masinomista toiminnan muodoista, ja liikkuu omavoimasesti eteenpäin. juuri tämä on 'okkulttiseksi' mainitun motiivin tunnusmerkki.

    VastaaPoista

  6. 11. Lopulta kyse laajassa kuvassa ja olennaisesti on eräänlaisesta tietoisuuden evoluution kulminaatiopisteestä - olemmeko yhteisönä ja jopa lajina kehittyneet pisteeseen jossa osaamme kääntää em. kehityksen tietoiseksi prosessiksi, sotaimpulssin todellisen luonteen tunnistaen ja edelleen em. postnationalistisen motivaatiotekijän eräänlaiseksi toisen maailmansodan tapahtumien jälkinäytökseksi tunnistaen. Tämä edellyttää politiikan luonteen muuttumisen tunnistamista, suoraa näkemystä siitä mitä maailmassa tosiasiassa tapahtuu ja ennen kaikkea kaiken teknologisen ja erityisesti informaatioteknisen osaamisen ja innovaation valjastamisen tämän tietoisuuden evoluutiovaatimuksen käyttöön. Tässä vaatimuksessa kyse on todella individuaalisesta valinnasta, joka toistuu joka hetki ja erityisesti silloin kuin sen vastavaatimus näyttäytyy turvattomuuden tai itsen kohdistuvan uhan tunteen muodossa. tämä on lähtökohta.

    12. Eräänlainen lajimittainen puberteettioireilu jossa johtajuus hakee mallinsa vapahtajanarratiivista, oli kyse sitten 'pahan akselista', 'läntisestä maailmasta' (Obama ja toinen tuleminen...) tai idän varjosta a'la Venäjä on siis tulossa kulminaatiopisteeseen, mikä tosiasia näyttäytyy Suomen kaltaisissa yhteisöissä vähintään näennäisenä johtajuusvajeena. Tosiasiassa kyse on johtajuusvajeessa ainakin osittain siitä että vanhan mantereen sivistyspohja ei enää mahdollista katseen kääntämistä siltä tosiasialta että vapahtajan varjo on jo langennut, eräänlaisessa totuuden paljastamisen vaatimuksessa ja vanhan järjestyksen tietoisen ylikasvamisen vaatimuksen merkityksessä, mikä ei enää salli johtajuutta em narratiiviin perustuen.

    Onko kyse tyhjiöstä jota täytetään tai harmageddonista jossa muutoksen täysi mitta tulee näkyviin, on ehkä ehkä mahdoton kysymys vastattavaksi mutta tosiasiaksi jää että molemmat tulkintamallit on huomioitu ja molemmat ovat täydessä käytössä, juuri nyt. Yksittäiselle ihmiselle ja sitä kautta yhteisöille joista osallinen kyse on lähinnä siitä miten viesti tietoisuuden kasvun vaatimuksesta saadaan läpi, siten että se tyydyttää ja huomioi myös ne impulssit jotka toimivat kasvualustan sotamongertajille ja muille viitasille jotka omaa turhautumistaan ja oikessa olemisen tarvettaan asettuvat sellaisen asian palvelukseen jonka todellisen olemuksen ymmärtäessään tajuavat sen jo liian myöhäiseksi, elleivät nouse asian vaatimalle tasolle nyt heti. Tässä suhteessa Duginin ja Putinin huomio 'lännen' rappiosta ei ole lainkaan totaalisen väärä?

    VastaaPoista
  7. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Poistettu tuplana tullut kommentti.

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoista taustaa Suomen uudenvuoden tapahtumista: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/165829-nyt-tuli-lista-helsingin-poliisilta-taysin-uutta-tietoa-seksuaalisista-ahdisteluista

    "Poliisi kertoo, että päivää ennen uutta vuotta levisi huhu, jonka mukaan Aavarannan vastaanottokeskuksessa Kirkkonummella ”aiotaan koota joukko irakilaisia aiheuttamaan häiriötä kaupungilla sekä tekemään seksuaalirikoksia”. Helsingin poliisilla oli jo tässä vaiheessa tietoja, joiden mukaan ”Helsingin keskustassa oli loppuvuoden aikana tapahtunut seksuaalista ahdistelua ja tekijöinä on todennäköisesti ollut turvapaikanhakijoita”.

    - Länsi- Uudenmaan poliisilaitoksen tekemien selvitysten perusteella otettiin Aavarannasta kiinni muutamia turvapaikanhakijoita, joita epäiltiin julkisesta kehottamisesta rikokseen. Helsingin osalta vastaavaa huhua ei havaittu, mutta ainakin Tampereella poliisipartioille oli kerrottu siellä olevien irakilaisten toimesta vastaavaa tarinaa, poliisi kertoo."

    Herättääkö ajatuksia?

    VastaaPoista
  10. Höpönnöpön Kirkkonummen tapahtumat.

    http://yle.fi/uutiset/krpn_tutkinnanjohtaja_suomessa_ei_suunniteltu_vastaavaa_kuin_kolnissa/8576981

    "Helsingin poliisin epäilyt liittyivät Kirkkonummella vastaaottokeskuksessa uudenvuodenaattona tehtyihin turvapaikanhakijoiden pidätyksiin. Nykyisten tietojen valossa tilanne ei kuitenkaan ollut niin vakava kuin alustavasti uskottiin.

    – Esitutkinnassa ei ole käynyt ilmi mitään sellaista, joka antaisi aiheen uskoa nyt näin jälkikäteen, että Suomessa olisi suunniteltu samanlaista laajamittaista tapahtumaa kuin Kölnissä, Elfgren toteaa."

    VastaaPoista
  11. Kahta viimeistä anonyymiä kehotan tutustumaan tätä kirjoitusta edeltävään kirjoitukseen "Organisoidusta naisten ahdistelusta", ja siinä oleviin linkkeihin. Siinä on käsitelty myös Helsingin poliisin ja KRP:n Elfgrenin varhaisten lausuntojen välisiä ristiriitoja sekä sivuttu Kirkkonummen kuulusteluja.

    VastaaPoista
  12. Finderia kiitän perusteellisista pohdinnoista. Mielenkiintoisia ajatuksia, joihin pitäisi vastata pidemmässä muodossa kuin mihin kommenttikenttä tarjoaa mahdollisuudet. Blogissa on joitain kirjoituksia menneiltä ajoilta, joissa on sivuttu käsittelemiäsi teemoja. Hiljattainen sellainen on esimerkiksi kirjoitus nimeltä "Länsimaiden kulttuuripsykologinen perikato". Olen erikseen pohtinut takavuosina totuuden ja tarkoituksenmukaisuuden kysymyksiä, fasismin luonnetta (ja putinilaista Venäjää sen kontekstissä) sekä "pahuuden kansallisia erityispiirteitä" eri kulttuureissa kuvatun stereotyyppisen pahan kautta.

    VastaaPoista
  13. Olen poistanut kaksi ulosanniltaan hämärää kommenttia, joissa nähdäkseni nimeltä mainiten kyseenalaistettiin erään suomalaisen poliisin uskottavuus sillä perusteella, että hänellä on luottamustehtävä myös rasismia vastustavassa Rasmus RY:ssä.

    Miksi poliisi ei saisi olla mukana yleishyödyllisessä yhdistyksessä? Etenkin kun yhdistys on selvästi hyvällä asialla: http://www.rasmus.fi/

    Kehotan olemaan kommenteissa menemättä henkilökohtaisuuksiin. Jos haluaa arvostella jotakuta viranomaista työtehtäviensä hoidosta, niin sen voi toki tehdä, mutta toivoisin sellaiseen mukaan perusteluja (ja asiallista esitystapaa, jonka ei tarvitse olla pitkä).

    VastaaPoista