Osan päivistä Suomessa tein etätöitä, mutta osa oli lomaa tai pyhiä. Ensimmäinen lintupaikka, jonka Suomessa kävin tsekkaamassa, oli vanha suosikkipaikka Laajalahti. Siellä oli paljon kahlaajia, mm. mustavikloja. Mutta kun koittivat vapaapäivät, oli saariekskursion aika.
Otin mukaan pikkuveljeni sekä kummatkin Itä-Helsingin asunnossani asuvat ystävät ja ajoimme Kasnäsiin, sieltä yhteysaluksella edelleen Örön saarelle neljäksi päiväksi. Sääolosuhteet olivat lupaavat, sillä pitkän sateisen jakson jälkeen tuuli oli puhaltanut Kazakstanin ja Ukrainan arojen suunnista. Oli useampia aurinkoisia päiviä, mutta sitten saari verhoutui sumuun.
Saaressa olikin ihan mukavasti lintuja. Erityisen runsaasti sinne oli tippunut harmaasieppoja, herne- ja pensaskerttuja sekä mustapääkerttuja - tosin viimeksi mainitun lajin melkein kaikki yksilöt näyttivät olevan naaraita. Pajulintuja, tiltaltteja ja sirittäjiä oli paljon, samoin metsäkirvisiä, kirjosieppoja, leppälintuja, joitain pensastaskuja. Kultarinta ja kirjokerttu eivät olleet vielä saapuneet, satakieliä lauleli harvakseltaan. Myös isokäpylintu lauloi. Storvikenillä oli pajusirkkuja ja keltavästäräkkejä mutta vähänlaisesti kahlaajia - paitsi saaressa tavanomaisia töyhtöhyyppiä, punajalkavikloja ja meriharakoita.
Ensimmäisenä saaripäivänä käytiin pohjoiskärjessä, toisen aamupäivällä Balgetin rannoilla ja eteläkärjessä. Tuli vastaan mielenkiintoisia muuttajia, kuten kalasääksi ja nuolihaukka. Teeri pulputti siinä metsässä, jossa on silloin tällöin pesinyt merikotka.
Varsinainen pommi löytyi kuitenkin viideltä iltapäivällä, kun sumua alkoi jo valua mereltä saaren verhoksi. Olimme palaamassa Storvikeniltä ja kulkemassa saaren keskusnummen eli hekokentän läpi vievää tietä, kun päätin astua katajien väliin jäävästä aukosta nummelle. Siellä, vielä lehdettömässä ruusupensaassa, istui punapäälepinkäinen. Suurharvinaisuus kaukaa Välimeren-vyöhykkeen aroilta. Toverinikin ehtivät nähdä linnun hyvin ennen kuin se vaihtoi paikkaa, ensin katajan latvaan ja sitten lentäen nummen toiselle puolelle Balgetin suuntaan. Lintu löytyi vielä saman illan aikana uudelleen pariin otteeseen, kun kaksi saaressa ollutta biologia kumpikin kävivät sen katsomassa.
Seuraavana päivänä lepinkäistä ei enää löytynyt. Se lienee jatkanut huonontuneen sään tieltä Kemiönsaarelle tai muualle mantereelle, josta seuraavina päivinä löytyi vielä suurempi harvinaisuus, Suomen ensimmäinen kivikkosatakieli. Vaikka samana päivänä ajoimme paluumatkallamme Kemiönsaaren halki, emme vielä tienneet tuosta linnusta emmekä sitä käyneet katsomassa. No, olihan punapäälepinkäisessä jo raria kerrakseen.
Örön rannikoilla oli runsaasti lauttoina kelluvia sukeltajasorsia - tavanomaisten haahkojen, iso- ja tukkakoskeloiden lisäksi ilahduttavan paljon pilkkasiipiä, joita myös pääsi kerrankin näkemään läheltä.
Paluumatkalla poikkesimme Teijon kansallispuistoon ja Mathildedalin sievään ruukkikylään. Sieltä löytyi vanhoista lehtipuista pähkinänakkeli, jonkinlainen pikkuharvinaisuus sekin.
Öröltä palattuamme minulla oli vielä yksi vapaapäivä. Kävimme Roihuvuoren japanilaistyylisissä kirsikkapuutarhoissa, joista ehdimme parahultaisesti thaimaalaiseen ravintolaan lounaalle ennen kuin taivas repesi.
Työviikon loppua kohti meni Itä-Helsingin yli pohjoiseen tuhansia valkoposkihanhia usean päivän ajan. Ensimmäiset tervapääskyt ilmaantuivat taivaalle ja loppuviikosta ilmaantuivat myös saaressa kaivattu kultarinta sekä lehtokerttu.
Viikonloppuna teimme samalla kokoonpanolla kuin Örön kanssa ekskursion Hankoniemelle. Aloitimme tosin Hyvinkään Ridasjärveltä, jossa mm. härkälintuja, punasotkia ja kaulushaikara, jatkoimme sitten Karjaan Läppträsketille (molempia joutsenia) ja Tammisaaren viehättävään pikkukaupunkiin, jossa aterioitiin Osteriassa.
Hankoniemen etelärannikon reitin varrella on paljon hienoja pysähdyspaikkoja. Lappohjan rannoilta näkyi laulujoutsenia, isokoskelopoikue ja räyskä. Svanvikissä oli merikotkia, ristisorsa, paljon haahkoja ja koskeloita. Täktomin lentokentällä muutti mehiläishaukka, joka lisäksi esitti merkillistä soidinlentoa läpyttämällä siipiään ylhäällä yhteen rituaalimaisesti. Kobbenilta näkyi kurkia, hanhia, haahkoja, koskeloita ja kuului rastaskerttunen.
Hangossa oli vielä hiljaista. Kesäsesonki ei selvästikään ollut vielä käynnissä. Luodoilla oli kuitenkin paljon valkoposkihanhia, haahkoja, tukkasotkia ja muuta mukavaa.
Viimeisellä Suomen-viikolla Helsingissä ehdin käydä hyvän sään aikana vielä Viikissä, jonka tornista näkyi paljon metsäkauriita hanhien ja haikaroiden lisäksi. Sitten sateet palasivatkin, pilaten suunnitelmani viedä tunisialainen ystäväni Nuuksioon ja joillekin Helsingin saariston saarista. Ajelimme sen sijaan autolla pitkin sateista Uuttamaata, Tuusulanjärven kulttuurireittiä, ja kävimme kahvilla Tuusulassa ja Järvenpäässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti