Ollaan jo syvällä kesässä. Ilmat ovat jatkuneet aurinkoisina ja kuumina. Pidän ikkunoita auki päivät pitkät ja toimistonani toimivaan huoneeseen kantautuvat turkinkyyhkyjen kujerrus, varpusten kiihkeä sirkutus, tervapääskyjen kirkuna ja mustarastaan laulu. Parvekkeen puolen takapihalla laulaa milloin rautiainen, milloin peukaloinen tai mustaleppälintu. Iltaisin ketut päästelevät parkaisujaan.
Pyhän Antoniuksen kirkontorniin on muuttanut pari muuttohaukkoja. Siellä aiempina vuosina asuneet tuulihaukat saivat varmaan häädön. Haukkainvaihdos kävi ilmi, kun lähikaupassa käydessäni näin valokuvaajan asentaneen ammattimaiset vehkeet osoittamaan kirkontornia kohti. Kysyin häneltä kasuaalisti, tähystääkö hän siellä olevia tuulihaukkoja. Hän vastasi, etteivät ne mitään tuulihaukkoja ole vaan muuttohaukkoja. Minulla ei ollut kiikaria, mutta kun katsoin tarkemmin, niin paljaalla silmälläkin erottui, että tornin antennilla istuva haukka oli isompi ja robustimpi kuin ennen. Kuinkahan kauan olen päivittäin kulkenut kirkon ohi ja jättänyt kiinnittämättä huomiota tornien ympärillä lentäviin jalohaukkoihin, koska totuin edellisvuosina näkemään siellä aina tuulihaukkoja.
Brysselissä on runsaasti puluja, sepelkyyhkyjä, turkinkyyhkyjä ja naakkoja, jotka kaikki ovat tyypillisiä muuttohaukan saaliseläimiä. Ne tosin saalistavat myös lepakoita, kuten italialainen ystäväni havaitsi tehdessään tutkimusta Firenzen tuomiokirkon muuttohaukoista. Ja ulottavat saalistusretkensä kauaskin kaupungista, kuten kirkontorniin rahdatut epätavallisemmat saalislajit, kuten lehtokurpat, osoittivat. Muuttohaukat ovat ympäri maailmaa muuttaneet vaivihkaa asumaan kaupunkeihin, joihin niitä vetävät hyvät pesäpaikat ja runsaat pulukannat. Tuulihaukka, joka on yleisempi kirkontornien asukki, saalistaa sen sijaan lähinnä jyrsijöitä ja suuria hyönteisiä.
Jordanialainen ystävä palasi matkalta kotimaahansa ja jäi yöksi, koska hänen junansa Aacheniin lähti vasta aamulla. Hän toi tuliaisiksi ukrainalaisen Roshenin marmeladikarkkeja - oli ostanut ammanilaisesta liikkeestä viimeisen, koska sota oli ehdyttänyt niiden saatavuuden. Romanialainen kollegani toi minulle pullon kotimaansa valkoviiniä.
* * *
Viikonloppuna tuli vierailulle Afrikassa asuva suomalainen ystäväni, jolla oli työmatka Brysseliin. Koska sääolosuhteet olivat mitä parhaimpia, menimme Ardenneille. Aloitimme metsäretkestä Hautes Fagnesin alemmilla rinteillä ja nummella. Palokärki ja muuttava mehiläishaukka näyttäytyivät.
Jatkoimme sitten Belgian korkeimpaan kohtaan Signal de Botrangelle eli Baldringenille, jossa on monumentti ja ravintola kukkulan laella. Ravintolan katolla rahisi muleli eli mustaleppälintu. Nummella oli tavanomaisia lajeja, myös joitain mustapäätaskuja samoin kuin taivaalla tuulihaukkoja ja hiirihaukka. Waimesin kylässä tuli vastaan isohaarahaukka.
Vierailimme Malmédyn vuoden 1944 verilöylyn museossa Baugnez'n mutkassa ja sitten myös Malmédyn pikkukaupungissa, johon menimme alun perin käydäksemme ruokakaupassa. Sitten jatkoimme Baraque Michelille, jonka luota kuljimme peltopyyllä merkityn, päälle viisikilometrisen luontopolun nummineen ja metsineen. Kulorastas taisi olla paras laji tuolla lenkillä.
Lopuksi menimme Belgian etnisten saksalaisten pääpaikkaan Eupeniin, jonka äänenkannattaja, Rajaseudun kaiku, yhä märehti sekä ensimmäistä että toista maailmansotaa.
Se oli hyvä päivä ja paljon kauniita maisemia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti