Oli ollut tarkoitus ehtiä Suomen-lomalla myös Lappiin ja Jäämeren rannikolle, mutta suunnitelma kaatui siihen, että kummatkin matkalle alun perin halunneet raskautuivat aikataulultaan aikaistetuilla tenteillä. Nykyisillä bensanhinnoilla minun ei kannattanut yksin lähteä pohjoiseen. Lomaviikkojen viettäminen Etelä-Suomessa oli kuitenkin sikäli hyvä, että sain hoidettua monia käytännön asioita liittyen asuntoihin, autoon, tulevaan seuraavaan työpaikkaani ja siviili-ihmissuhteisiin.
Pääkaupunkiseudulla tuli käytyä paljon Kalliossa, Sörkassa ja Hakaniemessä. Kävimme myös Vanhankaupunginkoskella, Lauttasaaressa sekä Vallisaaressa, jossa vallitsi tuolle kauniille saarelle ominainen lehtomainen vehreys ja lauloivat kultarinnat, satakielet, sirittäjät, punavarpuset ja käenpiika. Itä-Helsingin kotikulmilla loikki tavattoman paljon rusakoita, mutta myös jonkin verran peuroja. Tuli syötyä useassa klassikkopaikassa, kuten Cellassa ja Elitessä, myös uudemmassa klassikossa Ondassa.
Kävin pikkuveljeni kanssa retkeilemässä Mäntsälän Mustametsässä, Pukkilan Kanteleenjärvellä, Askolan tulvapelloilla ja hiidenkirnuilla sekä Porvoon Ruskiksella. Muuttoaika oli kuitenkin pääosin jo ohi, mestoilla oli lähinnä paikallisia pesimälajeja, Askolan pelloilla tosin kerääntymä laulujoutsenia ja haapanoita. Kurkia siellä täällä. Ruskiksella neljä nuorta merikotkaa kerralla samassa paikassa.
Naapurini biologien kanssa kävin Öröllä, jonka harvinaisimpia lintulöytöjä olivat tällä kertaa Storvikenillä yhden alkuillan viivähtäneet kaksi vesipääskyä sekä kaksi karikukkoa tavanomaisessa paikassa pohjoiskärjen edustan luodoilla. Pohjoiskärjen maastossa rellesti myös valkohäntäpeuroja. Pilkkasiipiä kellui jälleen mukavasti saaren rannikoilla. Haahkat huhuilivat kilpaa hylkeiden kanssa. Merikotka näyttäytyi pari kertaa, harmaahaikara samoin, ja teeri pulputti jälleen saaressa ensimmäisenä päivänä. Saaren keskellä olevalla arolla kävi hetken lekuttelemassa potentiaalinen harvinaisuus, mutta jäi lopulta määrittämättä ja katosi saaresta ilmeisesti muuttomatkaa jatkaen. Myös tavanomaisemmat tuulihaukka ja nuolihaukka näyttäytyivät vain lyhyesti.
Suurin sensaatio oli kuitenkin lantiattaren lantapyydyksistään löytämä Suomelle uusi petolyhytsiipi, Emus hirtus, jolle ehdotin nimeä lantiaispyöveli, mutta sillä näkyy olleen jo vanhastaan suomenkielinen nimi loimulyhytsiipi. Laji on erikoistunut metsästämään lantiaisia lantakasoissa - se teloo niiltä ensin valtavilla leuoillaan jalat, sitten pään, ja lopulta syö suihinsa. Kauhistuttava villipeto pääsi vieläpä Ylen uutisiin saakka.
Käväisin myös prinssin kanssa asioilla Hämeenlinnassa ja Töölössä, minkä jälkeen suuntasimme lopulta Tallinnaan, josta käsin seurasin ammattikonferenssia. Prinssi lähti sitten Tunisiaan ja minä ajamaan Euroopan halki kohti Brysseliä. Yövyin ensimmäisen yön Kaunaassa, ajoin sieltä aamupäivän läpi Varsovaan, tehden pysähdyksen Grajewon pikkukaupunkiin, jossa kävin pizzeriassa syömässä. Viivyin iltapäivästä aamuun ystäviä tavaten Varsovassa. Oli hyvä suomalais-ukrainalais-puolalais-venäläis-amerikkalainen seurue. Joimme olutta, myös männyltä maistuvaa metsäolutta. Puola on viihtyisä ja edullinen maa.
Viimeisenä matkapäivänä ajoin Varsovasta ensin Frankfurt am Oderiin, jonne Varsovan-kaverit jäivät, ja sieltä edelleen Berliinin esikaupunkina toimivaan pikkukaupunkiin Tegeliin, jossa Harkovasta evakuoitunut tunisialainen kaverini nykyään asuu. Koska hän tuli Ukrainan sodan jaloista, hän sai ukrainalaispakolaisten tavoin työluvan ja välittömästi hyvän työpaikan Berliinin keskustasta. Sellaisesta hän ei olisi voinut ennen sotaa edes unelmoida. Nyt onnettomuutta seurasi onni, sillä paettuaan Harkovasta Ukrainan halki pommituksia, venäläisiä tappajia ja korruptoituneita poliiseja ja hankkiuduttuaan Puolan kautta Saksaan, hän sai lopulta hämmentävän helposti sekä laillisen oleskeluluvan että hyvän työpaikan Euroopasta.
Viimeiseksi edessä oli pitkä ajorupeama Tegelistä koko Saksan halki Brysseliin. Kahvitaukoja paremmille pysähdyksille ei ollut enää aikaa, koska maanantaiaamuna piti olla tikkana työpaikalla. Olin Brysselissä yhden aikaan yöllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti