Rannoilla, puroilla ja aroilla

Aloitin lauantaiaamun seitsemältä Rawaljärven itäpuolen rannoilta, jonne pääsee muutamasta paikasta Bani Galan kylän puolelta. Parhaat lintupaikat ovat alueella, jossa Korangjoki laskee Rawaljärveen. Siellä järveen muodostuu särkkiä, joilla talvehtivat lokki- ja kahlaajamassat tykkäävät kökkiä. Kun jokisuun edustaa lähestyy Bani Galan puolelta, näkee jostain syystä yleensä erilaisia lintuja kuin Lake View Parkista kaupungin puolelta katsellessa. 

Puiston puolelta putkella näkyvät sorsat ovat lähinnä harmaasorsia ja haapanoita, kahlaajat puolestaan lähinnä valkovikloja. Bani Galan puolelta rantaan tullessa on sen sijaan matalampia liejulaguuneja, joilla viihtyy liroja, metsävikloja ja lapinsirrejä. Sieltä näkyvät sorsat olivat suurimmaksi osaksi sinisorsia, taveja ja punasotkia. Korangin jokisuun lokkimassasta valtaosa oli naurulokkeja, kuten puiston puolelta katsellessakin, ja toiseksi runsaimpana oli määriltään kymmenissä esiintynyt mustapäälokki. Joukossa oli lauantaiaamuna jonkin verran aroharmaalokkeja, mutta tällä kertaa tiibetinlokkeja ei näkynyt ainuttakaan.

Varhain aamulla maa oli vielä kuurassa, mutta heti kun aurinko vähänkin lämmitti, alkoivat sadat haarapääskyt heräillä särkkien pensaista ja parveilla viistäen järven pintaa. Runsaina esiintyvien kiekuvien kenttähyyppien joukosta löytyi töyhtöhyyppä, joka on yleinen talvilintu pohjoisimmassa Pakistanissa, mutta Islamabadin tasalla jo epäsäännöllinen ja harvinainen.

Västäräkkejä ja kirvisiä kipitteli rannoilla satamäärin. Ensin mainituista yleisin puiston puolella vieraillessani oli joka kerran keltavästäräkki, etenkin alalaji beema. Oli niitä myös itäpuolella, mutta siellä runsaammaksi nousi sitruunavästäräkki, joka on aina mukavan kirkas ilmestys, talvipuvuissaankin. Tavallista västäräkkiä oli kahta alalajia - siperialaista dukhunensista, joka on varsin samannäköinen kuin suomalainen västäräkki, ja eksoottisemman näköistä naamiovästäräkkiä eli keskiaasialaista personataa. Näiden kolmen lisäksi rantalietteillä liikkui siellä täällä kookkaampaa paikallista pesimälajia, mustavästäräkkiä. Kirvisistä runsain oli tällä kertaa himalajankirvinen, joka talvipuvussaan on voimakkaan viiruinen. Pienempinä määrinä oli nummi-, vuori- ja riisikirvisiä.

*   *   *

Margallakukkuloiden luontopoluilla tuli vastaan suurmaanomistaja ja entinen senaattori, joka hänkin on lintuharrastaja ja intohimoinen valokuvaaja. Vietimme sitten tunteja maastoutuneina erään otollisen puron varteen. Avoimempi ja sammaleisempi paikka kuin aiemmissa blogikirjoituksissani mainittu kylpeväin sinipyrstöjen puro. Täälläkin juomapaikalle tuli himalajansinipyrstö, mutta valtalajeina olivat suuret lintuaallot töyhtöbulbuleita ja aasianrillejä. Nuo kaksi lajia muodostavat Margallan lintuaaltojen selkärangan, ja niiden parvikäyttäytyminen säätelee paljolti myös muiden lajien liikkumista ja juomapaikoille tuloa. Kun bulbulit uskaltautuvat, tulevat myös muut keskikokoiset varpuslinnut. Kun taas rillit uskaltautuvat, silloin tulevat myös muut saman kokoluokan lajit, kuten uunilinnut ja sieppokertut.

Tällä purolla emme tällä kertaa saaneet kameroiden tähtäimiin harvinaisuuksia, mutta sen sijaan yleisiä lajeja näyttäytyi suurina määrinä ja hienosti: bulbulien ja rillien lisäksi tulirintatimaleita, harmaavatsaviuhkoja, kashmirin- ja tiibetinuunilintuja, himalajansieppokerttuja, pakistanintimaleita, harmaatalitiaisia, punanokkabulbuleita, turkoosiseppiä ja liekkiniskatikkoja.

*   *   *

Sunnuntaina olin hollannittaren, ranskalaisen ja pakistanittaren kanssa lintuja tiirailemassa NARC:in eli kansallisen maataloustutkimuskeskuksen laajoilla koeviljelmäalueilla, joilla viljelmien väleihin jää runsaasti arokasvillisuusvyöhykkeitä - ja koska alueelle pääsy on luvanvaraista, siellä ei lintuihin kohdistu metsästyspainetta. Niinpä kyseinen alue on Islamabadin seudun parhaita paikkoja nähdä keskiaasialaisten arolajien valtavia talviparvia.

Monet kyseisistä euraasialaisista arolinnuista ovat eurooppalaisittain varsin tuttuja: kiuruja, kottaraisia, mustavariksia, turkinkyyhkyjä... Tyypillisinä arolajeina ne eivät ole puhtaita muuttolintuja mutteivät myöskään paikkalintuja, vaan ne tyypillisesti matkustavat tarvittaessa pitkiäkin matkoja olosuhteiltaan sopivia aroalueita löytääkseen ja kerääntyvät sitten niille valtaviksi talviparviksi. Myös töyhtöhyyppä ja isokuovi ovat tällaisia arolintuja, vaikka toki selväpiirteisemmin muuttolintuja. Arojen vaihtuviin ja toisinaan äärimmäisiin luonnonolosuhteisiin sopeutuminen on tehnyt arolajeista sopivia myös eurooppalaisten maatalousmaisemien linnustoon ja siksi ne ovatkin useimmille ihmisille tutumpia sellaisina.

Toinen hyvä syy vierailla NARC:in aukeilla on se, että kyseessä on yksi Islamabadin lähiseudun parhaista petolintualueista. Jyrsijöitä riittää, joten myös niiden metsästäjät ovat tykästyneitä näihin avomaihin. Satojen haarahaukkojen lisäksi näimme useita arohiirihaukkoja ja liitohaukkoja sekä kohokohtana vanhan keisarikotkan. Erästä poikkeuksellisen tummaa arohiirihaukkaa jäljitimme pitkään potentiaalisena himalajanhiirihaukkana ennen kuin lopulta päädyimme määrittämään senkin arohiirihaukaksi. Liitohaukat toimivat parina ja pyydystivät ainakin kaksi hiirtä sinä aikana, jona niitä katselimme. Intianvarikset yrittivät kovasti ryöstää niiltä saaliitaan.

Myös molemmat paikalliset aromaiden kanalinnut, mustafrankoliini ja harmaafrankoliini, näyttivät olevan alueella yleisiä. Kanalinnut tapaavatkin yleensä ensimmäisinä lajeina kadota kaikkialta, missä niitä saa vapaasti metsästää, mutta nopeina lisääntyjinä niiden kannat palautuvat kyllä ennalleen siellä, missä metsästys on kielletty tai muulla tavoin estynyt.

Aro- ja pensaikkomailta löytyi myös paljon mielenkiintoisia paikallislajeja - esimerkiksi pensas- ja kultasilmätimaleita, ruso- ja savupriinioita, heinäherttuja, sepeltaskuja, riisikirvisiä ja intiansininärhiä. Talvehtivissa pikkulinnuissa oli tavanomaisia kashmirinuunilintuja ja idäntiltaltteja, mutta löysimme myös naaraspuolisen pikkusiepon. Se on yleensä Pakistanissa ennen kaikkea läpimuuttaja, mutta pieninä määrinä niitä myös talvehtii täällä.

Myös pääskyjä oli runsaasti ilmeisellä muutolla: pikkutörmäpääskyjen ja haarapääskyjen lisäksi joukossa meni yllättävän paljon ruostepääskyjä - jonka pitäisi olla täällä kesälaji. Lisäksi taivaalla meni pikkukiitäjiä, joka on Islamabadissa ympärivuotinen.

Termoskahvi arolla keisarikotkan lipuessa yli, valtavien kiuruparvien tirskahdellessa taustalla, on kunnollista elämää.