Tummat pilvet ovat viime aikoina kasautuneet Pakistanin ylle. Maa on talouskriisissä ja poliittinen kenttä on syvään tulehtunut ja polarisoitunut. Kaiken tämän lisäksi uhkaa uusi sotilaallinen kriisi, sillä Taliban kiihdyttää iskujaan ja laajentaa toimintaansa, mikä oli tietysti täysin odotettavissa, kun Taliban sai hallintaansa koko Afganistanin. Miksi ihmeessä se pysähtyisi, kun uskoo olevansa voitolla? Afganistan käsittää vasta puolet pataanien maista - Pakistanissa pataaneja on numeerisesti enemmän kuin Afganistanissa vaikka he ovat prosentuaalisesti vähemmistö, Punjab ja Sind kun ovat paljon väkirikkaampia.
Tanskalaissyntyinen äärioikeistoaktiivi poltti Koraanin Tukholmassa Turkin suurlähetystön edessä, saaden aikaan odottamansa maailmanlaajuisen reagoinnin. Vähän aiemmin kurdien äärivasemmistolaisen taisteluliikkeen ruotsalainen faniklubi hirtti Erdoǧania esittävän nuken ylösalaisin julkiselle paikalle. Kullakin provokaattorilla on tietysti omia motiivejaan - äärioikeistoa motivoi islamofobia, kun taas PKK-mielisiä halu pilata Ruotsin ja Suomen suhteet Turkkiin. Islamistit haluavat käyttää hyödykseen tilaisuuden provosoitua koraaninpolttajaisista, julistaen maailmalle Ruotsin vihaavan muslimeja. Erdoǧan taas saa tilaisuuden osoittaa valtaansa ja tärkeyttään ennen vaaleja näpäyttämällä Ruotsia ja Suomea milloin mistäkin ja jatkamalla Nato-jäsenyyden ratifioimatta jättämistä. Tämä on tietysti hyvä uutinen myös Unkarin Orbánille, jolla ei yksin olisi rahkeita halvaannuttaa koko Natoa, mutta yhdessä Naton toiseksi vahvimman sotilasmahdin Turkin kanssa aivan toinen painoarvo.
Kaikkien edellä mainittujen provokaatiot satavat samaan laariin - Venäjän. Mitä kauemmin Ruotsi ja Suomi roikkuvat löysässä hirressä Ukrainan sodan jatkuessa, sitä parempi Venäjälle. Mitä pahemmin Naton saa hajalle, sitä parempi Venäjälle. Mitä enemmän PKK saa monopolisoitua kurdien asian ajamisen ja julkisuuden Pohjoismaissa, sitä parempi Venäjälle. Mitä tulehtuneemmat Turkin suhteet Eurooppaan, sitä parempi Venäjälle. Mitä enemmän islamistien kiihko kohdistuu harmittomia pohjoiseurooppalaisia maita vastaan, sitä parempi Venäjälle.
On vain ajan kysymys, koska joku polttaa Koraanin Suomessa ja videoi sen maailmalle. PKK:lla on aktiivinen faniklubinsa myös Suomessa. Vaikka kurdiväestöä onkin paljon vähemmän kuin Ruotsissa eikä suurin osa heistä ole PKK:n kannattajia, PKK jatkaa kurdiasian monopolisoimista myös Suomen mediassa, etnisesti suomalaisen, yleensä vasemmalle kallellaan olevan faniklubin myötävaikutuksella. Tulevien provokaatioiden jälkeen riippuu lähinnä mediasta ja sen tavasta puhua tai olla puhumatta asiasta, mikä vaikutus sillä on Suomen ja suomalaisten kansainväliselle asemalle. Vaalit ovat tulossa Suomessakin eikä Venäjäkään jääne toimettomaksi.
Nykyinen tilanne Turkin ja Unkarin kanssa on hyvin valitettava erityisesti Suomelle, koska kummassakin maassa Suomi ja suomalaiset ovat perinteisesti olleet suosittuja, sukukansaksi uskottuja ja hyvämaineisia. Suomalaisten tulisikin pitää mielessään, että ongelmia aiheuttavat kaksi populistista autoritääristä johtajaa, Erdoǧan ja Orbán - eivät turkkilaiset ja unkarilaiset kansakuntina. Kansa molemmissa maissa pitää yhä Suomesta.
* * *
Kun maailmalla kuohuu ja Pakistanissa elämä on alati epävakaata, oli hyvä tilaisuus viikonloppuna käydä Khyber-Pakhtunkhwan puolella Neelan Bhoton pyhäköllä. Paikka on maagisen kaunis: värikäs suufilainen pyhäkkö rotkomaisemassa, jota hallitsevat ikivanhat möhkörunkoiset tammet ja oliivipuut. Pyhäkön takana on pyhä lähde ja virta, jonka partaalla paikan perustaneen suufilaisen pyhimyksen Shah Abdullatif Kazmin (tunnetaan myös nimellä Bari Imam) kerrotaan rukoilleen kaksikymmentä vuotta putkeen. Lähteessä ja virrassa velloo parvina pyhiä kaloja, joita ihmiset eivät kalasta, joten ne kasvavat sangen kookkaiksi. Ne kuuluvat aasialaiseen karppikalaryhmään, joita kutsutaan mahseereiksi (suku Tor).
Tunsin Neelan Bhotossa suurta mielenrauhaa ja olisin voinut jäädä sinne vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Vanhojen aarnipuiden energia tuntui koko rotkonpohjalla. Paikan viehättävyyden kannalta ei suinkaan ollut vähäinen tekijä se, että siellä oli runsaasti mielenkiintoisia lintuja, jotka lisäksi käyttäytyivät silmiinpistävän kesysti verrattuina normimaiseman lintuihin. Kivikkoleppälinnut, tiibetinuunilinnut, pikkunaurulit ja viirupriiniat päästivät aivan viereen. Arokotka lipui rotkon yli.
Purolla kalasteli kauan odottamani uusi laji, aasiankeisarikalastaja - seudun kuningaskalastajain kruunaamaton kuningas, ainakin kooltaan ja yleiseltä ylevyydeltään. Kyseinen närhen kokoinen kuningaskalastajalaji on mieltynyt Himalajan vuoripuroihin ja virtoihin.
Ollessani hieman etäämmällä seurueen muista jäsenistä, ikivanhan kivimuurin kupeessa, ohitti minut polkua pitkin merkillinen kulkue: maireasti hymyileviä ja oudon lyhyitä vanhuksia yhdessä kirmaavien lasten ja parin aasin kanssa. Heillä oli ikään kuin menneen aikakauden vaatteet. Minut nähdessään he hymyilivät ja nostivat molemmat kätensä ilmaan tervehdykseksi, kun taas minä esitin vain tavanomaisen paikallisen tervehdyksen, käden viemisen sydämen kohdalle. Kulkue näytti olevan matkalla johonkin. Ehkä he olivat pyhiinvaeltajia - elleivät sitten džinnejä, sillä toverini eivät nähneet heidän kulkevan ohitse. Jälkimmäiseen oli toki luonnollinenkin selitys - kulkue meni ohi hetkellä, jolla minä olin muurin luona yksin ja toverini yhä ylittämässä kristallinkirkasta puroa, jonka yli olin jo tullut.
Lähetin Neelan Bhotosta ottamiani kuvia kolumbialaiselle ystävälleni, joka tietysti oitis näki kuvista paikan olevan merkittävän henkimaailman tyyssija. Hän näki henkien lisäksi myös paikkaa suojelevia menninkäisten tai keijujen kaltaisia olentoja (duendes), jotka voivat ottaa fyysisen muodon. Islamilainen perinnetieto kutsuu moisia olentoja džinneiksi, ja niiden katsotaan toisinaan ottavan ihmisen tai eläimen muodon halutessaan kommunikoida ihmisille. Pohjoismaisessa mytologiassa vastaavaa roolia ovat näytelleet erilaiset haltiat ja tontut, usein nekin jonkin tietyn paikan vartijoiden roolissa.
* * *
Jo matkan varrella Neelan Bhotoon näimme monilla pysähdyksillämme paljon mielenkiintoisia lintuja. Pikkunauruleita oli liikkeellä suorastaan parvittain. Kuningasseppiä nähtiin useaan otteeseen marjovissa puissa. Nähtiin useita yksilöitä liekkiniska- ja suomuvatsatikkoja. Vuoristoista laskeutuneina lyhyen matkan muuttajina nähtiin useita pienryhmiä himalajanpunavarpusia ja louhikkorautiaisia. Sangadan eli Sangra Galin kylässä oli yli 20 himalajannärhen parvi.
Sekä meno- että tulomatkalla pysähdyimme Kharianin pyhään lehtoon. Menomatkalla sieltä löytyi harmaahuppurastas, uusi elämänpinna minulle. Paluumatkalla lehdossa oli liikkeellä useampia lintuaaltoja, joissa oli tamariskipyrstötiaisia, tulirintatimaleita, harmaavatsaviuhkoja, huppuviidakko-, naamioviidakko- ja himalajanloistoharakoita, raitapyrstökiipijöitä ja erityisen ilahduttavana lajina täplävatsatikkanen, sekin minulle uusi laji. Lehdon pyhä tammi oli vaikuttava ilmestys. Lehdon puut olivat kuin enttejä, jotka todennäköisesti öisin heräävät eloon ja marssivat kohti Rautapihaa. Piknikpaikassamme Dhund Haron sivujoen sillan kupeessa näimme myös niittyjen lajeja, kuten kenttähyyppiä ja aasiankukaalin.
* * *
Kävin tapani mukaan myös ulkoiluttamassa kaukoputkeani Rawaljärven rannoilla. Järvellä talvehtineet sorsat näyttävät kadonneen - enteillen ehkä kevään tuloa. Lokkeja, haikaroita ja merimetsoja oli särkillä kuitenkin yhä satapäin, samoja lajeja kuin aiemmillakin kerroilla. Uutta oli tapahtunut kahlaajien keskuudessa: valkoviklot dominoivat yhä, mutta lietteillä kipitteli nyt yhdeksän töyhtöhyyppää. Ne ovat yleisiä talvehtijoita pohjoisimmassa Pakistanissa, mutta Islamabadiin saakka niitä valuu vain vähän.
Ollessani putken kanssa järvellä saan yleensä osakseni paljon huomiota paikalliselta nuorisolta, joka haluaa kanssani selfieitä ja puhua englantia. Annan yleensä katsoa kaukoputkeni ja kiikareideni läpi, koska ihmisten perspektiiviä muuttaa kummasti se, kun he näkevät tavallisesti vain mustina pisteinä kaukana näyttäytyvät linnut koko loistossaan hyvän optiikan läpi. Ihmiset kiinnostuvat siitä, minkä näkevät omin silmin - vain se on tärkeää. Niinpä lintujen näyttäminen "läheltä" on ympäristötietoisuuden kannalta suotuisa teko, herättäen ainakin hetkellistä kiinnostusta ympäröivään luontoon. Aina joku voi kiinnostua pysyvämminkin.
Paikalliset nuoret menevät puistoihin ja luontopoluille näyttäytymään: Ulkoileminen tuntuu usein olevan tekosyy käyttää länsimaisia merkkivaatteita ja tavata ikätovereita. Pojat ja tytötkin voivat vahingossa nähdä toisiaan ja vaihtaa muutaman sanan tai ainakin katseen ilman vanhempia sukulaisia päällystakkeina. Hyvässä lykyssä ehtivät vaihtaa lennossa Whatsapp-numeroitaan. Kaikki tuo on enemmän kuin ymmärrettävää. Pakistan on konservatiivinen ja sukukeskeinen kulttuuri - ei niin ahdasmielinen, etteikö nuorilla olisi erilaisia tapoja paeta vanhempiensa kontrollia, muttei toisaalta niin vapaamielinenkään, etteikö aina pitäisi olla jokin näennäinen veruke sille, miksi jotain sosiaalista jossain tehdään. Useimpien konservatiivisten yhteiskuntien tavoin Pakistan pyörii juoruilla. Oman liikkumavaransa varmistamiseksi paikallisten nuorten, varsinkin tyttöjen, kannattaa verhota kanssakäymisensä vastakkaista sukupuolta edustavien nuorten kanssa viattomalta näyttäviin puuhiin, ja aina silloin tällöin postata someensa jokin uskonnollis-moralistinen aforismi.
Sitä en sen sijaan vieläkään tiedä, mitä kaikki nämä nuoret tekevät satunnaisen ja itselleen tuntemattoman länsimaalaisen kanssa ottamillaan selfieillä. Esittelevätkö he niitä kavereilleen uskotellakseen, että heillä on länsimaisia kavereita? Jakavatko somessa? Tekeekö länsimaalaisen tapaaminen ihmisestä coolimman - vai tekeekö se vain puistossa tai luontopolulla vietetystä päivästä paremman? Ehkä se on heidän näkökulmastaan jotain mielenkiintoisempaa kuin juoda teetä ja kuunnella setien, tätien ja isovanhempien vatvovan loputtomia juoruja tai viimeisimpiä poliittisia salaliittoteorioita. Mene ja tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti