Kauheudet eivät rajoitu siihen, mitä tapahtuu viikoittain Syyriassa, Libyassa, Iranissa, Meksikossa, Somaliassa ja Pohjois-Kaukasiassa, kuten olemme kaikki saaneet viime päivinä kokea. Utöyan verilöyly ja sitä edeltänyt pommi-isku Oslon keskustassa ovat olleet ykkösaiheina kaikissa tiedotusvälineissä perjantai-illasta alkaen.
Kun uutiset Oslon pommista levisivät maailmalle, ihmiset reagoivat kolmella tavalla. Pieni vähemmistö piti malttinsa, halusi ensin tietää asiasta ja odottaa yksityiskohtien ja alustavan tutkinnan tuloksia ennen kuin ryhtyisivät mässäilemään norjalaisten tragedialla omien poliittisten ja uskonnollisten mielipiteidensä ajamiseksi. Näillä ihmisillä saattoi olla omia epäilyksiä iskun tekijöistä tai taustavoimista, mutta tiedon puuttuessa he tekivät rationaalisen valinnan olla julistamatta mitään ennenaikaista.
Toinen, satakertaisesti laajempi ihmisjoukko, päätti heti ensimmäisistä uutisista alkaen, että asialla täytyvät olla "muslimit", koska "onhan se nyt päivänselvää". Nämä ihmiset katsoivat tarpeelliseksi demonstroida järkytystään ja hysteriaansa levottomilla lausunnoilla, huutamisella ja ylipäätään tunnepohjaisilla reaktioilla. Nämä ihmiset hyökkäsivät myös edellä kuvatun rationaalisen, maltillisen suhtautumisen omaksuneita ihmisiä vastaan, syyttäen näitä tunteettomiksi ja mitään ymmärtämättömiksi, myös tavallaan syyllisiksi siihen, miksi tragedia oli tapahtunut, koska rationaalinen ja maltillinen suhtautumistapa on ilmeisesti yhtä kuin kukkahattutätimäinen suvaitsevaisuus "muslimeja" kohtaan.
Kolmas, kaikkein vastenmielisin, ihmisjoukko iloitsi tapahtumasta, koska "ehkä nyt viimein ymmärretään, mihin Pohjoismaiden islamisoituminen johtaa", ja koska "kyllä tässä on jotain hyvääkin, koska sataahan tulos Edistyspuolueen laariin". Edistyspuolue on Norjan vastine Perussuomalaisille - muukalaisvihamielinen äärioikeistopuolue, joka on muun muassa aiemmin väärentänyt "muslimien" lähettämiksi väitettyjä uhkauskirjeitä lietsoakseen Norjassa islamofobiaa. Tämän kolmannen ryhmän ihmisistä suurin osa löytyi persuista, Hommafoorumilta tai niiden kannattajajoukoista, nettifoorumien lukuisista väärillä nimillä esiintyvistä islamofobisista tai muuten "kansallismielisiksi" itseään kutsuvista nimimerkeistä, samoin kuin jopa joistain aktiivipoliitikoista.
Pommiuutisia seurasivat pian uutiset Utöyan saaren verilöylystä: poliisina esiintynyt mies oli mennyt demarinuorten kesäleirille ja kutsunut nuoria koolle viitaten Oslon pommi-iskuun. Sitten hän oli avannut tulen puolustuskyvyttömiä teinejä vastaan ja surmannut vähintään 84 heistä. Aluksi puhuttiin paljon alemmista uhriluvuista, mutta lauantaiaamuna järkyttävä totuus oli jo maailman uutisissa.
Samalla levisivät jo tiedot siitä, että Utöyalla oli pidätetty epäilty ampuja, joka oli "pitkä, vaalea norjalaismies, joka puhui Oslon murretta". Hänet pystyttiin heti yhdistämään myös Oslon pommi-iskuun. Kuten on nyttemmin selvinnyt, valtava autopommiräjähdys Norjan pääministerin toimiston ja öljyministeriön läheisyydessä oli ehkä vain diversio, jonka avulla terroristi pääsi toteuttamaan rauhassa hirveän verilöylynsä nuorten kesäleirillä: 84:n pääosin alle 18-vuotiaan teinin kylmäverisen joukkomurhan.
Tekojen tekijäksi vahvistui pian norjalainen 32-vuotias Anders Behring Breivik, joka oli huolellisesti ennen iskuja luonut itsestään verkkoon löydettäväksi tarkoitetun julkisuuskuvan Facebook- ja Twitter-tileineen ja poliittisine manifesteineen, jotka tihkuvat vainoharhaista maailmankuvaa ja islamofobiaa. Breivik määritteli itsensä "kansallismieliseksi, kristilliskonservatiiviksi ja islamkriitikoksi". Hän oli myös Israelin ystävä ja vapaamuurari, joten perinteisen natsin profiiliin hän ei sovi. Sen sijaan hän vastasi mielipiteiltään ja profiililtaan sitä samaa kolmatta ryhmää, joka Suomessakin iloitsi Norjan iskuista ajatellessaan, että niistä voitaisiin syyttää muslimeja ja suvaitsevaistoa, ja niitä voitavan käyttää hyväksi kannatuksen lisäämiseksi Edistyspuolueen ja Perussuomalaisten kaltaisille poliittisille suuntauksille.
On syytä todeta, että kaikki edistyspuoluelaiset ja persut eivät varmaankaan ajatelleet tuohon tapaan, saati että olisivat valmiita hyväksymään Norjassa tapahtuneiden kaltaisia terroritekoja. Heidän maailmankuvaansa ei varmaan muutenkaan mahdu se, mitä Breivik teki, koska he kuvittelevat terrorismin ainoastaan muslimien harjoittamaksi ilmiöksi. Moni varmasti vilpittömästi uskoo vainoharhoihinsa, jotka liittyvät islamiin, Euroopan unioniin, maahanmuuttajiin ja vaikkapa suomenruotsalaisiin. Sattumoisin suomalaisten aatetoveriensa tavoin myös Breivik oli julistanut vihaavansa ruotsalaisia.
Vastenmielisyyden tunnetta lisäsi seurata sitä, kuinka diskurssi Suomessa muuttui uutisten lisääntyessä. Vaikka Breivikin tiedot ja yksityiskohdat Utöyan julmuuksista, molempien operaatioiden häikäilemättömästä suunnitelmallisuudesta ja erityisen inhottavista piirteistä kuten nuorten valitsemisesta kohteeksi ja poliisina esiintymisestä, tulivat julki, suomalaiset kouhkaajat raivosivat edelleen multikulttuurista ja muslimeista. Ensin väitettiin, että kyllä Breivik varmasti oli todellisuudessa muslimikäännynnäinen. Sitten väitettiin, että tiedot ovat varmasti väärennettyjä "kansallismielisten" lavastamiseksi syyllisiksi ja persujen vainoamisen aloittamiseksi. Takana olivat kryptomuslimit, illuminaatit, uusi maailmanjärjestys, CIA tai EU.
Lopuksi samat ihmiset alkoivat väittää, että Breivik oli itse asiassa uhri: että multikulttuurisuus ja islamisaatio olivat nyt edenneet niin pitkälle, että "kansallismielisillä" ratkeaisi päässä niin Norjassa kuin Suomessakin. Kun aikaisemmin tekijät olisi pitänyt lynkata siihen paikkaan ja kaikki heidän viiteryhmänsä karkottaa, nyt pitikin yhtäkkiä ymmärtää tekijää ja hänen motiivejaan. Samalla kuitenkin muistutettiin, että tekijähän oli vain harmiton hullu, ei tästä saisi vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Yksittäistapaus. Selvästi mielipuoli. Ei varmaan tiennyt mitä teki.
Vaikka paatuneimmat islamofobit ovat yleensä niin valheellisia ihmisiä, että tuskin ottavat tästäkään opikseen, toivon, että se suuri hysteerinen enemmistö, joka lähti perjantai-iltana mukaan muslimikouhkaukseen, ottaisi opikseen. Ensinnäkin siitä, miten hirveisiin asioihin Pohjoismaissa viime vuosina yhä räikeämmäksi muuttunut vihadiskurssi on äitynyt. Toiseksi siitä, miten paljon väärät mielikuvat hallitsevat tavallistenkin ihmisten ajattelua, kun niitä on oksetukseen asti toistettu.
Kuvaavasti yksikin järkevä koulutettu suomalainen, joka halusi lauantaiaamuna kuulla mielipiteeni asiasta, kysyi oliko minulle yllätys ettei kyse ollutkaan terrorismista vaan kotimaisesta häiriköstä. Suutuin tästä ja kysyin takaisin, että onko hänen mielestään "terrorismi" ainoastaan sitä, mitä islamistit tekivät, ja jos joku muu ääriliike toteutti terrori-iskuja, se olikin vain "häiriköintiä". Ilmeisesti suomalaisten mielestä on terrorismia jos muslimit osoittavat mieltään maataan miehittäviä vastaan Palestiinassa tai Kashmirissa, tai jos he käyvät sissisotaa vihollisiaan vastaan Tšetšeniassa tai Afganistanissa. Sen sijaan 84 norjalaisnuoren murhaaminen ilmeisen poliittisessa tarkoituksessa on "häiriköintiä". Tässä erinomainen artikkeli terrorismi-sanan pakkomielteisestä yhdistämisestä ainoastaan muslimeihin.
Miksi tarkkaan ottaen Breivik hyökkäsi Norjan työväenpuoluetta vastaan sekä pommi-iskulla että julmalla nuorten verilöylyllä? Jos hänen pääasiallinen motiivinsa oli islamofobia, miksei hän räjäyttänyt pommia tai ammuskellut esimerkiksi moskeijassa? Olivatko saarelle eristyksiin kootut lapset yksinkertaisesti helpompi kohde? Vai oliko Breivikin mieli niin kieroutunut, että hän näki - suomalaisten aateveljiensä ja -sisartensa tavoin - "hallitsevan suvaitsevaiston" ongelmien alkusyynä? Oliko hän alun perinkin suunnitellut jäävänsä kiinni elävänä, vai tarkoittiko hän jättää jälkeensä salaliittoteorioita, jotka olisivat lietsoneet lisää vihaa eripuolille?
Näistä asioista tiedämme luultavasti jatkossa lisää, sillä Breivik tosiaan saatiin kiinni elävänä ja on tiettävästi jo myöntänyt tekonsa. Hän yrittänee saada itselleen jonkinlaista marttyyrin leimaa aatetovereiltaan. Hän myös yrittänee käyttää hyväkseen kaikki julkisuuden saamisen mahdollisuudet, joita tuleva oikeudenkäyntiprosessi ja valtava mediahuomio tuovat mukanaan.
Tapauksesta tulee lakmustesti pohjoismaisen yhteiskunnan tilasta: Opitaanko siitä jotain ja seuraako siitä jotain myönteistä, vai jatkuuko ja lisääntyykö vainoharhainen vihadiskurssi entisestään? Pystytäänkö näin julmia rikoksia käsittelemään rationaalisesti? Pystyykö yhteiskunta suojelemaan itseään ja lähimpiään - viime kädessä lapsiaan - Breivikin kaltaisilta rikollisilta, vai johtaako tapaus syvenevään pelon ja käpertymisen ilmapiiriin, jossa kansaa riisutaan aseista, eivätkä he saa puolustaa itseään, vaan ympärille rakennetaan yhä ahdistavampaa valvontayhteiskuntaa ja poliisivaltiota?
Voi kuulostaa järkyttävältä, mutta en voi olla toivomatta, että jollain Utöyan leirin järjestäjistä olisi ollut saarella ase. Puolustuskyvyttömyys on vielä kauheampaa kuin se, että ihmiset itse asiassa kuolevat. Puolustuskyvyttömyyden ilmapiiri ruokkii pelkoa ja vainoharhoja, kuten olemme nähneet. Kun laajat ihmisjoukot tuntevat itsensä puolustuskyvyttömiksi ja olevansa ilman vapautta ja vaikutusvaltaa alati holhoavammaksi muuttuvassa yhteiskunnassa, se synnyttää kieroutuneita diskursseja. On syytä muistaa, että jos valtiolta ei saa oikeutta, ihmiset ryhtyvät sitä hakemaan oman käden kautta, ja jos valtiolta ei saa suojelua, kukoistavat pian militiat ja kodinturvajoukot. Ei tarvitse edes mennä kovin kauas Suomen omassa historiassa löytääkseen toiminnassaan lopulta mielivaltaisiksi ryhtyneitä punakaarteja ja suojeluskuntia usein nykysilmään absurdeine vihadiskursseineen.
Joka tapauksessa toivon, että Utöyan ja Oslon iskuissa kuolleet tullaan muistamaan ja että hengissä selvinneet toipuvat sekä fyysisesti että henkisesti; että heidän elämänsä ja ajatuksensa tulevat voittamaan ja murhaajan viha puolestaan vaipumaan häpeään. Tällä en tarkoita puoluepoliittisia mielipiteitä, vaan sitä, että elämän, yhteisyyden ja optimismin arvot voittavat kuoleman, eristyksen ja vainoharhaisuuden arvot.
Kun uutiset Oslon pommista levisivät maailmalle, ihmiset reagoivat kolmella tavalla. Pieni vähemmistö piti malttinsa, halusi ensin tietää asiasta ja odottaa yksityiskohtien ja alustavan tutkinnan tuloksia ennen kuin ryhtyisivät mässäilemään norjalaisten tragedialla omien poliittisten ja uskonnollisten mielipiteidensä ajamiseksi. Näillä ihmisillä saattoi olla omia epäilyksiä iskun tekijöistä tai taustavoimista, mutta tiedon puuttuessa he tekivät rationaalisen valinnan olla julistamatta mitään ennenaikaista.
Toinen, satakertaisesti laajempi ihmisjoukko, päätti heti ensimmäisistä uutisista alkaen, että asialla täytyvät olla "muslimit", koska "onhan se nyt päivänselvää". Nämä ihmiset katsoivat tarpeelliseksi demonstroida järkytystään ja hysteriaansa levottomilla lausunnoilla, huutamisella ja ylipäätään tunnepohjaisilla reaktioilla. Nämä ihmiset hyökkäsivät myös edellä kuvatun rationaalisen, maltillisen suhtautumisen omaksuneita ihmisiä vastaan, syyttäen näitä tunteettomiksi ja mitään ymmärtämättömiksi, myös tavallaan syyllisiksi siihen, miksi tragedia oli tapahtunut, koska rationaalinen ja maltillinen suhtautumistapa on ilmeisesti yhtä kuin kukkahattutätimäinen suvaitsevaisuus "muslimeja" kohtaan.
Kolmas, kaikkein vastenmielisin, ihmisjoukko iloitsi tapahtumasta, koska "ehkä nyt viimein ymmärretään, mihin Pohjoismaiden islamisoituminen johtaa", ja koska "kyllä tässä on jotain hyvääkin, koska sataahan tulos Edistyspuolueen laariin". Edistyspuolue on Norjan vastine Perussuomalaisille - muukalaisvihamielinen äärioikeistopuolue, joka on muun muassa aiemmin väärentänyt "muslimien" lähettämiksi väitettyjä uhkauskirjeitä lietsoakseen Norjassa islamofobiaa. Tämän kolmannen ryhmän ihmisistä suurin osa löytyi persuista, Hommafoorumilta tai niiden kannattajajoukoista, nettifoorumien lukuisista väärillä nimillä esiintyvistä islamofobisista tai muuten "kansallismielisiksi" itseään kutsuvista nimimerkeistä, samoin kuin jopa joistain aktiivipoliitikoista.
Pommiuutisia seurasivat pian uutiset Utöyan saaren verilöylystä: poliisina esiintynyt mies oli mennyt demarinuorten kesäleirille ja kutsunut nuoria koolle viitaten Oslon pommi-iskuun. Sitten hän oli avannut tulen puolustuskyvyttömiä teinejä vastaan ja surmannut vähintään 84 heistä. Aluksi puhuttiin paljon alemmista uhriluvuista, mutta lauantaiaamuna järkyttävä totuus oli jo maailman uutisissa.
Samalla levisivät jo tiedot siitä, että Utöyalla oli pidätetty epäilty ampuja, joka oli "pitkä, vaalea norjalaismies, joka puhui Oslon murretta". Hänet pystyttiin heti yhdistämään myös Oslon pommi-iskuun. Kuten on nyttemmin selvinnyt, valtava autopommiräjähdys Norjan pääministerin toimiston ja öljyministeriön läheisyydessä oli ehkä vain diversio, jonka avulla terroristi pääsi toteuttamaan rauhassa hirveän verilöylynsä nuorten kesäleirillä: 84:n pääosin alle 18-vuotiaan teinin kylmäverisen joukkomurhan.
Tekojen tekijäksi vahvistui pian norjalainen 32-vuotias Anders Behring Breivik, joka oli huolellisesti ennen iskuja luonut itsestään verkkoon löydettäväksi tarkoitetun julkisuuskuvan Facebook- ja Twitter-tileineen ja poliittisine manifesteineen, jotka tihkuvat vainoharhaista maailmankuvaa ja islamofobiaa. Breivik määritteli itsensä "kansallismieliseksi, kristilliskonservatiiviksi ja islamkriitikoksi". Hän oli myös Israelin ystävä ja vapaamuurari, joten perinteisen natsin profiiliin hän ei sovi. Sen sijaan hän vastasi mielipiteiltään ja profiililtaan sitä samaa kolmatta ryhmää, joka Suomessakin iloitsi Norjan iskuista ajatellessaan, että niistä voitaisiin syyttää muslimeja ja suvaitsevaistoa, ja niitä voitavan käyttää hyväksi kannatuksen lisäämiseksi Edistyspuolueen ja Perussuomalaisten kaltaisille poliittisille suuntauksille.
On syytä todeta, että kaikki edistyspuoluelaiset ja persut eivät varmaankaan ajatelleet tuohon tapaan, saati että olisivat valmiita hyväksymään Norjassa tapahtuneiden kaltaisia terroritekoja. Heidän maailmankuvaansa ei varmaan muutenkaan mahdu se, mitä Breivik teki, koska he kuvittelevat terrorismin ainoastaan muslimien harjoittamaksi ilmiöksi. Moni varmasti vilpittömästi uskoo vainoharhoihinsa, jotka liittyvät islamiin, Euroopan unioniin, maahanmuuttajiin ja vaikkapa suomenruotsalaisiin. Sattumoisin suomalaisten aatetoveriensa tavoin myös Breivik oli julistanut vihaavansa ruotsalaisia.
Vastenmielisyyden tunnetta lisäsi seurata sitä, kuinka diskurssi Suomessa muuttui uutisten lisääntyessä. Vaikka Breivikin tiedot ja yksityiskohdat Utöyan julmuuksista, molempien operaatioiden häikäilemättömästä suunnitelmallisuudesta ja erityisen inhottavista piirteistä kuten nuorten valitsemisesta kohteeksi ja poliisina esiintymisestä, tulivat julki, suomalaiset kouhkaajat raivosivat edelleen multikulttuurista ja muslimeista. Ensin väitettiin, että kyllä Breivik varmasti oli todellisuudessa muslimikäännynnäinen. Sitten väitettiin, että tiedot ovat varmasti väärennettyjä "kansallismielisten" lavastamiseksi syyllisiksi ja persujen vainoamisen aloittamiseksi. Takana olivat kryptomuslimit, illuminaatit, uusi maailmanjärjestys, CIA tai EU.
Lopuksi samat ihmiset alkoivat väittää, että Breivik oli itse asiassa uhri: että multikulttuurisuus ja islamisaatio olivat nyt edenneet niin pitkälle, että "kansallismielisillä" ratkeaisi päässä niin Norjassa kuin Suomessakin. Kun aikaisemmin tekijät olisi pitänyt lynkata siihen paikkaan ja kaikki heidän viiteryhmänsä karkottaa, nyt pitikin yhtäkkiä ymmärtää tekijää ja hänen motiivejaan. Samalla kuitenkin muistutettiin, että tekijähän oli vain harmiton hullu, ei tästä saisi vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Yksittäistapaus. Selvästi mielipuoli. Ei varmaan tiennyt mitä teki.
Vaikka paatuneimmat islamofobit ovat yleensä niin valheellisia ihmisiä, että tuskin ottavat tästäkään opikseen, toivon, että se suuri hysteerinen enemmistö, joka lähti perjantai-iltana mukaan muslimikouhkaukseen, ottaisi opikseen. Ensinnäkin siitä, miten hirveisiin asioihin Pohjoismaissa viime vuosina yhä räikeämmäksi muuttunut vihadiskurssi on äitynyt. Toiseksi siitä, miten paljon väärät mielikuvat hallitsevat tavallistenkin ihmisten ajattelua, kun niitä on oksetukseen asti toistettu.
Kuvaavasti yksikin järkevä koulutettu suomalainen, joka halusi lauantaiaamuna kuulla mielipiteeni asiasta, kysyi oliko minulle yllätys ettei kyse ollutkaan terrorismista vaan kotimaisesta häiriköstä. Suutuin tästä ja kysyin takaisin, että onko hänen mielestään "terrorismi" ainoastaan sitä, mitä islamistit tekivät, ja jos joku muu ääriliike toteutti terrori-iskuja, se olikin vain "häiriköintiä". Ilmeisesti suomalaisten mielestä on terrorismia jos muslimit osoittavat mieltään maataan miehittäviä vastaan Palestiinassa tai Kashmirissa, tai jos he käyvät sissisotaa vihollisiaan vastaan Tšetšeniassa tai Afganistanissa. Sen sijaan 84 norjalaisnuoren murhaaminen ilmeisen poliittisessa tarkoituksessa on "häiriköintiä". Tässä erinomainen artikkeli terrorismi-sanan pakkomielteisestä yhdistämisestä ainoastaan muslimeihin.
Miksi tarkkaan ottaen Breivik hyökkäsi Norjan työväenpuoluetta vastaan sekä pommi-iskulla että julmalla nuorten verilöylyllä? Jos hänen pääasiallinen motiivinsa oli islamofobia, miksei hän räjäyttänyt pommia tai ammuskellut esimerkiksi moskeijassa? Olivatko saarelle eristyksiin kootut lapset yksinkertaisesti helpompi kohde? Vai oliko Breivikin mieli niin kieroutunut, että hän näki - suomalaisten aateveljiensä ja -sisartensa tavoin - "hallitsevan suvaitsevaiston" ongelmien alkusyynä? Oliko hän alun perinkin suunnitellut jäävänsä kiinni elävänä, vai tarkoittiko hän jättää jälkeensä salaliittoteorioita, jotka olisivat lietsoneet lisää vihaa eripuolille?
Näistä asioista tiedämme luultavasti jatkossa lisää, sillä Breivik tosiaan saatiin kiinni elävänä ja on tiettävästi jo myöntänyt tekonsa. Hän yrittänee saada itselleen jonkinlaista marttyyrin leimaa aatetovereiltaan. Hän myös yrittänee käyttää hyväkseen kaikki julkisuuden saamisen mahdollisuudet, joita tuleva oikeudenkäyntiprosessi ja valtava mediahuomio tuovat mukanaan.
Tapauksesta tulee lakmustesti pohjoismaisen yhteiskunnan tilasta: Opitaanko siitä jotain ja seuraako siitä jotain myönteistä, vai jatkuuko ja lisääntyykö vainoharhainen vihadiskurssi entisestään? Pystytäänkö näin julmia rikoksia käsittelemään rationaalisesti? Pystyykö yhteiskunta suojelemaan itseään ja lähimpiään - viime kädessä lapsiaan - Breivikin kaltaisilta rikollisilta, vai johtaako tapaus syvenevään pelon ja käpertymisen ilmapiiriin, jossa kansaa riisutaan aseista, eivätkä he saa puolustaa itseään, vaan ympärille rakennetaan yhä ahdistavampaa valvontayhteiskuntaa ja poliisivaltiota?
Voi kuulostaa järkyttävältä, mutta en voi olla toivomatta, että jollain Utöyan leirin järjestäjistä olisi ollut saarella ase. Puolustuskyvyttömyys on vielä kauheampaa kuin se, että ihmiset itse asiassa kuolevat. Puolustuskyvyttömyyden ilmapiiri ruokkii pelkoa ja vainoharhoja, kuten olemme nähneet. Kun laajat ihmisjoukot tuntevat itsensä puolustuskyvyttömiksi ja olevansa ilman vapautta ja vaikutusvaltaa alati holhoavammaksi muuttuvassa yhteiskunnassa, se synnyttää kieroutuneita diskursseja. On syytä muistaa, että jos valtiolta ei saa oikeutta, ihmiset ryhtyvät sitä hakemaan oman käden kautta, ja jos valtiolta ei saa suojelua, kukoistavat pian militiat ja kodinturvajoukot. Ei tarvitse edes mennä kovin kauas Suomen omassa historiassa löytääkseen toiminnassaan lopulta mielivaltaisiksi ryhtyneitä punakaarteja ja suojeluskuntia usein nykysilmään absurdeine vihadiskursseineen.
Joka tapauksessa toivon, että Utöyan ja Oslon iskuissa kuolleet tullaan muistamaan ja että hengissä selvinneet toipuvat sekä fyysisesti että henkisesti; että heidän elämänsä ja ajatuksensa tulevat voittamaan ja murhaajan viha puolestaan vaipumaan häpeään. Tällä en tarkoita puoluepoliittisia mielipiteitä, vaan sitä, että elämän, yhteisyyden ja optimismin arvot voittavat kuoleman, eristyksen ja vainoharhaisuuden arvot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti