Kabulia on joulukuusta verhonnut pysyvä lumivaippa. Lämpötilat ovat liikkuneet pääosin pakkasen puolella, silloin tällöin keskipäivällä auringon lämmittäessä sulan puolella. Puut ovat saaneet päälleen valkeita taakkoja, jotka taivuttavat mäntyjen ja robinioiden oksia nöyrään alakuloon. Marraskuun lopulta alkaen olen nähnyt vain viittä talvilintulajia: pikkuvarpusia, palmukyyhkyjä, pihamainoja, kauluskaijoja ja harakoita.
Siksi silmäni olivatkin pudota päästä, kun tällä viikolla pihassa olevassa puussa hyppelehti idänuunilintu, ja kolme päivää myöhemmin samassa puussa puikki kashmirinuunilintu. Uunilinnut ovat pieniä ja hentoja hyönteissyöjiä, joiden ei millään voisi uskoa selviävän hengissä Kabulin ankarista talvioloista.
Uskonkin näiden odottamattomien vieraiden olevan vain läpikulkumatkalla. Kumpikin näyttäytyi vain kerran; tuntuivat etsivän vimmaisesti talvehtivia hyönteisiä tai muuta syötävää puiden oksistoista. Pohjoista Afganistania eteläisestä Turkestanista erottavan Amudarjan laakso on paljon Kabulia alempana ja siellä on tässä kuussa yhä ollut kymmentä plusastetta. Lunta oli tullut kerran joulukuun lopulla ja sitten sulanut. Luulen, että Amudarjan laaksoon ja Balkhin tasangoille on jäänyt sinnittelemään monia hyönteissyöjiä, joiden olisi pitänyt ajoissa ylittää Hindukush ja lentää Pakistaniin ja Intiaan talvehtimaan. Hindukush on pelottanut; salvannut lintuja Amudarjan laaksoon.
Nyt sitten, kun noillakin alueilla ovat yöt menneet pakkasen puolelle, ovat viipyilijät joutuneet liikkeelle. Nopein reitti Hindukushin halki jokilaaksoja ja solia pitkin kohti Pakistanissa odottavaa subtrooppista Induksen laaksoa kulkee Kabulin kautta. Koska kerran nuo kaksi uunilintua ovat tänne asti selvinneet Baghlanin, Panjshirin ja Parwanin kautta, ne ovat jo voiton puolella, kunhan jotain syötävää löytävät. Tästä eteenpäin ne voivat nimittäin jatkaa Kabuljoen laaksoa pitkin kohti Khybersolaa ja lopulta Induksen laakson leutoa talvi-ilmastoa. Helppoa ei sekään näille mattimyöhäsille tule olemaan.
Siksi silmäni olivatkin pudota päästä, kun tällä viikolla pihassa olevassa puussa hyppelehti idänuunilintu, ja kolme päivää myöhemmin samassa puussa puikki kashmirinuunilintu. Uunilinnut ovat pieniä ja hentoja hyönteissyöjiä, joiden ei millään voisi uskoa selviävän hengissä Kabulin ankarista talvioloista.
Uskonkin näiden odottamattomien vieraiden olevan vain läpikulkumatkalla. Kumpikin näyttäytyi vain kerran; tuntuivat etsivän vimmaisesti talvehtivia hyönteisiä tai muuta syötävää puiden oksistoista. Pohjoista Afganistania eteläisestä Turkestanista erottavan Amudarjan laakso on paljon Kabulia alempana ja siellä on tässä kuussa yhä ollut kymmentä plusastetta. Lunta oli tullut kerran joulukuun lopulla ja sitten sulanut. Luulen, että Amudarjan laaksoon ja Balkhin tasangoille on jäänyt sinnittelemään monia hyönteissyöjiä, joiden olisi pitänyt ajoissa ylittää Hindukush ja lentää Pakistaniin ja Intiaan talvehtimaan. Hindukush on pelottanut; salvannut lintuja Amudarjan laaksoon.
Nyt sitten, kun noillakin alueilla ovat yöt menneet pakkasen puolelle, ovat viipyilijät joutuneet liikkeelle. Nopein reitti Hindukushin halki jokilaaksoja ja solia pitkin kohti Pakistanissa odottavaa subtrooppista Induksen laaksoa kulkee Kabulin kautta. Koska kerran nuo kaksi uunilintua ovat tänne asti selvinneet Baghlanin, Panjshirin ja Parwanin kautta, ne ovat jo voiton puolella, kunhan jotain syötävää löytävät. Tästä eteenpäin ne voivat nimittäin jatkaa Kabuljoen laaksoa pitkin kohti Khybersolaa ja lopulta Induksen laakson leutoa talvi-ilmastoa. Helppoa ei sekään näille mattimyöhäsille tule olemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti