Suomalaiset sellomurhat

Leppävaaran kauppakeskus Sellon joukkomurha kuohutti Suomea uudenvuoden aattona ja kuohutti sitäkin enemmän, kun murhaajaksi osoittautui maahanmuuttaja, Kosovon albaani Ibrahim Shkupolli. Tämä oli uutisten mukaan asunut Suomessa jo kymmenen vuotta - siis koko sen ajan, kun Kosovo on ollut vapaa eikä albaanien ole enää tarvinnut siellä pelätä serbien toimeenpanemaa kansanmurhaa, jolle NATO pani läpi koko 90-luvun jatkuneen konfliktin jälkeen pisteen humanitäärisellä interventiollaan vuonna 1999.

Olipa murhamies alunperin kotoisin mistäpäin maailmaa tahansa, rikos oli perin suomalainen. Joka vuosi maassamme mustasukkaiset avio- ja avoparit surmaavat toisiaan pyssyin, veitsin ja kirvein. Joulun ja uudenvuoden muodostama pakotetun yhdessäolon ja viinanjuonnin yhteisrupeama vuoden pimeimpään aikaan, jolloin ihmisten melatoniinin eritys on korkeimmillaan, muodostaa vieläpä väkivalta- ja itsemurhatilastoissa erityisen synkän ajanjakson. Jos Shkupolli olisikin tyytynyt ampumaan entisen naisystävänsä ja sen jälkeen itsensä, hän olisi päätynyt poliisin vuodenvaihteen tilastoihin mitä tavallisimpana ja mitä suomalaisimpana murheellisena tarinana.

Nyt tapauksesta kuitenkin tuli valtakunnallinen šokki ja suru kahdesta syystä: Ensinnäkin, neljä ihmistä ammuttiin julkisella paikalla kauppakeskuksessa, mikä lisää kauhukerrointa enemmän kuin jos veriteot tapahtuvat perheiden sisäisissä yksityisissä sfääreissä. Toiseksi, murhaaja oli maahanmuuttaja ja vieläpä nimellisesti muslimi.

Ei tietenkään ole mitään yllättävää siinä, että tietyt tahot tekevät tapauksesta keppihevosen maahanmuuttajavastaiselle ja yleensä ulkomaalaisvastaiselle agitoinnille. Eikä suinkaan ole rasismia kysyä, miksei lukuisiin rikoksiin Suomessa syyllistynyttä ulkomaalaista ole voitu karkottaa, etenkin kun hänen lähtömaassaan on vallinnut jo vuosikymmenen verran varsin vakaat ja rauhalliset olot, eli mitään turvapaikkaperusteita ei pitäisi olla.

Paitsi että Shkupollilla oli monia rötöksiä tilillään ja hän oli poliisin vanha tuttu, hänen pitkään jatkamansa entisen naisystävän häiriköinti samoin kuin itsemurhakin viittasivat siihen, että mielenterveysongelmiakin taisi olla. Rasismia lähestytään kuitenkin siinä vaiheessa, jos ihmisen kuuluminen tiettyyn etniseen ryhmään samaistetaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja mielenterveysongelmiin, kuten monet ovat tapauksen jälkeen tehneet.

Albaanit - mukaan lukien kosovolaiset - lienevät kaikista maailman muslimeista sekulaareimpia. En ole tietoinen mistään, mikä viittaisi siihen, että Shkupolli olisi ollut uskovainen tai ylipäätään harjoittanut uskontoaan muuten kuin korkeintaan nimellisesti. Se, että rikollinen on nimellisesti islaminuskoinen, ei tarkoita, että hänen tekemänsä väkivaltarikokset olisivat jotenkin uskontoon sidoksissa. Naisen murha ei muutu kunniamurhaksi sillä, että murhaaja on islaminuskoinen. Ylipäätään koko puhe kunniamurhista on vääristelevää, sillä ainakaan minä en tunne ainuttakaan muslimia (ja tunnen heitä paljon), joka pitäisi murhaa kunniallisena asiana. Perheväkivalta on perheväkivaltaa ja aina yhtä kunniatonta, oli vaimonhakkaajan uskonto mikä tahansa.

Ylipäätään mikään Shkupollin rikoksissa ei viittaa uskonnolliseen yhteyteen. Sen sijaan hänen taustassaan ja rikosten tekotavoissa on paljonkin sellaista, mikä voisi viitata yhteyksiin järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Viisi murhaa, joista mikään tuskin oli puhdas sattuma, eikä ainuttakaan haavoittunutta. Laiton ase. Kosovoa syystä tai toisesta inhoavat ja muuten albaanivastaiset agitaattorit ovatkin käyttäneet tapausta hyväkseen kertoakseen taas maailmalle myyttejä albaanien erityisestä rikollisuudesta. Kannattaa kiinnittää huomiota joihinkin seikkoihin.

Yli vuosikymmenen ajan meille on tietyiltä tahoilta järjestelmällisesti uskoteltu, että albaanit ja tšetšeenit olisivat mafiosoja ja bandiitteja, jotka uhkaavat koko Euroopan järjestystä, ja siksi heidät on tuhottava ja heidän maansa pidettävä Venäjän ja Serbian alaisina. Venäjä ja Serbia kun ovat vahvoja kristillisiä valtakuntia. Olisiko samalla logiikalla Al Caponen gangstereihin Amerikassa auttanut jos Saksan olisi annettu miehittää Italia? Eiköhän siinä olisi käynyt toisin päin, kun italialaispakolaiset olisivat tulvineet miehitetystä maastaan länteen.

Onhan tšetšeeneillä ja albaaneilla toki omat järjestäytyneet rikollisliigansa, kuten niin monilla diasporilla pitkin maailmaa tapaa olla. Rikollisliigat ovat hyödyntäneet näiden maiden konfliktejakin liiketoiminnassaan. Silti etnisten venäläisten ja etnisten serbien rikollisliigat ovat edelleen suurempia ja lukuisampia ja sen tähden muodostavat myös suuremman uhan Euroopan turvallisuudelle. Myös ne ovat tietysti sekaantuneet korviaan myöten Balkanin ja Kaukasian konflikteihin. Olivathan monet serbien sotarikollisistakin Länsi-Euroopassa etsintäkuulutettuja järjestäytyneen rikollisuuden edustajia - esimerkiksi pahamaineinen komentaja Arkan. Myös serbien ja venäläisten rikollisjärjestöillä on vaarallisen paljon yhteyksiä kotimaidensa korruptoituneisiin eliitteihin.

Merkillistä kyllä, kun serbiaktivisti murhasi puukolla Ruotsin ulkoministerin Anna Lindhin ja kun serbien järjestäytyneen rikollisuuden edustajat ammuskelivat toisiaan Tukholman keskustassa, kukaan ei kiirehtinyt etsimään syitä heidän teoilleen ortodoksisesta uskonnosta. Kukaan ei myöskään väittänyt, että koska serbit ovat niin rikollisia luonteenlaadultaan, heidän maansa jossain tuolla Balkanilla pitäisi alistaa jonkin naapurimaan, esimerkiksi Kroatian tai Albanian, alaisuuteen.

Sellon joukkomurhan jälkeen moniin eurooppalaisiin tiedotusvälineisiin ja lukemattomille internetin keskustelupalstoille levitettiin systemaattista kiihotusta tiettyä kansanryhmää - Kosovon albaaneja - vastaan. Tässä kiihotuksessa toistettiin serbien sotapropagandan luomia myyttejä, jotka on moneen kertaan osoitettu virheellisiksi historiantutkimuksessa. Esimerkiksi myytti, jonka mukaan albaanit olisivat muuttaneet Kosovoon vasta 1900-luvulla ja "vallanneet" alueen serbeiltä. Suomalaisille nämä Balkanin historiaan liittyvät myytit ovat outoja, kun taas serbeille ja heidän slaaviveljilleen venäläisille ne ovat kotimaiden propagandasta tuttuja. Onkin syytä epäillä, että Shkupollin tapausta yritetään käyttää hyväksi poliittisessa vaikutustyössä ja mustassa propagandassa Kosovoa vastaan.

Ei ole rasistista todeta, että Shkupolli oli rikollinen, jonka karkottamiselle Suomesta olisi ollut monta painavaa syytä, ja ellei hän olisi riistänyt henkeä itseltään, hänet olisi pitänyt halpamaisista teoistaan tuomita lain mukaan elinkautiseen. Olisi ylipäätään syytä aloittaa keskustelu aivan toisesta asiasta kuin Shkupollin ulkomaalaisuudesta: nimittäin siitä, että suurin osa Suomessa tehtävistä rikoksista on pienen rikoksenuusijajoukon, siis taparikollisten ja ammattirikollisten, tekemiä. Toisin sanoen, suurin osa rikoksentekijöistä on yhteiskunnan kannalta varsin harmittomia ja luopuu rikollisesta toiminnasta, mutta se pieni osa, joka jatkaa rikosten uusimista, vastaa ylivoimaisesti suurimmasta osasta maassamme tapahtuvaa rikollisuutta.

Eikö ole selvää, että poliisin resurssit tulisi suunnata nimenomaan jälkimmäistä joukkoa vastaan? Ylipäätään Suomessa, vaikka onkin tilastollisesti väkivaltainen maa, on yksi länsimaiden pienimmistä poliisitiheyksistä asukasta kohti ja Euroopan pienimmät tiedusteluresurssit. Tiedustelua tarvittaisiin nimenomaan järjestäytyneen ja vaarallisen rikollisuuden torjuntaan. Poliisin jalkamiesten näkyvyys julkisilla paikoilla kuten ostoskeskuksissa taas parantaisi suoraan tavallisten kansalaisten arkipäiväistä turvallisuutta. Tilanne poliisin ja tiedustelun resurssien kohdalla Suomessa on lohduton siitä huolimatta, että maamme on Naton ulkopuolella ja sijaitsee Venäjän naapurissa, ja siitäkin huolimatta, että monet isommissa Euroopan maissa jo koetut ongelmat olisivat vielä jonkin aikaa suhteellisen helppoja torjua tai pitää aisoissa Suomessa. Investointi tälle sektorille toisi siis myös välitöntä tulosta yhteiskunnalle.

Minkä vuoksi rikoksen uusimisesta ei saa riittävän kovia rangaistuksia? Ensikertalaisen kohdalla yhteiskunnan on järkevääkin olla lepsumpi, koska varsinkin nuoren rikoksentekijän passittaminen rikollisuuden ammattikouluun ja verkostointikurssille vankilaan on silkkaa typeryyttä. Sen sijaan rikoksenuusijat ovat osoittaneet toistuvasti muodostavansa uhan yhteiskunnalle ja heidän kuuluu siksi saada reilusti kovempia rangaistuksia kuin ensikertaisten ja satunnaisten rikoksentekijöiden. Ja eikö väkivaltarikoksista tulisi saada suhteessa paljon kovempia rangaistuksia kuin omaisuus- ja talousrikoksista?

Miksi muuten kännissä oleminen on meillä ainakin passiivisesti hyväksytty peruste väkivaltaiselle käytökselle? Eivätkö juuri ne, jotka aina juodessaan ryhtyvät väkivaltaisiksi, ole suurempi uhka yhteiskunnalle? Entä miksi väkivaltaiset mielenterveyspotilaat lähetetään avohoitoon, kuten Helsingin metron taannoinen kirvesmurhaaja? Miksi koulukiusaajia yritetään ymmärtää ja hyysätä Suomessa aina enemmän kuin kiusattuja? Vasta aivan äsken joku lahjakas sosiologi kirjoitti Helsingin Sanomissa asiasta ja ennakoi, että Myyrmannin pommipoika ja Jokelan ja Kauhajoen kouluammuskelijat eivät jää yksittäistapauksiksi. Miksi niin usein ihmisoikeuksien katsotaan kuuluvan vain oikeuden eteen joutuville, kun taas heidän uhriensa - entisten ja tulevien - oikeuksista on varaa viis veisata?

Yhteiskunta ei voi olla oikeudenmukainen, jos se suojelee rikollisia muttei uhreja. Se ei voi olla oikeudenmukainen, jos oikeuslähtöinen lähestymistapa tarkoittaa vain juristeriaa eikä ihmislähtöistä terveen järjen käyttöä.

Mikään edellämainitusta pohdinnasta ei ole rasismia, koska pelisääntöjen ja periaatteiden on oltava samat, olivatpa rikolliset tai uhrit rodultaan, etnisyydeltään tai uskonnoltaan mitä tahansa. Rasismiin vivahtavaa sen sijaan on juuttua keskustelussa murhaajan etniseen taustaan ja johtaa siitä väitteitä ja vaatimuksia, jotka koskevat albaaneja tai muslimeja yleensä, tai Kosovon tasavallan asemaa.

Eurooppalaisesta islamofobiasta ja sen historiallisesta epäoikeudenmukaisuudesta ilmestyi juuri tämä Şener Aktürkin ja Mujib Khanin kirjoittama ajatuksia herättävä artikkeli Sunday's Zamanissa: artikkeli