Viime viikonloppuna eteeni tuli yllätysmatka Abu Dhabiin eräässä yksityisessä asiassa. Otin perjantaina iltakoneen Dubaihin ja lauantaiaamuna vuokra-auton, jolla ajoin Emiraattien pääkaupunkiin Abu Dhabiin. Saavuin Cornichelle hyvissä ajoin päivällä ja ehdin katsella tätä vaurasta kaupunkia rannikon puolelta, paikallistaa hotellini ja siirtää tavarani sinne ennen sovittua tapaamistani.
Vietimme iltapäivän puhuen asioista. Siihen kunnes taivas muuttui oranssiksi ja punaiseksi. Noina päivinä Emiraateissa oli pilvistä ja lämpötila sangen ihanteellinen, jossain 25-28 asteen välimaastossa. Hyvin pian olisi kuuma.
Sunnuntaina ajoin Saadiyatin ja Yasin saarille, mutta siellä oli autiota ja aavemaista, jokunen merimetso, riuttahaikara ja punapyrstölepinkäinen. Vaikka olen iloinen, että tein tuon matkan, olin henkisesti sen verran väsynyt, etten jaksanut mennä enää sunnuntaina tapaamaan Dubaissa asuvia ystäviäni, vaan ajoin ohi pilvenpiirtäjien ja ostoskeskusten, jatkaen yhä eteenpäin läpi Sharqan ja ohi Ajmanin, kunnes tulin Umm al-Quwainiin.
Kohteenani oli Khor al-Beyda, laguunialue sen niemen mutkassa, jolla Umm al-Quwain sijaitsee. Löysin perille päämäärääni ilman karttoja ja navigaattoreja jonkinlaisen päänsisäisen autopilotin ohjaamana. Asfaltoidun tien päättyessä näin ja muistin jo dyynien päällä ennen laguunia häämöttävät keskeneräiset palatsit.
Kyltit sanoivat asiaton pääsy ja kalastus kielletty, mutta alue oli autio ihmisistä, samoin kuin edelliselläkin käynnilläni, joten ajoin hiekkatietä laguunin rantaan ongelmitta, ja sen jälkeen koko hiekkatie aina niemenkärkeen oli täysin tyhjää, ei ainuttakaan muuta ihmistä.
Matalan mangroven ja tamariskin reunustama laguuni oli rauhaisa paikka. Matalikolla kahlaili pieniä ryhmiä flamingoja, silkki- ja riuttahaikaroita, jokunen jalo- ja harmaahaikara. Lietteillä kuhisi punajalkavikloja, iso- ja pikkukuoveja, pienempinä määrinä muita vikloja, sirrejä, tyllejä, punakuireja, tundrakurmitsoja ja rantakurveja. Hiekkatöyräiden ympärillä smaragdinvihreät arabianmehiläissyöjät saalistivat hyönteisiä ilmasta. Priiniat sirkuttivat ja papyruskerttuset raksuttivat laguunin kasvustoissa. Vetten yllä lenteli hietatiiroja ja valkoposkitiiroja.
Kun laskeva aurinko alkoi värjätä taivasta punaiseksi, lähdin takaisin ja ajoin Dubaihin. Aamuyöstä minulla oli paluulentoni Kiovaan, ja menin lentokentältä suoraan toimistolle. Viikko oli kiireinen. Aamulla lähden taas lentokentälle, tällä kertaa suuntana Istanbul.
Vietimme iltapäivän puhuen asioista. Siihen kunnes taivas muuttui oranssiksi ja punaiseksi. Noina päivinä Emiraateissa oli pilvistä ja lämpötila sangen ihanteellinen, jossain 25-28 asteen välimaastossa. Hyvin pian olisi kuuma.
Sunnuntaina ajoin Saadiyatin ja Yasin saarille, mutta siellä oli autiota ja aavemaista, jokunen merimetso, riuttahaikara ja punapyrstölepinkäinen. Vaikka olen iloinen, että tein tuon matkan, olin henkisesti sen verran väsynyt, etten jaksanut mennä enää sunnuntaina tapaamaan Dubaissa asuvia ystäviäni, vaan ajoin ohi pilvenpiirtäjien ja ostoskeskusten, jatkaen yhä eteenpäin läpi Sharqan ja ohi Ajmanin, kunnes tulin Umm al-Quwainiin.
Kohteenani oli Khor al-Beyda, laguunialue sen niemen mutkassa, jolla Umm al-Quwain sijaitsee. Löysin perille päämäärääni ilman karttoja ja navigaattoreja jonkinlaisen päänsisäisen autopilotin ohjaamana. Asfaltoidun tien päättyessä näin ja muistin jo dyynien päällä ennen laguunia häämöttävät keskeneräiset palatsit.
Kyltit sanoivat asiaton pääsy ja kalastus kielletty, mutta alue oli autio ihmisistä, samoin kuin edelliselläkin käynnilläni, joten ajoin hiekkatietä laguunin rantaan ongelmitta, ja sen jälkeen koko hiekkatie aina niemenkärkeen oli täysin tyhjää, ei ainuttakaan muuta ihmistä.
Matalan mangroven ja tamariskin reunustama laguuni oli rauhaisa paikka. Matalikolla kahlaili pieniä ryhmiä flamingoja, silkki- ja riuttahaikaroita, jokunen jalo- ja harmaahaikara. Lietteillä kuhisi punajalkavikloja, iso- ja pikkukuoveja, pienempinä määrinä muita vikloja, sirrejä, tyllejä, punakuireja, tundrakurmitsoja ja rantakurveja. Hiekkatöyräiden ympärillä smaragdinvihreät arabianmehiläissyöjät saalistivat hyönteisiä ilmasta. Priiniat sirkuttivat ja papyruskerttuset raksuttivat laguunin kasvustoissa. Vetten yllä lenteli hietatiiroja ja valkoposkitiiroja.
Kun laskeva aurinko alkoi värjätä taivasta punaiseksi, lähdin takaisin ja ajoin Dubaihin. Aamuyöstä minulla oli paluulentoni Kiovaan, ja menin lentokentältä suoraan toimistolle. Viikko oli kiireinen. Aamulla lähden taas lentokentälle, tällä kertaa suuntana Istanbul.
2 kommenttia:
Ihan kuin kirjaa lukisi. Ihailen.
Tein summittaisen haun: "viikonlopun pikamatka." Aika hauskaa, että blogisi oli viides osuma.
Voin kai tutustua kirjoituksiin lisää..?
Yt. Antti
Hei,
Blogissani riittää kirjoituksia vuodesta 2008 alkaen ja ne ovat vapaasti luettavissa. Niitä viikonloppujen pikamatkoja on kai sitten kertynyt vuosien varrella niin paljon.
Lähetä kommentti