Lauantaina oli ensimmäinen päivä kuukauteen, kun tunsin itseni miltei terveeksi. Ulkona paistoi aurinko, joten päätin lähteä maaseudulle, tällä kertaa Pohjois-Flanderin rannikolle aivan Alankomaiden rajalle, jossa sijaitsee Zwinin luonnonsuojelualue. Alueella on poldereita, tulvaniittyjä, kahlaajien suosimia lietteitä ja pitkäsarvisen karjan laitumia, joilla laiduntaa lehmien lisäksi myös tuhansia talvehtivia hanhia. Kansallispuisto sijaitsee molempien maiden alueella, joten polkuja ja kannaksia pitkin voi kävellä myös Alankomaiden puolelle.
Hämmästyin, kuinka keväistä on jo tullut. Se näkyi myös linnustossa. Laitumilla oli yhä satamäärin talvehtivia hanhia, lukuisimpina tundra- ja valkoposkihanhia, mutta näin alueella kokonaista kuusi hanhilajia. Kahden edellämainitun lisäksi melko runsas oli myös merihanhi, joka on ympärivuotinen laji. Lisäksi oli pieniä määriä metsähanhia sekä kanadan- ja niilinhanhia, jotka eivät ole alkuperäislajistoa. Haapanoita oli vielä paljon, mutta myös lapasorsia oli jo saapunut parvittain. Myös kattohaikarat kalisuttelivat jo nokkiaan sekä suojelualueen keskuksen ympärillä olevissa suurissa puissa että Knokken kylässä.
Isokuoveja, meriharakoita ja avosettejä oli sadoittain, suurina keskittyminä. Myös pienempiä kahlaajia oli paikalla näin aikaiseksi yllättävän paljon, jotkut lajeista ilmeisesti ympärivuotisina. Punajalkavikloja ja tyllejä oli runsaimmin, mutta varsin paljon myös isosirrejä, tundrakurmitsoja ja karikukkoja. Pikkulintuja ei juurikaan ollut vielä liikkeellä, lukuun ottamatta niittykirvisiä, joita oli parvina.
Koska tunsin itseni pitkästä aikaa ihmiseksi, kävin kansallispuistosta lähtiessäni Knokkessa leipomossa ja otin kroissanttien kyydikkeeksi pienen kahvin - ensimmäisen, jonka olen juonut kuukauteen. Kuuntelin ajomatkoilla Dear Sherlockin albumia, jonka bändi ystävällisesti kokosi minua varten ja lähetti, kun halusin nimenomaan CD-levyä (autossa kuunneltavaksi) enkä MP3-muotoa. Muse-fanit syyttävät bändiä Musen tyylin kopioimisesta, mutta minua se ei häiritse. Onhan Musen omakin musiikki täynnänsä viittauksia ja vaikutteita muualta.
* * *
Viime viikonlopun ekskursion tein Ixelles'in hautausmaalle. Se ei johtunut morbideista ajatuksistani, vaan siitä, että kolumbialainen ystäväni näki näyn tietystä hautamonumentista Brysselissä. Hautaan olisi haudattu lapsi, jonka ystäväni yhdisti omaan pikku kummitukseensa. Vaikka kummituksen pitäisi olla ystäväni itse lapsena (sivupersoona), hän piirsi kuvan näkemästään hautaveistoksesta ja pyysi, että kävisin katsomassa, onko siellä sellainen ja onko kyseessä lapsen hauta. Kuten ennenkin tällaisilla retkillä, otin kymmenittäin kuvia, jotta ystäväni voi tutkia niitä ja nähdä niissä mitä sitten näkeekin.
Ixelles'in hautausmaalla on myös sankarihautoja. Lisäksi siellä on runsaasti vanhoja mahtipontisia sukuhautoja, jotka kertovat Brysselin historian eri kerrostumista. Uloimmilla vyöhykkeillä oli koruttomampia nykyajan hautoja, joihin kaiverretut nimet olivat flaamilaisten ja ranskalaisten lisäksi vietnamilaisia, arabialaisia, puolalaisia, länsiafrikkalaisia...
En löytänyt ystäväni piirroksen kaltaista veistosta, vaikka kuvasinkin monia muita mielenkiintoisia, ja löysin myös haudan, jossa lepäsi ystäväni kuvaukseen sopivan ikäinen ja näköinen lapsi (italialainen nimi). Hautakivi ei kuitenkaan ollut oikean muotoinen eikä sen yhteydessä ollut veistosta.
Ystäväni näkemää hautaa ei siis lopulta löytynyt. Ehkä hautausmaa oli sittenkin väärä. Ehkä kyseistä hautaa ei koskaan ole ollutkaan olemassa, liekö poikaakaan. Tai sitten kummituksella oli muita tarkoitusperiä. Ystäväni ei palannut myöhemmin siihen, mitä kenties oli kuvista löytänyt - mutta hän palasi monta kertaa kysymään, eikö minulla olisi vielä lisää kuvia sieltä, sillä hän koki niiden tutkimisen hyvin mielenkiintoiseksi.
Löysin hautausmaalta sen sijaan jotain itselleni mielenkiintoista. Puiden varjostamassa osassa hautausmaata minua tuijotti nimittäin vanhasta hautakivestä oma sukunimeni. Nimi ei ole erityisen yleinen, ja vaikka laajennetun sukukokonaisuuden edustajia onkin vuosisatojen ajan vaikuttanut kaikkialla Itämeren rannikoilla, usein merenkulkuun ja kauppaan liittyvissä ammateissa, en ollut aiemmin ollut tietoinen, että "meikäläisiä" on joskus elänyt ja kuollut myös Brysselissä.
Haudassa oli kolme henkilöä: Nuori mies, jolla oli sukunimeni, ja joka oli kuollut vuonna 1933, vain 18-vuotiaana; vanhempi mies, joka oli nuorenmiehen isä, ja joka oli kuollut vuonna 1941; sekä nainen, jolla oli ranskalainen etunimi ja flaamilaiselta vaikuttava sukunimi, vanhempaa miestäkin vanhempi, mutta oli elänyt kolmikosta pisimpään, vuoteen 1944 saakka.
Sukunimessä oli liite, joka osoitti vanhan miehen ja poikansa kuuluneen sukukokonaisuuden pieneen aateloituun haaraan. Se sai alkunsa eräästä Skoonesta kotoisin olleesta mutta lopulta Kalmarissa vaikuttaneesta piispasta ja hänen kirjailijapojastaan, joten aloitin jäljittämisen näistä. Lopulta selvisikin, että Ixelles'in hautausmaalle haudattu vanhempi mies oli viimeinen aatelisarvon kantaja (koska hänen tiettävästi ainoa poikansa kuoli 18-vuotiaana, ennen isäänsä), ja tosiaan kyseisen piispan pojanpojanpojanpoika. Miehen isoveli oli vaikuttanut Stettinissä ja kuollut ennen häntä. Sisko, taiteilijatar, joka vaikutti pitkään Ruhnun (Runö) saarella Virossa, eli vielä näiden jälkeen. Samassa haudassa ollut vanha nainen oli ollut miehen anoppi, ranskalainen. Vaimo on ilmeisesti haudattu johonkin muualle. Ehkä hän palasi sodan päätyttyä Ranskaan ja kuoli siellä.
Vuodet 1933-1944 herättävät tietysti välittömän mielenkiinnon. Vanhempi mies oli toiminut ruotsalaisen kauppahuoneen edustajana Pariisissa. Ruotsin kansalaisena hän oli nähtävästi pysynyt puolueettomana henkilönä myös sotavuosina, mutta jokin oli kuitenkin saanut heidät siirtymään Pariisista Brysseliin jo ennen pojan kuolemaa (1933). Myöskään pojan kuolinsyy ei toistaiseksi minulle selvinnyt.
Rautiaiset, jotka tuntuvat olevan Brysselissä hyvin yleisiä, lauloivat hautausmaalla, kevättä rinnoissaan. Takapihani ketut ovat riehaantuneet ulvomaan ja päästämään parkaisujaan kaiket illat ja yöt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti