Beirut

Olen hyvin usein pohtinut, mikä tekee Beirutista niin vaikuttavan paikan. Elämäni varrella on kertynyt useampia paikkoja, joihin minulla on muodostunut syvä kiintymys ja Beirut on yksi niistä. Onko kyse siitä, että täällä on optimaalinen yhdistelmä hyvää elämää ja jännitystä?

Täällä asuvat ulkomaalaiset ovat huomanneet beirutilaistuvansa nopeasti, nekin jotka viipyvät vain lyhyen aikaa. Istanbul ja Granada ovat toisia kaupunkeja, joista pidän ja joissa on paljon sitä samaa kiehtovaa Orientin ja Oksidentin kohtaamista, jota Beirutissa, mutta niissä olen ollut vierailija, en kotonani. Näiden kaupunkien kohdalla on olemassa kielikynnys sellaisille, jotka eivät sujuvasti osaa turkkia tai espanjaa. Vaikka turistina toki selviäisi englannilla, se ei ole sama asia. Beirutissa suurin osa väestöstä puhuu arabian lisäksi täydellisesti englantia tai ranskaa ja monet molempia.

Libanonilaiset ovat foinikialaisajoista lähtien olleet liikkuvaista ja kansainvälistä väkeä: Beirutista on lähdetty ja sinne on tultu ympäri kulloistakin tunnettua maailmaa. Nykyisin Beirutissa on aina aktiivinen ulkomaalaisyhteisönsä ja libanonilaiset matkustelevat työn, opintojen ja sosiaalisen verkostonsa perässä pitkin Lähi-itää, Eurooppaa ja muuta maailmaa, ja joka perheessä joku asuu ja työskentelee ulkomailla: Persianlahdella, Euroopassa, Amerikassa, Australiassa tai vaikka Länsi-Afrikassa. Yksin Brasiliassa on miljoonia libanonilaisia. Libanonissa heitä on vähemmän kuin väestöä Suomessa. Lomilla ja eri elämänvaiheiden välillä ulkolibanonilaiset palaavat yhä uudelleen takaisin kotimaahan. Niinpä Beirut on ilman ulkomaalaisiakin hyvin kansainvälinen. Kukaan ei ihmettele eikä pällistele ulkomaalaista.

Lisäksi asiaan vaikuttaa tietysti kaupungin oma diversiteetti. Tämä on paikka, jossa on jo pari tuhatta vuotta totuttu siihen, että samassa kaupungissa asuu ihmisiä eri uskontokunnista, ja että saman uskontokunnan sisälläkin on suuria eroja tavoissa, kulttuurissa ja siinä, kuinka vakavasti uskonto otetaan. Beirutissa voi nähdä kahvilassa keskenään kaksi tyttöä, joista toinen pukeutuu rohkeammin kuin suomalaisvastineensa kehtaisi esiintyä, ja toisella taas on siveä pitkä mekko ja huivi. Nämä tytöt voivat olla siskokset. Minulla on vuosien jälkeenkin ystäviä, joista en ole varma, ovatko he muslimeja vai kristittyjä, saati tarkemmin, ovatko sunneja, shiioja, druuseja, maroniitteja, ortodokseja vai mitä.

Poliittisestikin Beirut on ainutlaatuinen paikka, koska toisin kuin niin moni arabimaa, Libanon ei koskaan joutunut yksipuoluevaltaan. Sisällissodan ja Syyrian miehityksen ajankin Libanonissa säilyi poliittinen pluralismi. Tiedotusvälineitä on runsaasti ja ne ovat vapaita ja kriittisiä, vaikkakin jakautuvat poliittisesti niin kuin kaikki muukin. Ikävä kyllä suuri osa yleisöstä seuraa vain oman puolueensa mediaa. Avomielinen tarkkailija voi kuitenkin halutessaan saada enemmän täysin toisistaan poikkeavia näkökulmia kuin vaikkapa Suomen mediaa seuraamalla.

Beirutilaiset olettavat olevansa maailman keskipiste, mutta he tuntevat muunkin maailman asioita hämmästyttävän hyvin. Libanonilaiset todella investoivat lastensa ja nuortensa koulutukseen. Niinpä libanonilaisten koulutustaso onkin erittäin korkea ja libanonilaiset menestyvät yksilöinä ympäri maailmaa huolimatta siitä, että kotimaansa ajautuu poliittisesta kriisistä toiseen. Nykyisin varsinkin Persianlahden talousbuumimaissa libanonilaiset miehittävät yritysten keskijohtoa, esimerkiksi satelliittitelevisioyhtiöissä, markkinoinnissa, hotellialalla jne.

Beirutin tekevät beirutilaiset. Baareja ja ravintoloita eivät kansoita turistit ja ulkomaiset toimittajat vaan paikalliset, jotka tilanteesta riippumatta haluavat viettää hyvää elämää ja pitää hauskaa - vaikka joka ravintolapöydässä puhutaankin politiikasta. Puhe ei koskaan lopu. Se, että joka asiasta on olemassa paljon vastakkaisia mielipiteitä, on täällä normaalitila, jota kukaan ei hämmästele.

Beirut on kuin intialaisen sadun elefantti, jota sokeat tunnustelivat eri puolilta. Jos taivaalta pudotetaan muukalainen Beirutiin, hän voi yhdellä kadulla kuvitella olevansa Ranskassa, toisella kadulla Kaliforniassa, kolmannella kadulla Iranissa. On olemassa niitä, jotka eivät koskaan käy vieraan uskontokunnan tai vastustajan puolueen alueilla, mutta toiset ottavat moninaisuudesta ilon irti: Kaikki uskontokunnat käyvät kristityn Itä-Beirutin kuuluisilla ravintola- ja baarikaduilla Gemmayzéssa ja Monot'ssa. Kaikki uskontokunnat tekevät treffejä sunnien asuttaman Hamran kahviloihin. Kaikki käyvät shoppailemassa keskustaa halvemmilla hinnoilla sunnalaisessa Tariq al-Jdidissä, shiialaisessa Dahiyéssa tai armenialaisessa Burj Hammudissa.

Beirutissa kaikki muuttuu, kaiken aikaa. Tämän viikon suuri kohu on jo unohtunut ensi viikolla uuden tieltä. Ihmiset vaihtuvat, hajoavat pitkin maailmaa, tulevat taas takaisin, lähtevät. Suurin osa parin vuoden takaisista ystävistäni täällä on lähtenyt muualle töihin tai opiskelemaan ja tilalle on tullut uusia. Minä liityn kesän jälkeen niihin, jotka lähtevät. Tämä on yksi niistä paikoista, joista ei koskaan voi kokonaan lähteä. Jotakin jää jälkeen ja pakottaa myöhemmin palaamaan. Vaikka se, mihin palaa, ei koskaan ole täysin sama entinen.