Obama

Minulla oli Yhdysvaltain presidentinvaalien suhteen hyvä tilanne, sillä pidin alusta asti molempia ehdokkaita hyvinä eikä minulla ollut antipatioita kumpaakaan vastaan. Barack Obaman voitto ei enää vaaliyönä - tai amerikkalaisittain vaalipäivänä - tullut yllätyksenä. Koska Obama voitti sekä 52 prosenttia kaikista äänistä että selvän enemmistön valitsijamiehistä, vaaleissa ei ole nokankoputtamista jälkipyykille ja uudelleenlaskennoille, mikä on hyvä asia. Mistään maanvyörymävoitosta ei kuitenkaan voi puhua, sillä vakiintuneissa demokratioissa tällaiset vaalit tuppaavat menemään lähelle tasatulosta, Yhdysvaltain presidentti siis valitaan yleensä vain niukasti yli puolella annetuista äänistä. Äänestysprosentti on tasaisesti noussut viime vaaleissa ja niinpä jälleen tehtiin uusi ennätys annettujen äänten määrässä. Sen sijaan tilastollisesti ylivoimainen enemmistö amerikkalaisista äänesti samaa puoluetta, jota oli äänestänyt edellisissäkin vaaleissa. Pieni määrä ns. liikkuvia äänestäjiä ratkaisi siis jälleen vaalituloksen.

Etiopiassa ja varsinkin eteläisessä naapurimaassa Keniassa, josta Obaman isä on kotoisin, juhlittiin vaalitulosta suurenakin voittona mustille ja Afrikalle. Minua häiritsi jossain määrin se, että ulkomailla vaalit nähtiin rotukysymyksenä - silloin kun niitä ei nähty ulkopoliittisena tai Irak-kysymyksenä. Paljon tärkeämpää - ja ilahduttavampaa - on kuitenkin havaita, että amerikkalaisille äänestäjille nämä vaalit eivät olleet rotukysymys. Miltei puolet valkoisista äänestäjistä antoi äänensä Obamalle eikä Obaman ihonväri siis karkottanut oman puolueensa valkoisia äänestäjiä. Vaikeampaa on löytää mittauksia siitä, kuinka moni republikaanipuoluetta tavallisesti äänestänyt musta tällä kertaa äänesti eri puoluetta antaakseen äänensä ensimmäiselle mustalle presidentille.

Vaaliyönä satuin olemaan illalliskutsuilla, jossa meitä oli kuusi eurooppalaista valkoihoista miestä: suomalainen, tanskalainen, saksalainen, sveitsiläinen, belgi ja alankomaalainen. Puhe kääntyi tietysti jossain vaiheessa myös Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Sveitsiläinen totesi olevansa iloinen mikäli Yhdysvallat onnistuisi ensi kertaa valitsemaan mustan presidentin. Tähän totesi alankomaalainen kuitenkin osuvasti: "Niin, missään meidän kotimaistamme se ei olisikaan mahdollista."

Tämän jälkeen mietittiin, kuinka monta hiljattaisen maahanmuuttajataustan omaavaa henkilöä on Euroopassa onnistunut nousemaan kansanedustajaksi, saati ministeriksi asti. Suomen historiastahan löytyy ainakin yksi sveitsiläistaustainen sisäministeri, yksi virolaistaustainen poliittinen vaikuttaja, useampia maahanmuuttajataustaisia kansanedustajia sekä somalitaustainen missi. Nicolas Sarkozyn juuret ovat unkarinjuutalaisissa pakolaisissa ja kaikilla kolmella Baltian maalla on jo ollut ulkomailla syntynyt diasporaan kuulunut presidentti. Mutta koskahan nähdään ensimmäinen arabi Ranskan presidenttinä, ensimmäinen turkkilainen Saksan liittokanslerina tai ensimmäinen pakistanilainen Britannian pääministerinä? Vaikka kaikki illallisvieraat olivat maailmaa nähneitä kosmopoliitteja, saksalainen totesi huolestuneena: "Meillä on jo nainen liittokanslerina, joten kohtahan kansleriksi voi tulla kuka tahansa Özdemir."

Eurooppalaisena suorastaan häpesin Silvio Berlusconin Moskovasta antamaa typerää kommenttia, jonka mukaan Obama on "hyvin ruskettunut", mutta onneksi Berlusconia tuntuvat häpeävän suurin osa tuntemistani italialaisistakin. On hämmästyttävää, kuinka Italian kansa aina vain äänestää hänet uudelleen valtaan.

Obaman elkeistä päätellen hänellä on kaikki mahdollisuudet tulla yhdeksi "suurista" amerikkalaisista presidenteistä, joita ovat olleet viime aikoina Wilson, Roosevelt, Eisenhower, Kennedy ja Reagan. Näillä on ollut kyky yhdistää hyvän poliittisen tiimin rakentaminen idealistiseen arvojohtajuuteen, jollaista johtava kansanvaltainen suurvalta tarvitsee. Reaganin jälkeen Amerikassa ei ole sellaista nähty vaikka kansainväliset haasteet ovat sellaista suorastaan huutaneet.

On vielä auki, onko Obamasta siihen. Asia ei riipu niinkään siitä, millaisia retoriikan näytteitä hän tulee antamaan kotimaisen ja kansainvälisen politiikan foorumeilla, tai kuinka hän onnistuu miellyttämään ylimielisiä eurooppalaisia. Obaman menestys tulee ratkaisevasti riippumaan siitä, millaisia ihmisiä hän haalii hallintonsa avainpaikoille, kuten ministereiksi ja neuvonantajiksi. Obamalta puuttuu poliittista kokemusta ja hän on nyt astumassa maailman ehkä haasteellisimpaan virkaan, jossa kukaan ei pärjää pelkillä hyvillä puheilla. Hänen kannattaisi poimia muutamia parhaita ja kokeneimpia yksilöitä molempien edeltäjiensä tiimeistä ja täydentää arvojohtajuuttaan mahdollisimman monella vahvalla asiantuntijalla.

Obaman voiton ratkaisi talouskriisi eikä ulkopolitiikka, jossa Irak oli jo kauan ennen vaaleja menettänyt voimansa vaaliargumenttina. Talouskriisistä selviäminen onkin todennäköisesti Obaman välittömin tulikoe, jossa hänen on pakko syödä ainakin muutama kaikkein vasemmistolaisimmista sanoistaan, mikäli aikoo nostaa Yhdysvallat jaloilleen ja sitä kautta vaikuttaa koko maailmanpolitiikan elpymiseen.

Samalla Obaman on kuitenkin valmistettava itsensä ja tuleva tiiminsä vastaamaan vakaviin ulkopoliittisiin haasteisiin, sillä on jokseenkin varmaa, että ainakin Venäjä ja Iran tulevat nopeasti kokeilemaan uuden presidentin päättäväisyyttä. Heikkoudelle ja horjuvuudelle ei ole paljon varaa, vaan Obaman tulisi viipymättä briiffauttaa itsensä hyvin ainakin Georgiasta, Ukrainasta, Libanonista ja Kosovosta. Lisähaasteita tarjoaisi Yhdysvaltain vetäminen nykyisestä epäsuosion suostaan monessa avainliittolaismaassa, mutta erityisesti Turkissa, Pakistanissa ja Intiassa. Venäjän ja Iranin haasteiden kanssa tarvitaan kovuutta, kun taas Kiinan ja Pakistanin suhteen kannattaisi harkita joustavuutta ainakin suhteessa Obaman aiempiin puheisiin.

Obama ei ole persoonana aivan nöyrimmästä päästä, minkä vuoksi hänellä on paljon vihamiehiä myös kotimaassaan ja oman puolueensakin sisällä. Hänen kannattaakin huolehtia hyvin turvallisuudestaan, olisihan pahin mitä Yhdysvaltain maineelle nyt voisi tapahtua, että Obamaa vastaan tehtäisiin salamurha tai vakava attentaatti.