Marokkoa halkoo neljä pääasiallista vuoriketjua, pohjoisessa Rif, keskellä Keski-Atlas ja Korkea-Atlas ja näiden kaakkoispuolella kuiva Antiatlas. Korkea-Atlas on vuoristoista nimensä mukaisesti korkein, ja siellä sijaitsee Marokon korkein vuori Toubkal, jonka ympäristöstä tulee puhetta myöhemmässä blogimerkinnässä, jahka ehditään Oukaïmedeniin saakka.
Pääsimme viimein yhdeksäs päivä suuntaamaan Keski-Atlakselta etelään. Pysähdyimme Sidi Alin lähteelle muodostuneella lammella, joka oli kauttaaltaan valkoisten vesikasvin kukkien peitossa, ja jossa pulikoivat kruununokikanat näyttävinä. Pariskunta kutakin, ruostesorsia ja sinisorsia, seisoskeli lammen rannalla. Lammen ympärillä oli kuivaa piikkipensaikkoa, jossa lenteli scythridejä.
Jatkoimme Mideltiin, jossa söimme, mutta jossa ärsyttävät matkamuistokauppiaat vainosivat meitä taukoamatta. Ravintolassa kauppias kertoi erikoisia salaliittoteorioitaan maailmanpolitiikasta: hän kertoi, että Marokko oli jo pidättänyt joitain Marrakeshin pommi-iskun tekijöitä, mutta että nämä olivat "tavallisia ihmisiä – hallituksen vastustajia eivätkä mitään al-Qa’idaa". Hänen mielestään useimmat terrori-iskut ovat todellisuudessa Yhdysvaltain, Israelin ja Britannian tiedustelupalvelujen tekemiä ja Usama bin Ladin todellisuudessa onkin elossa. Ostin Mideltistä pakollisia tuliaisia, kaksi mattoa, kun kerran oli pysähdytty. Jatkoimme kohti Richiä, mutta hämärän laskeutuessa poikkesimme tieltä Aït Daud wa Musan kylän liepeillä ja asetuimme yöksi leiriin vanhoja oliivipuita, katajia ja tupasheiniä kasvavaan rinteeseen. Paikan lintulajistoa edustivat kalliovarpuset, mustataskut, kuusitiaiset, harjalintu jne.
Seuraavana päivänä matkustimme ensin Richiin, jossa tiemme kääntyi Korkean-Atlaksen vuoristoon. Ajoimme Amouguèrin ja Outerbaten kautta kulkevaa tietä ylös alpiiniselle Tislit-järvelle. Matkalla seurasimme vehreää poppelia kasvavaa jokilaaksoa, jossa lauloi paljon etelänsatakieliä ja jonkin verran myös taiturikultarintaa. Muita tyyppilintuja näille laaksoille olivat mm. mustarastas, keltahemppo, tikli ja paikalliset tiaiset. Tislit-järvellä oli varsin kylmä, mutta siellä kellui muutamia nokikanoja, silkkiuikkuja ja sinisorsia. Muuten paikka vaikutti muutamaa hemppoa ja yhtä sepelleppälintua lukuun ottamatta lähes linnuttomalta – johtui varmaan kylmyydestä.
Seuraavana päivänä tulimme alas Korkea-Atlakselta pitkin jokilaaksoja ja Todran solaa, jossa alkoi näkyä paljon muuttavia hyönteissyöjälintuja: pajulintuja, harmaasieppoja, iberiankultarintoja, taiturikultarintoja ja mehiläissyöjiä. Alempana solassa laakso kuhisi lintuja. Todran ja Dadèsin rotkolaaksot ovat kuuluisia lintupaljoudestaan, joskin myös harmillisen turistoituneita. Näimme sinirastaita, bulbuleja, paljon kultarintoja ja muuta hauskaa. Joku opiskelijaksi esittäytynyt tyyppi yritti päästä kyytiimme seuraavaan kaupunkiin – olisi epäilemättä sitten yrittänyt myydä meille jotain. Pysähdyimme syömään tajinea Boumalneen, jossa lauloi kyläsirkkuja. Boumalnesta aavikkotaipaleella kohti Warzazatia näimme myös puhelinlangalla punajalkahaukan, joka saattoi olla matkan harvinaisin tunnistettu lintulaji, ainakin mikäli kirjan karttoihin on luottamista (punajalkahaukat muuttavat Marokkoa idempää).
Jatkoimme kohti Warzazatia ja kävimme katselemassa Warzazatin tekojärveä, jossa nähtiin mm. yöhaikaroita, rääkkähaikara, vihermehiläissyöjiä ja aavikkokiuruja. Warzazatissa kävimme nettikahvilassa, jossa omistaja osasi muutaman sanan suomea ja hänen näyttöpäätteidensä taustakuvana oli kuva Tampereen keskustasta.
Jatkoimme Draan keidaslaaksoa pitkin kaakkoon halki Taourirtin ja jäimme yöksi leiriin Taourirtin jälkeen puoliaavikolle, jossa oli vähän vettä sisältävä ja runsaasti oleanteria kasvava wadi. Puropahasessa eli kuitenkin tuhansia meluisia sammakoita ja jopa vesikilpikonna. Näin wadissa runsaasti lintuja: mehiläissyöjiä ja vihermehiläissyöjiä, harmaasieppoja, iberiankultarintoja, ruostepyrstöjä, kyläsirkkuja, paljon aavikkotulkkuja ja aamulla ylitseni lensi myös kolme hietakanaa suristen. Mielenkiintoisena nisäkäshavaintona mainittakoon marokonmaaorava, joita pääsin jopa valokuvaamaan. Illalla jalkaani pitkin juoksi iloisesti ylös arolukki ja seuraavana päivänä automme takakontista löytyi skorpioni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti