Matkallani Suomeen kävin taas Istanbulissa, jälleennäin siellä asuvan ystäväni ja vietimme hyvin pitkän illan ja yön. Uutisista olisi voinut viime aikoina luulla, että Istanbul - ja varsinkin Taksimin ja Istiklalin alue - olisi jonkinlaista sotatoimialuetta, jolle vain Brasilia vetää vertoja.
Näin ei ollut. Kaikki oli rauhallista, lukuun ottamatta transujen oikeuksia puolustanutta sateenkaarikulkuetta, joka kulki Istiklalia edestakaisin lippuja ja banderolleja heilutellen. Suurin osa osanottajista näytti tavallisilta normikansalaisilta eikä varsinaiselta sateenkaarikansalta. Mutta Gezi-puiston jupakasta alkaneet mielenosoitukset ovatkin laajenneet koskemaan ihan kaikkea, ja niinpä Istanbulin nuoret sekulaarit ja liberaalit ovat nyt barrikadeilla eivät yhden asian liikkeenä vaan kaikkien asioiden liikkeenä.
Oli kesäistä ja Bospori kimmelsi. Kansa oli sankoin joukoin puistoissa ja nurmikoilla piknikoimassa ja kukkaistutukset koristivat muutenkin kauniin kaupungin kasvoja. Ystäväni kertoi, että jokin aika sitten oli ollut paljon pahempaa, kun kyynelkaasu oli tunkeutunut Beyoğlun kaduille. Babel Cafékin oli täyttynyt kaasusta ja kanta-asiakkaat paenneet kauhuissaan sisälle, jossa ystäväni oli menettänyt tajuntansa ja luullut jo kuolevansa, kun äkkiä tyhjästä oli ilmaantunut kaasunaamaripäinen tyttö, joka oli elvyttänyt hänet. Ystäväni ei koskaan saanut tietää, kuka hänen tuntematon sankarittarensa oli. Istanbulin mielenosoittajat ovat mobilisoineet vapaaehtoisia auttamaan eri tavoin poliisin ylenpalttisen väkivallan uhreja.
Kaiken kaikkiaan on vaikea ymmärtää Erdoğanin tyhmyyttä ja ylimielisyyttä, kun hän onnistui saamaan aikaan kaiken tämä pelkästään halveksimalla omaa kansaansa, tai ainakin sitä kansanpuolikasta, joka ei jaa hänen poliittisia ja uskonnollisia mielipiteitään. Turkilla meni monessa suhteessa hyvin - nyt yhden miehen ja hänen lähipiirinsä hattuun kihahtanut vallanhimo on syöksemässä menestyksen hedelmiä mereen yhdessä kuumassa kesässä.
Turkin lisäksi myös Brasiliassa näyttävät alun alkaen julkisten varojen tuhlaamisesta alkaneet mellakat laajenneen koskemaan kaikkea. Miljoona ihmistä on ollut kaduilla ja siellä kuten Turkissa joku tekee valtavasti rahaa Guy Fawkes -maskien myymisellä. Koska ollaan Brasiliassa, autojen polttaminenkin vaikuttaa välillä suurelta kansankarnevaalilta.
Sitten saavuin Suomeen, jossa kesä tuntuu olevan kuumempi ja aurinkoisempi kuin Kabulissa konsanaan ja Itämeri vähintään yhtä kimmeltävä kuin Bosporinsalmi. Aloitin lomani Tammisaaren ja Snappertunan sisäsaaristossa. Naamani paloi auringosta, vaikkei edes oltu Naantalissa. Sorsapoikueita ja särkiä ruokittiin vaalealla leivällä. Tunsin sieraimissani neulasten ja muurahaisten tuoksun ja kuulin korvissani kalalokkien kiljahtelun. Eilen tulin Helsinkiin, tapasin ystäviäni ja jatkan niissä merkeissä huomisiltaan, jolloin siirtynen Pohjanmaalle, ensin pohjoiseen, sitten etelään.
Näin ei ollut. Kaikki oli rauhallista, lukuun ottamatta transujen oikeuksia puolustanutta sateenkaarikulkuetta, joka kulki Istiklalia edestakaisin lippuja ja banderolleja heilutellen. Suurin osa osanottajista näytti tavallisilta normikansalaisilta eikä varsinaiselta sateenkaarikansalta. Mutta Gezi-puiston jupakasta alkaneet mielenosoitukset ovatkin laajenneet koskemaan ihan kaikkea, ja niinpä Istanbulin nuoret sekulaarit ja liberaalit ovat nyt barrikadeilla eivät yhden asian liikkeenä vaan kaikkien asioiden liikkeenä.
Oli kesäistä ja Bospori kimmelsi. Kansa oli sankoin joukoin puistoissa ja nurmikoilla piknikoimassa ja kukkaistutukset koristivat muutenkin kauniin kaupungin kasvoja. Ystäväni kertoi, että jokin aika sitten oli ollut paljon pahempaa, kun kyynelkaasu oli tunkeutunut Beyoğlun kaduille. Babel Cafékin oli täyttynyt kaasusta ja kanta-asiakkaat paenneet kauhuissaan sisälle, jossa ystäväni oli menettänyt tajuntansa ja luullut jo kuolevansa, kun äkkiä tyhjästä oli ilmaantunut kaasunaamaripäinen tyttö, joka oli elvyttänyt hänet. Ystäväni ei koskaan saanut tietää, kuka hänen tuntematon sankarittarensa oli. Istanbulin mielenosoittajat ovat mobilisoineet vapaaehtoisia auttamaan eri tavoin poliisin ylenpalttisen väkivallan uhreja.
Kaiken kaikkiaan on vaikea ymmärtää Erdoğanin tyhmyyttä ja ylimielisyyttä, kun hän onnistui saamaan aikaan kaiken tämä pelkästään halveksimalla omaa kansaansa, tai ainakin sitä kansanpuolikasta, joka ei jaa hänen poliittisia ja uskonnollisia mielipiteitään. Turkilla meni monessa suhteessa hyvin - nyt yhden miehen ja hänen lähipiirinsä hattuun kihahtanut vallanhimo on syöksemässä menestyksen hedelmiä mereen yhdessä kuumassa kesässä.
Turkin lisäksi myös Brasiliassa näyttävät alun alkaen julkisten varojen tuhlaamisesta alkaneet mellakat laajenneen koskemaan kaikkea. Miljoona ihmistä on ollut kaduilla ja siellä kuten Turkissa joku tekee valtavasti rahaa Guy Fawkes -maskien myymisellä. Koska ollaan Brasiliassa, autojen polttaminenkin vaikuttaa välillä suurelta kansankarnevaalilta.
Sitten saavuin Suomeen, jossa kesä tuntuu olevan kuumempi ja aurinkoisempi kuin Kabulissa konsanaan ja Itämeri vähintään yhtä kimmeltävä kuin Bosporinsalmi. Aloitin lomani Tammisaaren ja Snappertunan sisäsaaristossa. Naamani paloi auringosta, vaikkei edes oltu Naantalissa. Sorsapoikueita ja särkiä ruokittiin vaalealla leivällä. Tunsin sieraimissani neulasten ja muurahaisten tuoksun ja kuulin korvissani kalalokkien kiljahtelun. Eilen tulin Helsinkiin, tapasin ystäviäni ja jatkan niissä merkeissä huomisiltaan, jolloin siirtynen Pohjanmaalle, ensin pohjoiseen, sitten etelään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti