maanantai 2. joulukuuta 2013

Maidanin tarinoita I

Ukrainan lauantain ja sunnuntain mielenosoitusten koko laajuus on vasta nyt alkanut paljastua. Kiovassa oli yhtäaikaisesti liikkeellä jopa kahdeksansataatuhatta ihmistä, minkä lisäksi ympäri Ukrainaa kaupunkien omat Euro-Maidanit jatkoivat mielenosoittamistaan. Galitsiassa Lvivin, Ivano-Frankivskin ja Ternopilin aluehallinnot ilmoittivat tukevansa yleislakkoa. Jopa Janukovitšin tärkeimmillä itäukrainalaisilla tukialueilla Harkovassa ja Donetskissa sadat mielenosoittajat vaativat presidentin ja pääministerin eroa.

Perinteisesti venäläismielisillä alueilla Donbasissa, Ala-Dneprillä, Odessassa ja Krimillä Euro-Maidanista on tullut sukupolvikysymys, kun änkyräneuvostolaiset aluehallinnot ovat vaatineet lojaalisuutta Puolueelle kun taas koululaiset ja opiskelijat ovat olleet kaduilla EU:n tähtilippujen kanssa. Länsi- ja Keski-Ukrainassa mielenosoittajilla on ollut myös työikäisten setien ja tätien ja sitkeiden mummojen vankkumaton tuki. Mummot ovat näyttäytyneet Kiovassakin nuorten rinnalla ja sättineet mellakkapoliiseja ja urkkijoita bandiiteiksi.

Venäläismielinen Aleksanteri Nevskin veljeskunta yritti pitää Eurooppa-vastaisen kulkueen, jossa vaadittiin Ukrainan ja Valko-Venäjän yhdistymistä Venäjän kanssa sekä syytettiin Eurooppaa haureuden ja epäkristillisyyden pesäksi. Muuten on kuitenkin nähtävissä kirkon asettuminen vahvasti mielenosoittajien puolelle. Lvivissä pitivät adventtina kynttiläkulkueita ja virsien hoilausta vallankumouksen hyväksi koko yön. Ja Kiovassa kotikatuni yläpäässä sijaitseva Pyhän Mikaelin luostari antoi suojapaikan mielenosoittajille sekä on sallinut väsyneiden mielenosoittajien yöpyä ja levätä tiloissaan.

Nytkin Mikaelinaukion ja Maidanin väliä kulkevat sinikeltalippuihin kääriytyneet nuoret laulaen isänmaallisia ja kristillisiä lauluja. Toisaalta myös sekulaarin feministijärjestö Femenin aktivistit paljastivat Mikaelinaukiolla kylmästä alkutalven säästä huolimatta rintansa protestiksi hallitusta ja väkivallattomiin mielenosoittajiin kohdistunutta voimankäyttöä vastaan.

Kaupungintalo pysyi tänään valtaajien käsissä huolimatta turvallisuusvoimien uhkauksista rynnäköidä, jos mielenosoittajat eivät poistuisi. Kaupungintalon seinään on kirjoitettu graffitti "Vallankumousesikunta". Hallituspalatsit ja parlamentti pysyivät mielenosoittajien piirittäminä. Ainakin viisi kansanedustajaa on loikannut protestiksi väkivaltaa vastaan valtapuolueesta mielenosoittajien puolelle. Poliisipäälliköitä ja virkamiehiä on eronnut ja erotettu.

Presidentti ja pääministeri tietävät, että heidän on joko otettava kansan mielipiteet huomioon tai murskattava mielenosoitukset väkivallalla. Molemmat vaihtoehdot merkitsevät heidän valtansa tappiota. Mikäli Janukovitš ja Azarov taipuvat mielenosoittajien tahtoon, käynnistävät uudelleen EU-neuvottelut, erottavat väkijoukkojen pahimpia inhokkeja, kenties jopa suostuvat aikaistettuihin vaaleihin, seurauksena on mitä todennäköisimmin riemuvoitto mielenosoituksilla ratsastaneille oppositiopoliitikoille Vitali Klitškolle, Arseni Jatsenjukille ja Oleh Tjahnybokille. Klitško näyttäisi todennäköiseltä uudelta presidentiltä, mikäli vaalit olisivat nyt ja ne olisivat rehelliset. Lisäksi sitoutuminen eurooppalaisiin pelisääntöihin estäisi vaalitulosten räikeän väärentämisen sekä oikeuslaitoksen ja poliisin käyttämisen sisäpoliittisina aseina.

Toisaalta jos maan johtajat päätyvät murskaamaan mielenosoitukset väkivallalla, yhä useammat virkavallan edustajat nousisivat kapinaan ja liittyisivät mielenosoittajien puolelle. Nöyryyttävin mahdollinen tulos olisi, että mellakkapoliisit kieltäytyisivät nostamasta pamppujaan maanmiehiään vastaan ja tuottaisivat täydellisen šakkimatin Janukovitšille. Hän voisi turvautua Venäjän auliisti tarjoamiin verta kaihtamattomiin joukkoihin, mutta se puolestaan merkitsisi vallan lopullista menettämistä Putinille. Ukrainasta tulisi Putinin valtakunnan provinssi. Tuntuu kuin nyt päättämättömästi esiintyville Janukovitšille ja Azaroville olisi alkanut pikkuhiljaa valjeta, että juuri tähän ansaan Kreml heidät halusikin.

Eilen siteeraamani opiskelija on oikeassa: Kyse ei ole Euroopan integraatiosta niinkään kuin siitä, pysyykö Ukraina Ukrainana vai tuleeko siitä uusi Valko-Venäjä, suljettu valtakunta, jota johtaa Moskovan vasallina oman kansansa vihaama julma tyranni. Ukrainan johtajat ovat Skyllan ja Kharybdiksen välissä. Heille käy kummassakin vaihtoehdossa huonosti - kyse on vain siitä, valitsevatko he antautumisen oman kansansa edulle vai naapurimaan kyynisille johtajille. Heidän kannattaisi ehdottomasti pyrkiä poliittiseen kompromissiin niin kauan kuin oppositiopoliitikot ja kaduilla oleva kansa sen vielä sulattaisivat.

Kansa on nyt viikonlopun tapahtumien jälkeen paljon vihaisempaa kuin aiemmin. Oppositiojohtajat vetoavat säännöllisesti provosoitumista ja väkivaltaa vastaan, mutta ainakin Svobodalla homma tuntuu aina välillä karkaavan lapasista. Puolueen kannattajien joukossa on runsaasti hulinointiin tottuneita jalkapallofaneja. Raivokkaat mielenosoittajat ovat tuhonneet Leninin patsaita eripuolilla kaupunkia ja ottaneet kepein ja kyynelkaasuin yhteen poliisin kanssa Ševtšenkonkadun alapäässä olevalla Leninin patsaalla. Nuoriso huutaa alas bandiitteja ja rikollisia, mutta oppositiopoliitikotkaan eivät saa siltä erityisen lämmintä suosiota. Siksi Kiovassakin opiskelijaliike halusi puolueliput pois Euro-Maidanista.

Maidanilla väki on pystyttänyt suojakseen barrikadeja ja pilkkonut hallituksen verikuusen jämät polttopuiksi mielenosoittajien telttaleirille, joka on vastaanottanut kiovalaisilta kasoittain lahjoitettuja talvivaatteita, polttopuita, ruokaa ja juomaa. Mielenosoittajat uhoavat pysyvänsä aukiolla, kunnes hallitus eroaa. Verikuusi - se on jättimäinen joulukuusi, jota aukiolle oltiin pystyttämässä ennen Euro-Maidania, ja jonka pystyttämisen turvaamisella hallitus selitteli sitä, miksi viisituhatta mellakkapoliisia pieksivät väkivalloin mielenosoittajat verille perjantain ja lauantain välisenä yönä.

Tällä välin venäläinen propaganda elää tietysti omaa elämäänsä. Sen mukaan mielenosoitukset ovat Yhdysvaltain organisoimia ja asialla ovat Lvivistä busseilla saapuneet "galitsialaiset fasistit", jotka ovat raiskaavasti tunkeutuneet Rusin pyhään äidilliseen kohtuun Kiovaan, ja joita vastaan mellakkapoliisi urheasti taistelee. Perjantain ja lauantain välisen väkivallan, jota hallituksenkin edustajat ovat pahoitelleet, venäläismedia leimaa taisteluksi terroristeja ja bandiitteja vastaan. Myös Leniniä on häpäisty.

Minulla on kunnia tuntea ainakin yksi noista "galitsialaisista fasisteista", jotka olivat mukana Bankovan ihmisketjussa estämässä venäläisten provokaattorien hyökkäystä kaupungin poliiseja vastaan. Hän on pienikokoinen nuori nainen, joka opiskelutovereineen tuli bussilla Lvivistä Kiovaan osallistumaan taisteluun maansa ja sukupolvensa tulevaisuuden puolesta. Tytöt ovat perjantaista asti yöpyneet tuolla ulkona, aukioiden kylmässä viimassa, mellakkavarustuksiin sonnustautuneiden raavaiden berkuttien ja naamioituneiden venäläisten provokaattorien alituisen uhan alla, mutta yhäkin asiaansa ja Jumalan varjelukseen luottaen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olet melkoisella näköalapaikalla, taas. Shotsin talviolympilaiset, Putinin näyteikkuna maailmalle, pidätellee nyt Venäjää kovin suorasukaisista toimenpiteistä, joten ajankohta mielenosoittajien kannalta on hyvä. Mutta jos tämä tilanne kituu sen ohi, niin sitten voi sävy muuttua? Vai miksi Janukovits olisi "tähän ansaan haluttu saattaa"?

Observer kirjoitti...

Sotshilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että Putin selvästi toivoi, että Janukovitshin hallitus ryhtyi voimatoimiin rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan. Tämä on se ansa, johon Kreml halusi Janukovitshin: murskaamaan kansannousua väkivaltaisesti, jolloin Ukraina eristettäisiin ja joutuisi Valko-Venäjän asemaan eli Venäjän kontrolliin.

Putinilla on syytä pelkoon mikäli ukrainalaisten kansalaisrohkeus, poliittinen pluralismi ja vapaahko mediakulttuuri leviäisivät Venäjälle.