Läntisten kirkkojen kalenterin mukaisena pääsiäisenä, joka pidensi viime viikonlopun viisipäiväiseksi, kävin taas läpi lintupaikkoja. On jo suurimmalta osin kesäistä.
Harchiesissa ei ollut vesilintu- ja kahlaajapuolella mitään erityistä, mutta laululintuja oli sen sijaan äänessä suurena konserttina. Yleiset metsälinnut, kuten mustapääkertut, peukaloiset, peipot, punarinnat, tiltaltit, mustarastaat, tali- ja sinitiaiset saivat seurakseen kosteikkolajeja, kuten silkki- ja ruokokerttusia. Muutama metsäkauris ilahdutti niityllä avoimesti poseeraten. Kävin syömässä pihviä Pommerœulin kylässä.
Blankaart sen sijaan todisti jälleen kerran olevansa yksi Belgian parhaista ellei paras lintupaikka. Suojelualueen infokeskus ja kahvila ovat pienessä kartanossa, jonka koristelammessa on aina seissyt saukkoa kuvaava patsas. Nyt joku oli lisännyt saukkopatsaalle Ukrainan lipun ja sodanvastaisen julistuksen.
Ensimmäisillä järvillä ja torneilla ei vielä näkynyt mitään kovin erikoista, vaan tavanomaisia lajeja, joita olen nähnyt täällä joka kerta. Oli ristisorsia ja pesää rakentavia merimetsoja. Oli röhkiviä ja mekastavia noki- ja liejukanoja. Metsän puolella huusi vihertikka. Laululinnut olivat samoja, jotka olivat äänessä Harchiesissa.
Avoimilla alueilla oli jälleen paljon hanhia, mutta ne olivat suurimmaksi osaksi merihanhia. Joukossa jonkin verran kanadanhanhia, muutama niilinhanhi, kaksi myöhäistä tundrahanhea. Edelliskeväänä näin täällä tiibetinhanhen sekä merihanhen ja kanukin risteymän.
Laitumilla oli kymmeniä lehmähaikaroita. Tämä yllätti minua, sillä kyseessä oli vasta toinen kerta, kun näin lehmähaikaroita Belgiassa. Ensimmäinen kerta oli Harchiesissa ja silloinkin niitä oli kerralla parikymmentä, vieläpä soidinpuvuissa. Nyt niitä oli Blankaartissa kuitenkin viitisenkymmentä - tämän tosin havaitsin vasta illalla, kun niiden parvet lensivät alueen yli yöpymispaikoilleen.
Silkki-, jalo- ja kapustahaikaroita oli pieniä määriä. Kaulushaikara puhalteli sumutorveensa ainakin kahdessa paikassa. Tavanomaisia harmaahaikaroita oli jonkin verran. Tulin vahingossa manifestoineeksi jotain paljon harvinaisempaakin kun sanoin itselleni erään aurinkoa vasten lentävän kuuppasiiven kohdalla, että pitäisi muistaa vilkaista joka harmaahaikaraa ruskohaikaran varalta. Melkein saman tien löysin pienen kanavan varresta ruskohaikaran. Laji on Belgiassa ainakin jonkin tason rariteetti, mutta kuinka harvinainen, en tiedä.
Ruskohaikaran lisäksi sain toisenkin uuden lajin Belgian-listalleni. Nimittäin Blankaartissa oli monta laulavaa ruokosirkkalintua ja yksi niistä oli asettunut pajupensaaseen aivan avoimesti. Minä ja muuan belgialainen lintuharrastaja satuimme samaan aikaan sitä kuvaamaan ja vähän ajan kuluttua kuulimme läheltä myös luhtahuitin. Kuuntelimme sen piiskansivalluksia jonkin aikaa ja soitimme kännykästä lajin ääntä siinä toivossa, että se säntäisi esille, mitä se ei kuitenkaan tehnyt. Luhtahuitti oli kuitenkin kiva lisä maalistalle - Blankaart on yksi muutamasta paikasta Belgiassa, jossa laji havaitaan säännöllisesti.
Palatakseni ruokosirkkalintuihin, niitä oli paljon ja pari yksilöä antoi todella hyvin katsella itseään. Tämä oli harvinaista, sillä sirkkalinnut samoin kuin huititkin ovat yleensä vaikeasti nähtävissä ja paljastavat itsensä enemmän äänillään kuin näyttäytymällä. Ruokosirkkalintujen lisäksi äänessä oli paljon ruoko- ja silkkikerttusia, pari pajusirkkua.
Vaikka näinkin sekä västäräkin että keltavästäräkin, västäräkkien vähyys on kiinnittänyt tänä keväänä huomiotani kaikkialla Belgiassa liikkuessani. Mitä niille on oikein tapahtunut? Onko tapahtunut jokin kannanromahdus? Sen sijaan minua ilahdutti Blankaartissa kevään ensimmäinen haarapääsky (jos Espanjassa näkemiäni ei lasketa) ja pari tuntia myöhemmin niitä olikin jo kisaileva parvi Blankaartin pääkosteikon yllä.
Blankaart on Belgian tärkein esiintymispaikka pitkäjalalle ja niitä oli tälläkin kertaa lampareilla muutamia. Mustapyrstökuirit olivat niin ikään vallanneet niittymäiset alueet ja aloittaneet jo reviiririidat taivaalla, yhdessä töyhtöhyyppien kanssa.
Kun on kävellyt koko Blankaartin suojeltujen alueiden läpi, saapuu lopulta lehmälaidunten läpi vievää polkua maatilalle, jossa toimii myös kahvila ja jonkinlainen maaseutumatkailuyritys. Siellä on ihan kiva syödä ja juoda kahvit ennen kuin palaa pitkän kävelylenkin kosteikkojen, niittyjen ja metsien läpi takaisin kartanon takana sijaitsevalle parkkipaikalle. Diksmuiden flaamilainen pikkukaupunki on myös ihan lähellä - muutama kaunis linna, kirkko ja paljon kahviloita.
Tänään pyhän Yrjön päivänä belgialaiset koululaiset olivat vastassa lähimarkettini ovien edessä ja keräsivät tukea ukrainalaisille pakolaisille - ei rahana vaan hyötytuotteina. Lahjoitin heille ruokaöljyä ja shampoota, jotka olivat listansa kärjessä.
Venäjä käy tällä hetkellä tuhoamissotaansa Itä-Ukrainassa, mutta aloittanee pian suurhyökkäyksen Odessaa vastaan vallatakseen koko Mustanmeren rannikon. Ukrainalaiset tarvitsisivat kiireesti raskasta ja pitkän kantaman aseistusta. Venäjän valtiontelevision Solovjov on jo uhonnut seuraavan vaiheen olevan sota Eurooppaa ja koko maailmaa vastaan. Onneksi Suomi on kuitenkin nyt viime tingassa tekemässä oikeat johtopäätökset oman turvallisuusasemansa suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti