Tulin tällä kertaa Suomeen poikkeuksellista reittiä, koska tavanomaiset yhteydet Istanbulin ja Dohan kautta olivat jostain syystä kaikki kalliita. Niinpä otin lennon Islamabadista Gatwickiin, jossa piti ottaa laukut ulos ja hankkiutua dösällä englantilaisen maaseudun halki Heathrowhun. Lisäksi Britannia vaatii nykyään EU:n kansalaisilta myös elektronisen maahantuloluvan, joka maksaa 12 euroa, mutta jonka onneksi sai parissa tunnissa, kunhan käytti läppäriä eikä sitä heidän suosittelemaansa kännykkäsovellusta, joka ei toiminut.
Helsingissä olin iltapäivällä 10. huhtikuuta. Jo samana iltana grillattiin lihaa ja juotiin Barbarescoa, Baroloa ja Heathrowssa alennuksessa olleita australialaisviinejä. Myös Dueron Valparaíso on ollut täällä viime aikoina suosiossa.
Autoni piti jättää pääsiäisviikoksi korjaamoon, jotta saisi kerralla hoidettua vuosikatsastuksen ja sen läpimenoon vaadittavat korjaukset. Renkaat piti vaihtaa, kun vanhat nokialaiset olivat jo liian kuluneita ja yksi niistä puhkesi Itäkeskuksen ostosreissullamme. Kiinalaiset renkaat olisi saanut pari sataa halvemmalla, mutta päädyin silti ottamaan samanlaiset nokialaiset, jotka minulla aiemminkin oli.
Kontulassa käydessäni albaaniparturini piti esitelmän illyrialaisten historiasta ja siitä, kuinka albaanit olivat ensimmäisinä asuttaneet niin Kreetan kuin Sisiliankin. Ensimmäisyydestä en ole kovinkaan vakuuttunut, vaikka siirtokuntia albaanit molempiin perustivat, samoin kuin Etelä-Italiaan ja moneen muuhunkin Välimeren kolkkaan. Etelä-Italiassa ja Sisiliassa on yhä arbereesikyliä, ja niistä lähtöisin olevien siirtolaisten osuus amerikanitalialaisista on ilmeisesti ollut huomattava. Parturini kieliteoreettisten havaintojen mukaan mm. kaikki kuuluisat amerikanitalialaiset näyttelijät ja muusikot ovat albaaneja, kuinkas muuten. Mutta Kypros ja Kreeta kyllä kolonisoitiin ensin seemien toimesta - niillä puhutut kielet olivat seemiläisiä ja foinikialle ja koptille sukua, ennen kuin indoeurooppalaiset helleenit kolonisoivat kyseiset saaret.
Kävin lintupaikoilla Laajalahdella ja Viikissä ja näin paljon kaikenlaista keväistä ja kivaa, vaikkakaan en mitään erityisen epätavallista. Valkoposkihanhet ilahduttivat minua olemassaolollaan ja haukahtelevalla kaakatuksellaan. Vanha merikotka hätyytteli niiden parvia. Vikloja ja hysyjä oli jo tullut ihan hyvin.
Puolisoni kanssa kävin pääsiäisenä Tallinnassa ja sen jälkeen auton takaisin saatuamme Porvoossa ja Sipoossa. Porvoossa söimme fantastisen hyvät hampurilaiset Zum Beispiel -nimisessä paikassa. Sipoossa ruokailupaikkamme oli keskellä maaseutua sijaitseva Tila-ravintola. Autottomina aikoina kävelimme koiran kanssa tai koiratta keväisten, hyvin myöhään koittavien auringonlaskujen maagisessa valossa milloin Itäkeskukseen, milloin Kurkimäelle nimensä antaneelle mäelle. Eräänä iltapäivänä mäellä näyttäytyi myös kanahaukka, joka on ilmeisesti yleistynyt esikaupungeissa sepelkyyhkyn runsastumisen myötä. Sepelkyyhky kun on hieman liian iso varpushaukalle, mutta juuri sopiva saalislaji kanahaukalle.
Muuan kaverini oli jakanut somessa valokuvia Roihuvuoren kirsikkapuiston kukkaan puhkeamisesta, joten suuntasimme eilen sinne, mutta kuten somessa aina, kuvien rajaus oli hämäävää - siellä oli kukassa vain tasan yksi puu, kun taas muut puut yhä kukattomia ja lehdettömiä.
Islamabadissa oli tällä välin sattunut lievä maanjäristys sekä valtava raemyrsky, joka särki autojen laseja ja kattoja koko kaupungin alueella. Onneksi oma Volvo-maasturini oli katoksen alla ja selvisi henkivartijani tiedotuksen mukaan vammoitta.
Ennen Suomeen tuloa olin Rawalpindissä kirkkojen järjestämässä Nikean kirkolliskokouksen juhlakonferenssissa, jossa sattui merkillinen tapaus. Kunniavieraana olleen Canterburyn eläköityneen arkkipiispan Rowan Williamsin puhuessa näin nimittäin hänen päänsä ympärillä hohtavan auran. En yleensä näe moista, toisin kuin puolisoni, joka näkee ihmisillä auroja yhtenään. Williams on varmaankin saavuttanut erityisen henkisyyden asteen tai jotain. Minulla taitaa olla jokin hänen kirjansakin kotikirjastossani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti