Ostovoiman jatkuvasti laskiessa meillä ei ole varaa lomiin. Onneksi luonnossa kulkeminen on yhä pääsääntöisesti edullista ja pääkaupunkiseudulta löytyy karttoja tutkimalla yhä koko ajan uusia paikkoja, joissa emme ole vielä käyneet, tai joissa käymisestä on jo pitkä aika. Alati kallistuva polttoaineen hinta tekee jo Porkkalassa saakka käymisen taloudellisesti vaikeaksi eikä sitä voi tehdä liian usein, joten katse kohdistuu meistä katsoen maantieteellisesti lähempänä oleviin paikkoihin, kuten Vantaan itäosien ja Sipoon maaseutuihin.
On inhottavaa, että kävijöiden piinaksi on Sipoonkorven kansallispuiston parkkipaikoista tehty maksullisia, ja tietysti vaatien sovellusten latailemista kännyköihin paikoissa, joissa signaali on heikko tai puuttuu. Aihetta käsittelevässä lehtiartikkelissa joku selitti tarkoituksena olevan terrorisoida autoilijoita niin, että he siirtyisivät julkisiin kulkuneuvoihin. Selitys on tietysti naurettava. Paitsi, etteivät julkiset kulkuneuvot juurikaan tavoita luontokohteita - paitsi monimutkaisesti ja harvoin - ne myös nykyisin maksavat aivan liikaa. Julkiset kulkuvälineet eivät yksinkertaisesti ole kilpailukykyinen vaihtoehto yksityisautoiluun verrattuna muualla kuin urbaanialueen sisällä. Ja tämä huolimatta kaikesta siitä terrorista, jolla auton käyttöä on yritetty tehdä yhä hankalammaksi ja kalliimmaksi.
Ihminen, joka ei piittaa luonnosta, vaan rajoittaa liikkumisensa ostareille ja työpaikalleen, ei ehkä tarvitse yksityistä kulkuneuvoa, mutta luonnonystävän elämä muuttuu kyllä pitkien etäisyyksien maassa varsin työlääksi, jos kaikki liikkuminen pitäisi tehdä polkupyörällä. Sitä paitsi Suomessa on ankara talvi, mutta sitähän meillä ei koskaan oteta kaupunkisuunnittelussa huomioon, vaan kaikki suunnitellaan ja rakennetaan ikään kuin Suomi sijaitsisi Keski-Euroopassa tai kuin täällä olisi aina kesäkuu.
Syyskuun ensimmäisen retkemme pääkaupunkiseudun ulkopuolelle teimme Emäsalon saareen. Ensin yritimme Klobbuddenille, mutta Kilpilahden valtavat jalostamot ja muut teollisuusalueet olivat sulkeneet sinne johtavat tiet ja muuttaneet koko niemimaan kielletyksi vyöhykkeeksi. Niinpä päädyimme ajamaan Tolkkisten kautta aina Emäsaloon saakka ja siellä saaren eteläkärkeen, Varlaxuddeniin. Emäsalossa oli hienot maisemat ja kaukaisuuden tuntua, vähän ihmisiä viikolla. Näimme hirviä, metsäkauriita ja ketun, auringonlaskun rantakallioilla, ja paluumatkalla pysähdyimme pizzalle Kulloossa.
Kävimme jälleen myös Porkkalanniemellä, ensin Vetokannaksen seesteisillä rantakallioilla ja sitten Pampskatanilla. Merimetsot ja isokoskelot olivat eniten nähtyjä lintuja. Pelloilla oli tavalliseen tapaan kurkia.
Sipoonkorven metsiä päätimme lähestyä tällä kertaa pohjoiselta puoleltaan Byabäckenistä. Metsäpolut olivat kauniita, mutta lintuja oli maisemissa kovin vähän. Kävimme myös syyskuun alkupuolen aikana kolmesti syömässä Kuusijärvellä. Luontopolkujen osalta tuo paikka oli liian ihmistäyteistä. Byabäckenissä oli sen sijaan varsin väljää, paitsi sunnuntaina.
Kävimme myös Malmin lentokentällä koettamassa onneamme komppaamisen alalla. Kiuruja ja niittykirvisiä oli paljon ja muutama parvi laiduntavia valkoposkihanhia. Sepelkyyhkyjä meni yli. Olin jo vähällä vääntää jonkin isoista kirvisistä, mutta lintu katosi valitettavasti ensinäkemisen jälkeen ja jäi arvoitukseksi.
Malmin ja Vantaan suunta on painottunut retkillämme viimeaikoina enemmän siksi, että puolisoni kirjoittautui autokouluun, joka sijaitsee Malmilla. Ajotuntien jälkeen menemme johonkin metsään.
Kävimme useana iltapäivänä ajelemassa Itä-Vantaan ja Sipoon rajaseuduilla, Sotungin ja Sepänmäen välisillä maaseuduilla sekä Stormossenin niityllä, jossa ollaan jälleen Sipoonkorven kansallispuiston mailla. Siellä lensi joka käynnillä korppi yli, niityllä oli metsä- ja niittykirvisiä, ja mikä ilahduttavinta, metsässä hyörivissä tiaisparvissa oli sekä töyhtö- että hömötiaisia, jotka muutoin ovat pääkaupunkiseudulla perin harvinaisia nykyään. Tänään Stormossenin laidalla möllötti myös pari hirveä kirkkaassa päivänvalossa.
Kävimme niin ikään Nygårdsin ja Håkansbölen kartanoilla, Håkansbölessä myös kahvilla, juustokakulla ja pinaattipasteijalla. Seesteisestä kartanomiljööstä, jossa vanhemmat rouvat siemailivat kaffejaan, vain kivenheiton päässä sijaitsi kartanon pelloille rakennettu Hakunilan lähiö, jonka ostarilla kävimme kaupassa, ja hämmästelimme siellä vallitsevaa proletaarista ja etnisesti värisevää todellisuutta.
Myös tuolla Malmilla pyöriessä tulee välillä sellainen tunne kuin Kontula olisi jo vähäsen keskiluokkaistunut. On hämmästyttävää, kuinka ankean tunnelman saa aikaan masentavalla betoniarkkitehtuurilla ja piittaamattomalla juurettomalla asutuspolitiikalla.
Itäkeskuksessa tuli somalikersa työntämään nenäni eteen mikrofonia esittävää nyrkkiä kuin olisi tehnyt haastattelua ja kysyi selvällä suomen kielellä: "Paluumuutto vai sukupuutto?" Panin merkille, että hän oli suorittanut kulttuurisen omimisen ottamalla käyttöön äärioikeistolaisen sinimustan liikkeen viljelemän iskulauseen. Näinä merkillisinä aikoina kulttuurivaikutteita leviää suuntaan jos toiseen. Harva se päivä kuulen vaaleahiuksisten, rodullisesti kantasuomalaisen näköisten lasten sanovan "vannon" ja kutsuvan toisiaan veljiksi.
Tulevaisuuden Eurooppa saattaa olla piankin tunnistamattomassa kunnossa, kun datakeskusten ja drooniarmeijoiden puristuksiin jäävissä ihmisghetoissa kasvaa ilmiöoppinut sukupolvi, kun taas suuret ikäluokat äänestävät valtaan venäläismielisiä natseja, ensin Saksi-Anhaltissa, seuraavaksi Berliinissä, Pariisissa, Roomassa ja Madridissa. Se on sääli, koska pelastusta ei ole tulossa ulkopuolelta: Venäjä ja Amerikka ovat jo syvällä natsipsykoosissa.
Aina voi syyttää keinoälyä, algoritmeja, maahanmuuttoa ja wokea, mutta tosiasiassa kaikki aikamme mielipuolisuus on kyllä aivan ihmislajin omaa tuotosta.
Kävimme tänään vielä yhdessä uudessa tuttavuudessa, nimittäin Talosaaressa. Hevostallien takaa löytyi hyvin miellyttävä alue, jossa on vanhoja lehtipuita, kauniita kosteikkolahtia ja karjan laidunnusta, tuottaen korkealaatuisen elinympäristön. Lahdilla kahlaili niin jalo- kuin harmaahaikaroita ja vesissä ui suuria määriä monenlaisia sorsalintuja. On hauskaa käyskennellä ympäristössä, jossa hiili- ja vesiperustaiset elämänmuodot yhä kukoistavat.
