Keskiviikkona pidetyt vaalit Moldovan tasavallassa ovat päättyneet oppositiokoalition voittoon. Vaikka kommunistit pysyivätkin suurimpana puolueena 45 % äänisaaliilla, neljä oppositiopuoluetta onnistuivat saamaan yhteensä enemmistön uuteen parlamenttiin. Niiden mahdollisuudet kääntää maan kelkka selvälle länsilinjalle riippuvat kuitenkin puolueiden kyvystä tehdä yhteistyötä.
Ennen pitkää välirikkoja tietysti syntyy, politiikassa kun ollaan, mutta jos sitä ennen maan kurssi pystytään ohjaamaan oikeille urille ja voimaministeriöissä toteuttamaan käytäntöjen muutoksia, muutos on peruuttamaton. Näin tapahtui Romaniassa vuonna 1995, jolloin Iliescun johtamat entiset kommunistit hävisivät sekä parlamenttivaalit että presidentinvaalit. Vaikka Emil Constantinescun presidenttikausi jäi yhteen ja sen jälkeen ex-kommunistit palasivat Iliescun johdolla valtaan vielä kerran, olivat he jäähyllä ollessaan muuttuneet oleellisesti. Iliescu ajoi kaudellaan Romanian NATO:on ja pitkän matkaa EU:hun. Hänen jälkeensä valtaan nousi taas oikeistokoalitio - riitaisa sellainen, kuten aina - ja presidentiksi Traian Basescu.
Georgiassa, Ukrainassa ja Libanonissa on vallankumousten jälkeen koettu monia krapulajaksoja, puolueet ja kärkipoliitikot ovat riidelleet ja repineet pelihousujaan ja monet lyhythermoiset ovat pettyneet. Ne, jotka julistavat, että mikään ei muuttunut, ovat kuitenkin erittäin väärässä. Hyvin paljon muuttui, vaikka kaikki ei olisikaan muuttunut. Kyse on siitä, olivatko odotukset realistisella vai
epärealistisella tasolla.
Georgia, Ukraina ja Libanon ovat kaikki yhä vaaravyöhykkeessä - Romaniahan on jo tukevasti NATO:ssa. Kuitenkin Georgiassa on pystytty järjestämään jo useammat vaalit, joissa Saakašvili on voittanut rehellisesti, ja maa on selvinnyt jopa Venäjän täysimittaisesta sotilaallisesta invaasiosta. Libanonissa ei ole enää syyrialaisjoukkoja ja Hizbullahista on saatu jo useampi torjuntavoitto. Vallankumouksen hedelmien kypsymisestä kertoo myös kesäkuun vaalitulos, jossa maalis-14 voitti hyvin järjestetyissä vaaleissa maalis-8:n ja jälkimmäinen vieläpä hyväksyi vaalitulokset.
Ukrainassa kävin tässä kuussa ja vietin kaksi viikkoa. Vaikka Juštšenko ja Tymošenko ovat ajautuneet jälleen riitoihin ja poliittinen kriisi huipulla näyttää pahalta, muutos yhteiskunnassa viimeisten viiden vuoden aikana on silminnähtävä. Tästähän jo kertoilin blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti