Vaikka Xalapa on Veracruzin osavaltion hallinnollinen pääkaupunki ja yliopistokaupunki, osavaltion suurin kaupunki ja Meksikon itärannikon tärkein satama on samanniminen Veracruz. Vietimme siellä pari päivää. Kyseessä on siirtomaa-ajan espanjalaista arkkitehtuuria kiitettävästi käsittävä kaupunki, jossa on vähän kaikkea: satama, rannikkoa, vilkas elämä, mielenkiintoinen lähiseutu, varsin kaunis zócalo, biitsejä, mangroverämeitä, majakka ja merilintuja.
Satamassa on suuri muistomerkki, jossa muistetaan espanjalaisten (siis nimenomaan espanjalaisten, ei muiden) maahanmuuttajien merkittävää rakentavaa panosta anteliaan ja erinomaisen suuren Meksikon kansakunnan syntyyn. Siellä on myös muistomerkki toisessa maailmansodassa kaatuneille meksikolaisille merimiehille. Vierailumme aikana satamassa kellui myös Greenpeacen alus.
Kuolleiden päivän juhlinta jatkui vielä Veracruzissa ollessamme. Jouduin luovuttamaan 15 pesoa, kun vastaan tuli kaksi pikkulasta, joista toinen oli pukeutunut viikatemieheksi ja toinen kaameaksi luurangoksi, ja tuijottivat tuimasti silmäkulmiensa alta. Mitä siihen voi oikein sanoa?
Veracruzin eteläpuolella ja oikeastaan kaupunkiin sulautuneena on toinen piirikunta nimeltä Boca del Río, suomalaisittain joensuu. Boca del Ríossa on silmänkantamattomiin biitsejä ja paljon rantaravintoloita, mutta siellä voi myös vuokrata veneitä joen eteläpuolelta alkaville laajoille mangroverämeille, joissa näkee runsaasti mielenkiintoisia lintuja, varsinkin haikaroita ja kuningaskalastajia, sekä viulistirapuja. Vielä etelämpänä sijaitsee Mandingon kylä ja samanniminen mangroverämeiden ympäröimä laguunialue, joka elättää runsain mitoin kosteikkolinnustoa.
Eräänä päivänä teimme myös päiväretken Veracruzista pohjoiseen Cempoalan muinaisille totonaakkiraunioille, johon pääsee Cardelin modernin kaupungin kautta. Totonaakit olivat jättäneet jälkeensä melko vaikuttavat raunioit, joissa olimme lisäksi ainoita turisteja koko päivänä. Ehkä viime kuukausien hirmumyrkyst ovat pelottaneet matkailijoita alueelta. Myrskyjen tuhoja näkyikin aika laajalti Veracruzin osavaltion metsissä, jotka vaikuttivat aika runnelluilta. Cempoalassa näki myös aika paljon lisää paikallista maaseutulinnustoa.
Lähdimme sitten lopulta Veracruzin alueelta yötä myöten Tabascon kautta Chiapasin osavaltioon, joka on tullut viime vuosina kuuluisaksi lähinnä zapatistikapinallisten aktiviteeteista ja poliittisista väkivaltaisuuksista. Poliittinen väkivalta on kuitenkin rauhoittunut samalla kun rikollinen väkivalta on riistäytynyt käsistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti