keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Mitä tarkoitan islamofobialla?

Edellinen blogipostini taisi tulla tavanomaista laajemmin luetuksi, ehkä siksi, että ihmiset, jotka etsivät hakukoneilla suomeksi tietoa Tunisiasta tulivat löytäneeksi sen. Tuloksena joka tapauksessa oli, että vastoin omia periaatteitani jouduin tällä kertaa harjoittamaan sensuuria ja jättämään hyväksymättä spämmit, joiden tarkoituksena oli kertoa "totuus" muslimeista.

Hyvät erimieliset: vaivautukaa seuraavalla kerralla kirjoittamaan itse pääpointtinne suomeksi ja mielellään kohtuullisen lyhyeen tilaan, niin julkaisen ne ja saatan vastatakin. Mutta jatkossakin tulen deletoimaan "kommentteina" toimitetut muualta suoraan kopioidut monisivuiset englanninkieliset vuodatukset ja linkkilistat propagandasivuille ja salaliittoteorioihin. Niin ikään tulen deletoimaan törkeydet ja sellaiset kommentit, joiden epäilen voivan olla Suomen lain vastaisia. Asialliset ja lyhyet kommentit ovat sen sijaan tervetulleita, vaikka olisivat kanssani täysin eri mieltä. Vastaan jos minua huvittaa. Tämä on minun blogini, ei mikään kaiken kansan riehuntapaikka. Jos ei miellytä, älkää lukeko.

Tästä tulemme toiseen asiaan. Viime aikoina moni on väittänyt, ettei mitään islamofobiaa oikeasti ole edes olemassa, vaan se on vain leimakirves niiden lyömiseksi, jotka yrittävät esittää asiallista kritiikkiä maahanmuuttoa, islamismia jne. vastaan. Tämän päivän muotiväite on väittää, että islamista keskusteleminen on kielletty ja leimataan heti rasismiksi tai islamofobiaksi.

Jopa niinkin eminentti kirjoittaja kuin Walter Laqueur kirjassaan Euroopan viimeiset päivät (2007) yrittää varsin lapsellisesti väittää, ettei mitään islamofobiaa ole koskaan Euroopassa ollutkaan, vaan ainoastaan juutalaisvihaa (Laqueur on itse juutalainen). Laqueurin kirja edustaa viime aikoina muotiin tullutta maahanmuuttokriittistä apokalyptista pessimismiä, joka ennustaa Euroopan nopeaa islamisoitumista ja länsimaiden perikatoa. Suomessa vastaavanlaisen kirjan on kirjoittanut Timo Vihavainen - Länsimaiden tuho (2009) - mutta tätä kirjaa en ole vielä lukenut. Niin ikään joukon jatkeeksi sopii Christopher Caldwellin tuore kirja Reflections on the Revolution in Europe. Näistä kolmesta kirjasta lukija saa varsin hyvän käsityksen aihepiiristä ja maahanmuuttokriittisen diskurssin älyllisemmästä puolesta. Näissä teoksissa on itse asiassa paljon hyvää ja tärkeää, vaikka olenkin aivan eri mieltä siitä, että "kulttuuri" olisi syynä ongelmiin.

Vastaan nyt omasta puolestani siihen, mitä islamofobia minusta on, ja mitä seurauksia tällä yhä järjestäytyneemmäksi muuttuvalla aattella on. Ja kyllä, tässä kohdin sanon aivan tietoisesti "aate", sillä islamofobialla on selkeät opinkappaleet - dogmit, joita ei saa kyseenalaistaa - samoin kuin sisäisesti koherentti (vaikkakin harhainen) maailmankatsomus, aatehistorialliset juuret, oma propagandansa ja järjestäytyneet levittäjänsä.

Viime vuonna Ruotsissa ilmestyi Mattias Gardellin kirja Islamofobi, joka jäi käteeni joulukuisella Tukholman matkallani, mutta jota en ole vielä kerennyt lukea. Se vaikuttaisi kartoittavan aihepiiriä varsin kattavasti, vaikka painopiste onkin Ruotsissa. Eräs ruotsalainen kontaktini varoitti minua, että Gardell sotkee keskenään kritiikin islamia kohtaan ja kritiikin islamismia kohtaan. Voi olla - monet "suvaitsevaiston" edustajat sotkevat nämä keskenään ja käyttävät rasismikorttia holtittomasti ja edesvastuuttomasti. Islamofobiasta puhuttaessa on kuitenkin tärkeää huomata, että samasta ilmiöstä on kyse myös islamofobiassa: islamofobit samaistavat islamin ja islamismin.

Islamofobian läheisin vastine, joka on Euroopan historiasta tutumpi, lienee antisemitismi. Jostain syystä vain puhutaan islamofobiasta ja antisemitismistä, ei anti-islamismista eikä judeofobiasta. Molemmat aaterakenteet sisältävät kuitenkin nähdäkseni samat kaksi tunnetilaa: vihan ja pelon. Niiden perusrakenne on ksenofobinen - juutalaiset ja muslimit katsotaan "vieraiksi", tämä vieraus herättää "pelkoa" ja sitä pitää "meikäläisten" vastustaman. Suomessa tunnetaan entuudestaan ryssäviha, joka kuitenkin ruotsiksi ja englanniksi onkin "ryssänpelkoa" (russofobiaa).

Nyt on tärkeää korostaa, että kyse ei ole fobiasta samassa merkityksessä kuin psykiatriset käsitteet (kuten klaustrofobia), vaan aatteellisten asenteiden kuvauksesta. Hämmästyttävän moni maahanmuuttokriitikko on viime kuukausien aikana suuttunut islamofobia-sanasta siksi, että "mehän emme ählämejä pelkää". Niin, mitenkähän se on? Ehkä kyse on tosiaan enemmän vihasta kuin pelosta. Pelko kuitenkin kuuluu käsitteeseen toisella tavalla: paranoiana. Islamofobian pelko-elementti on ennen kaikkea vainoharhaisuutta: kuvitelmaa, että taustalla piilee muslimien salaliitto, jonka tarkoituksena ei ole sen vähempi kuin valloittaa maailma, lisääntyä tolkuttomasti ja sitten pakottaa shari'a voimaan kaikkialla. Jos ei tämä ole pelkoa niin en sitten tiedä mikä...

Islamofobian perusopinkappaleita - niitä, joiden kyseenalaistaminen saa islamofobit aina suunniltaan - ovat ainakin seuraavat ajatukset:

1) Islam ei ole vain uskonto, vaan se ohjaa kaikkea ja kaikkia islamilaisessa maailmassa. Kaikki, mitä muslimit tekevät, johtuu islamista. Muslimia ja islaminuskoisia maita ei tule tarkastella minkään muun näkökulman kuin uskonnon kautta.

2) Islam on väkivaltaan kiihottava uskonto ja tämän voi lukea Koraanista. (Se, että muidenkin uskontojen pyhät kirjat ovat täynnä väkivaltaa, ei ole oleellista. Oleellista on vain se, että Koraanissa on väkivaltaa.) Koraanista johtuen kaikki muslimit ovat käveleviä aikapommeja; islam on aivovamma, pommi heidän päässään, joka tulee räjähtämään hetkenä minä hyvänsä ellemme "tee asialle jotain".

3) Ei ole olemassa maltillisia muslimeja. Kaikki muslimit ovat äärimuslimeja. Islamin ja islamismin välillä ei ole eroa. Ne, jotka ovat olevinaan maltillisia, vain teeskentelevät huijatakseen muuta maailmaa ja aivan erityisesti "meitä", jotta saisivat täältä jalansijan.

4) Tätä huijaamista islamofobit kutsuvat sanoilla taqiyya ja kitman, jotka ovat lähinnä persialaiseen ja shiialaiseen perinteeseen liittyviä käsitteitä. Ne tarkoittavat sitä, että uskonsa tähden vainotun (shiian) on luvallista kätkeä uskonsa ja tutkiskella sitä omissa oloissaan ja sydämessään, jottei tulisi tapetuksi. Näiden erikoistermien ottaminen esille ikään kuin ne ohjaisivat kaikkien muslimien toimintaa on erinomainen tuntomerkki, josta islamofobin tunnistaa. Näitä käsitteitä inttävät nimittäin keskusteluissa vain islamofobit - muslimeille niillä ei ole vastaavaa merkitystä. Islamofobit oppivat vieraskielisiä käsitteitä islamofobiaa levittäviltä verkkosivuilta, joista suurin osa on melko suoraa kopiota toisistaan.

5) Islam on täysi vastakohta kristinuskolle ja niinpä myös "islamilainen sivilisaatio" ja "kristillinen sivilisaatio" ovat toistensa vastakohtia ja ikuisia vihollisia, joita ei voi sovittaa yhteen. Sen sijaan juutalaisuus ja kristinusko edustavat toisilleen läheistä jatkumoa.

6) Islamilaiset palvovat epäjumalaa nimeltä Allah ja tämä Allah on täysin eri asia kuin kristinuskon Jumala. Juutalaiset sen sijaan palvovat samaa Jumalaa kuin kristityt. Tässä on toinen hyvä tapa tunnistaa islamofobi (tai islamisti): hän insistoi ehdottomasti Allah-nimen käyttöä islamista puhuttaessa, vaikka häntä ei häiritse käyttää kristinuskon Jumalasta vanhaa pakanallista sanaa.

7) Islam on naisvastainen uskonto ja kaikki muslimit alistavat naisia. Huivit ja burqat kuuluvat erottamattomasti islamiin ja ovat itsessään naisvastaisia vaatekappaleita (vaikka hairahtuneet naiset niitä itse haluaisivat käyttää). Islam kehottaa kunniamurhiin.

8) Muslimit ovat terroristeja. Maailman terrorismissa on pääsääntöisesti kyse islamista. Terrorismi on islamilainen tapa. Missä islam, siellä ongelma.

Islamofobien opinkappaleita on paljon muitakin, mutta yllä olevat ovat läpitunkevan yleisiä. Islamofobit pyrkivät syöttämään niitä jokaiseen keskusteluun, johon osallistuvat - vaikka työpaikan kahvipöydässä. Koska islamofobit ovat hysterian vallassa, heillä on myös pakonomainen tarve avautua ja levittää sanaa, yrittää saada kaikki "tajuamaan", kuinka kauheita muslimit ovat. Että heitä kuuluu vihata, tai muuten aivan kohta maailma räjähtää kappaleiksi. Tai Suomi ainakin.

On mielenkiintoista, kuinka samankaltainen maailmankatsomus islamofobeilla ja al-Qa'idalla on. Yllä mainitut islamofobian opinkappaleet ovat nimittäin pääsääntöisesti samanlaisia kuin al-Qa'idan omintakeiset tulkinnat islamista. Al-Qa'ida kuitenkin edustaa marginaalista ääriajattelua muslimien piirissä, kun taas islamofobia on hämmästyttävän laajalle levinnyttä sellaisten koulutettujenkin länsimaalaisten parissa, jotka katsovat edustavansa valtavirtaista ajattelua.

Antaa jonkinlaista perspektiiviä muistaa, kuinka laajalle levinnyttä ja valtavirtaista antisemitismi oli Euroopassa ennen kuin Hitlerin Saksa pani överiksi (natsit mainittu!) ja onnistui diskreditoimaan antisemitismin, niin ettei se onneksi enää ole hovikelpoista ajattelua. Vielä viime vuosisadan alussa Euroopassa korkeasti koulutetut ja järkevät ihmiset yleisesti uskoivat, että juutalaiset joivat salaisissa menoissaan pikkulasten verta, että juutalaiset pankkiirit juonittelivat maailmanvalloitusta, ja että Euroopan köyhyys ja työttömyys johtuivat juutalaisista. Islamofobia näyttäisi nyt Euroopassa saavuttavan samanlaista saturaatiopistettä kuin antisemitismi ennen 1930-lukua. Toivon todella, ettei tarvita uutta Hitleriä ja holokaustia, ennen kuin islamofobian vainoharhainen järjettömyys ymmärretään.

Katsotaanpa nyt tarkemmin noita mainittua kahdeksaa kohtaa, jotka islamofobeille ovat niin rakkaita. Vastaan niihin samassa järjestyksessä siten kuin itse näen asiat.

1) Islam on uskonto, ei enempää eikä vähempää. Se on näytellyt merkittävää osaa historiassa, niin kuin kristinuskokin, hyvässä ja pahassa. Muslimienemmistöisissä maissa uskonnolla on edelleen enemmän vaikutusta yhteiskuntaan ja useimpien ihmisten arkielämään kuin pitkälle maallistuneessa Euroopassa, varsinkin Pohjoismaissa. Länsimaissa tarkastellaan kuitenkin juuri muslimienemmistöisiä maita aivan kohtuuttomalla islam-obsessiolla. Ei muita maailman maita ja niiden asukkaiden toimia selitetä samalla lailla pelkästään kristinuskon, buddhalaisuuden, hindulaisuuden jne. perusteella.

Maailman muslimienemmistöisistä maista vain muutamat ovat teokratioita (lähinnä Iran ja Saudi-Arabia). Useimmat ovat pitkälle maallistuneita moderneja yhteiskuntia. Näitä maita tulisi tarkastella kuten muitakin maita - uskonnon lisäksi politiikan, talouden, yhteiskunnan jne. kautta. Islamilainen maailma on paljon muuta kuin islamia. Pakkomielteinen tuijottaminen uskontoon häiritsee todella paljon muslimienemmistöisten maiden politiikan ja yhteiskunnan ymmärtämistä.

2) Islam ei ole oleellisesti väkivaltaisempi uskonto kuin kristinusko eikä Koraani väkivaltaisempi kirja kuin Raamattu. Molemmilla uskonnoilla on periaatteessa sisäänrakennettuna ajatus maailmanvalloituksesta, mikä ei silti tarkoita, että näiden uskontojen valtavirrat olisivat enää keskiajan jälkeen vakavasti pyrkineet maailmanvalloitukseen ja muiden uskontokuntien tuhoamiseen, ainakaan sotilaallisin keinoin. Ääriliikkeet ovat eri asia.

Toki painotuseroja löytyy. Jeesuksen opetukset ja Uusi Testamentti edustavat oleellisesti pasifistisempaa aineistoa kuin Vanha Testamentti. Muhammedin alkuaikojen opetukset ovat hyvin lähellä Jeesusta, mutta toisin kuin oppositioasemista koko elämänsä saarnannut Jeesus, Muhammed pääsi vielä omana elinaikanaan sotimaan ja voittamaan vastustajansa sekä perustamaan kalifaatin. Tämä näkyi hänen myöhäisemmissä opetuksissaan, joissa näkyy enemmän vanhatestamentillinen hallitsijan asenne. (Koraanin suurat eivät muuten ole aikajärjestyksessä, varoitukseksi lukijalle.)

Kristityillä ja muslimeilla on molemmilla ollut valloituskautensa ja vetäytymiskautensa, hajaannuksensa, jakautumisensa ja vakiintumisensa. On lapsellista nähdä kaiken tämän juontuvan pyhistä kirjoituksista ja jotenkin edelleen determinoivan muslimien (mutta ei kristittyjen) pyrkimyksiä. Todellisuudessa kysymys on ollut politiikasta ja imperiumien normaalista menosta, johon myös sodat ovat kuuluneet.

3) Maailmassa on puolitoista miljardia muslimia. Siihen joukkoon mahtuu aika monenlaista väkeä ja ajattelijaa. Jostain syystä vain valikoimme kristittyjä edustamaan oman pohjoismaisen kulttuurimme, vaikka jos haluaisimme mennä kristinuskon alkulähteille niin Irakin assyrialaiset ja Egyptin koptit edustaisivat alkuperäisempää kristinuskoa. Vastaavasti valikoimme jostain syystä islamilaista maailmaa edustamaan 1990-luvulla syntyneen terroristijärjestön al-Qa'idan.

Ajatellessamme kristikuntaa, emme ajattele sellaisia kristillisiä maita kuin Ruandaa, Kongoa, Serbiaa, Haitia ja Valko-Venäjää, vaan ajattelemme lähinnä Länsi-Eurooppaa ja Yhdysvaltojen Itärannikkoa. Ajatellessamme islamilaista maailmaa sivuutamme mielellämme Turkin, Albanian, Arabiemiraatit, Omanin, Singaporen ja Senegalin, ja ajattelemme sen sijaan Afganistania, Somaliaa, Irania ja Saudi-Arabiaa. Näin valitut edusmaat eivät luonnollisestikaan anna tasapainoista kuvaa sivilisaatioistamme. Tosiasia kuitenkin on, että sekä kristillis- että muslimienemmistöisiä maita on todella moneen junaan: on rauhallisia ja on konfliktimaita, on rutiköyhiä ja upporikkaita. Tästä huolimatta kuulemme päivittäin "tosina" esitettyjä älyttömiä yleistyksiä.

4) Islamofobit uskottelevat vainoharhaisessa uskossaan, että kaikki muslimit valehtelevat ja huijaavat lakkaamatta. Todisteeksi tästä esitetään kaksi asiayhteyksistään irrotettua shiialaista käsitettä, ikään kuin hienoilta kuulostavat arabian- ja persiankieliset sanat kuittaisivat asian. Jos kristitty pettää, se on epäoleellista. Jos muslimi pettää, se on taqiyyaa ja siis kaikkiin muslimeihin yleistettävissä oleva suuri salaliitto. Vieras sana - huu! Jokainen voi mennä vaikka Jerusalemin basaariin ja kokeilla, onko muslimikauppiaan, juutalaisen kauppiaan ja armenialaisen kauppiaan puheiden rehellisyydessä merkittäviä uskonnosta johtuvia eroja.

5) Käsitys, että islam olisi kristinuskon vastakohta, kun taas juutalaisuus jotenkin osa kristillistä perinnettä, on islamofobian naurettavimpia piirteitä. Nykyaikana miljoonat kristityt uskovat vakavasti, että Israel on jonkinlainen kristillistäkin kristillisempi valtio kun taas muslimit ovat pahoja ja peräti saatanasta. Todettakoon nyt omaa uskontoaan tuntemattomille kristityille tiedoksi, että juutalaiset eivät usko Palestiinassa kaksi tuhatta vuotta sitten vaikuttaneen Jeesus-nimisen tyypin olleen yhtään mitään muuta kuin hullu, joka oli aiheellistakin ristiinnaulita. Muslimit sentään tunnustavat hänet profeetaksi, jonka opetukset loivat pohjan Muhammedin myöhemmille opetuksille.

Kaikista maailmanuskonnoista islam on se, joka on lähimpänä kristinuskoa. Toisin kuin juutalaisuus, islam on suoraan ammentanut kristinuskosta. Tätä taustaa vasten on naurettavaa väittää, että islam olisi kristinuskon kulttuurinen vastakohta. Näissä uskonnoissa on toki monenlaisia eroja - ovathan ne sentään kaksi eri uskontoa, joiden syntyvaiheiden välissä ehti kulua puoli vuosituhatta. Oleellisilta osiltaan ne ovat kuitenkin erittäin samanlaisia, kumpusivat saman alueen kulttuureista, puhuvat samoista asioista ja jopa samoista henkilöistä ja profeetoista.

On yleinen harha muutenkin, että erilaiset olisivat toistensa vihollisia. Yleensä päinvastoin katkerimmat viholliset ovat juuri niitä, jotka ovat melkein samanlaisia, mutta joissa on jokin ero. Sisällissodat ovat verisimpiä sotia. Naapurit riitelevät varmemmin kuin kaukana toisistaan sijaitsevat. Niinpä juuri muslimit (ja aiemmin juutalaiset) kiihottavat kristittyjen mieliä paljon enemmän kuin hindut ja buddhalaiset, jotka sentään ovat oikeasti täysin erilaisia uskontoja. Historiallinen ja maantieteellinen hajurako itäiseen Aasiaan on ollut riittävä.

6) Islamofobit väittävät, että islamin Jumala on Allah ja sillä sipuli. Mikä vielä naurettavampaa, jotkut islamistitkin insistoivat samaa (kuten malesialaiset islamistit hiljattain). Näiltä diletanteilta on ilmeisesti jäänyt huomaamatta se, että maailmassa elää miljoonia arabiankielisiä ja seemiläisiä kristittyjä - kopteja, assyrialaisia, kaldealaisia, maltalaisia, libanonilaisia ja muiden arabimaiden kristittyjä - jotka rukoilevat Jumalaa omakielisesti nimellä Allah. Lisäksi maailmassa on vielä miljoonia lisää kristittyjä - Iranissa, Pakistanissa, Intiassa ja niin edelleen - jotka rukoilevat Jumalaa Allah-nimellä lainasanana.

Allah on Jumala arabiaksi, myös kristitylle. Vanhan Testamentin kieli oli heprea ja Jumalasta käytetty lyhennekoodi Jahve. Uuden Testamentin alkukieli oli kreikka ja Jumalan nimi siellä Theos. Latinaksi Jumala on Deus. Kaksi viimeksi mainittua tulevat helleenien pakanauskonnosta. Samoin seemiläisten kielten Jumala on yksikkömuoto jumalia yleensä tarkoittavasta sanasta. Näin on myös germaanisissa kielissä (Gott, God) ja näin on myös meidän suomen kielessämme, jossa käytämme pakanallista jumala-sanaa. Ja ennen kuin kukaan pelästyy, niin tämähän on täysin loogista, koska kristinuskon ja islamin pääsanoma - ensimmäinen käsky - koskee sitä, että Jumala on yksi. Viesti on suunnattu tuon ajan ihmisille, jotka vielä puhuivat jumalista monikossa.

7) Islam kumpusi puolentoista tuhannen vuoden takaa Lähi-idän patriarkaalisesta yhteiskunnasta - samoista juurista kuin aiemmin kristinusko. Älkäämme siis odottako liikoja naisen asemalta Raamatussa ja Koraanissa. Omana aikanaan sekä Jeesus että Muhammed olivat pikemminkin edistyksellisiä naisten oikeuksiin liittyvissä asioissa. Myöhempinä vuosisatoina maailma on muuttunut sitten Raamatun ja Koraanin päivien ja valtaosa uskovista on tämän ymmärtänyt.

Koraanissa ei muuten käsketä naisia pitämään huivia saati burqaa, ja naisten ympärileikkaus on vieläpä erikseen kielletty fatwalla sunnalaisuuden korkeimman auktoriteetin, al-Azharin yliopiston, toimesta. Toisin sanoen, naisten ympärileikkaus on islaminvastaista. Olisi tietysti hyvä jos kaikki itseään muslimeiksi kutsuvat vaivautuisivat tästäkin asiasta ottamaan selvää ennen kuin väittävät vanhoja afrikkalaisia heimotapoja islamin mukaisiksi. Mutta tunnutaanhan Suomessakin uskovan, että joulupukki ja tontut ovat kristillisiä.

Kunniamurhista puhuminen pitäisi ylipäätään lopettaa, koska murhassa ei ole mitään kunniallista - ei myöskään islamin mukaan. Parempi nimi perheväkivallasta kumpuavalle surmatyölle olisi häpeämurha. Oleellista on kuitenkin, että murha on murha ja perheväkivalta on perheväkivaltaa, riippumatta tekijän tai uhrin uskonnosta. Kulttuurieroja on toki olemassa Pohjoismaiden nopeasti atomisoituneen individualismin ja eteläisten maiden perhekeskeisen machokulttuurin välillä, mutta nämä eivät välttämättä johdu uskonnosta. Sen voi todeta vaikka vertailemalla muslimimaita lähimpiin kristittyihin maihin, esim. Välimerellä, Balkanilla ja Kaukasiassa.

Naisten asemaa Somaliassa pitäisi verrata lähinnä naisten asemaan Etiopiassa ja Eritreassa. Koko Afrikan sarvi on naisten aseman kannalta maailman musta aukko.

8) Kenellekään ei liene tänä päivänä epäselvää, että islamin nimissä tehdään terrori-iskuja. Terrorismia tietysti tapahtuu ja on tapahtunut muidenkin uskontojen nimissä, puhumattakaan poliittisista aatteista, joilla ei ole mitään tekemistä uskontojen kanssa. Kokonaan eri asia sitten on, kuinka oleellinen asia terrorismi ylipäätään on. Mitä hysteerisempiä olemme terrorismin suhteen, sitä kannattavampi toimintamuoto se ääriliikkeille on. Mutta koska edellisessä postissani kirjoitin jo terrorismista, jätän sen nyt tähän.

Islamofobia on tietyn uskonnon edustajia kohtaan tunnettua vihaa ja vainoharhaa, joka perustuu suurelta osin epämääräisille mutu-tunteille ja niiden lisäksi suureen määrään myyttejä ja puolitotuuksia, joista islamofobit harvoin suostuvat edes keskustelemaan asiallisesti. Tyypillisesti islamofobit tuntuvat aidosti kuvittelevan, että he tuntevat islamin paremmin kuin muut - jopa paremmin kuin muslimit itse - ja että heillä on lähetysmissio kertoa muulle maailmalle, miten kauhea ongelma islam on.

Mitä islamofobien mukaan sitten pitäisi tehdä? Suurin ongelma islamofobien ohjelman suhteen on, että heidän "kulttuurikeskustelunsa" Koraanin kohdista ja muslimien seksielämästä ei todellisuudessa tarjoa mitään ratkaisuja niihin ongelmiin, joihin heidän osittain legitiimi yhteiskunnallinen huolensa kohdistuu. He tuhlaavat ruutinsa täysin epäolennaisiin asioihin, olkinukkeihin ja vieläpä vainoharhaisiin houreisiin. Tällöin ei voi välttyä ajatukselta, että heidän perimmäinen sanomansa on: "Kaikki muslimit pitää tappaa." He kuitenkin tietävät, etteivät oikeasti voi mitään sille, että muslimeja on olemassa. Yli miljardia ihmistä ei noin vain tapeta tai käännytetä kristityiksi. "Kaikki rajat kiinni ja kyykkyyn!" Sekö sitten on ratkaisu?

Jos maahanmuuttokriitikot malttaisivat hetkeksi rauhoittua, lopettaa hysteerisen öyhötyksensä ja "kulttuurikeskustelunsa", he voisivat itse asiassa kiinnittää huomiota aivan oikeisiinkin epäkohtiin. Muuttovirrat ovat tällä hetkellä sekä Euroopassa että sen eteläisillä reuna-alueilla niin voimakkaita ja nopeita, että ne muodostavat todellisia haasteita koko tälle maailmankolkalle. Jos näitä haasteita ei selvitetä, edessä on suuria ongelmia. Rajojen sulkeminen ei ole toimiva ratkaisu aikana, jolloin maailman vartioiduimmatkin rajat vuotavat kuin seula - hyvänä esimerkkinä Yhdysvaltain ja Meksikon välinen raja.

Ei ole myöskään realistista kuvitella, että kehitysavun ja muun "lähtömaissa" tapahtuvan pienen nysväyksen keinoin voitaisiin poistaa niitä massiivisia työntötekijöitä, jotka sysäävät ihmisvirtoja liikkeelle kohti parempaa elämää. Ihmiset ovat aina lähteneet ja tulevat aina lähtemään sinne, missä he voivat hankkia rahaa.

Tarkastelkaamme siis vetotekijöitä. Tällä hetkellä vetotekijänä Länsi-Euroopassa ja etenkin Suomessa on ilmainen raha, joka koostuu monista vastikkeettoman sosiaalituen muodoista. Vaikeutamme Suomeen tuloa työn, opiskelun tai avioliiton perusteella, vaikka juuri nämä johtaisivat yhteiskuntamme kannalta rakentavaan ja kotoutuvaan maahanmuuttoon. Varsinkin Lähi-idästä tai Afrikasta kotoisin olevan nuoren koulutetun aikuisen on erittäin vaikea saada Suomeen viisumia saati työlupaa. Sen sijaan subventoimme rahallisesti maahanmuuttajien pitämistä työelämän ulkopuolella ja vedämme väkeä nimenomaan tällä subventiokäytännöllä, usein suoraan kortistoon. Kanavoimme tällä hetkellä tehokkaasti maahanmuuton pois integraatioon johtavasta hyödyllisestä työ- ja opiskelupohjaisesta väylästä ja sen sijaan ohjaamme sen kuormittamaan aivan muihin tarkoituksiin tarkoitettua "humanitääristä" väylää.

Sanan "humanitäärinen" käyttäminen tässä yhteydessä on harhaanjohtavaa, koska kyse on todellisuudessa rahavetoisesta maahanmuutosta - täysin loogista, koska kaikki suuremmat muuttovirrat kaikkialla maailmassa ohjautuvat taloudellisista lähtökohdista käsin. Geneven pakolaissopimusten tarkoittamia pakolaisia maahamme tulee erittäin vähän - ja itse asiassa kansainvälisten sitoumustemme suojeluvelvoitteiden täyttäminen ainoastaan helpottuisi mikäli taloudellisin perustein ohjautuvat muuttovirrat saataisiin pois humanitäärisen toiminnan niskoilta.

Ratkaisut olisivat loppujen lopuksi erittäin yksinkertaisia ja helppoja, eivät rikkoisi kansainvälisiä pakolaissopimuksia eivätkä tarvitsisi tuekseen minkäänlaista rasismia tai "kulttuurista" diskriminaatiota. Kyse on rahavirtojen hallinnasta. Mutta niin kauan kuin maahanmuuttokriitikot tuhlaavat aikansa rääkymiseen Muhammedin vaimoista, 600-luvulla jKr. käydyistä taisteluista, rotuopeista ja arabien seksielämästä, niin mitään järjenkäyttöä maahanmuuttopolitiikkaan ei liene odotettavissa. Paljon melua ehkä, mutta ei muutosta. Niinpä ne kansalaiset, jotka tulevissa vaaleissa antavat äänensä maahanmuuttokysymysten vuoksi ns. maahanmuuttokriittisille puolueille, tulevat pettymään ja huomaamaan, että antoivat äänensä väärin perustein.

2 kommenttia:

runopasanen kirjoitti...

Jälleen hieno artikkeli, jonka soisi yltävän niin kansalaisten kuin päättäjienkin pohdittavaksi. Toimeentuloturvalla sopeutamme (rahavetoinen maahanmuutto) muuttajat kotoutumattomuuteen estämällä työn ja koulutuksen. Samalla se kerää “kansan syvien rivien” aggressiota ja tutisuttaa vakiintunutta puoluepoliittista järjestelmää (mikä voi ollakin hyväksi siinä mielessä, että se pakottaa ylimielisen eliitin ajattelemaan, jos se vielä osaa)

Tuo 1900-luvun antisemitismi koulutetunkin väestön keskuudessa on hyvä vertailukohta. Siitä saa kuvan mm. Singerin kirjasta Moskatin suku.

Muuttoliikettä on maailmassa aina ollut ja tulee olemaan; suomalaisetkin ovat sitä harrastaneet ja nyt kai saamme pienen osuutemme siitä toiseen suuntaan.

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti ei tule liian pitkä kommentti...Ilmainen raha on ongelma. Esim. Virossa sitä ei jaella, eikä sinne sen takia olekaan kovin paljon menijöitä. Ei oikeastaan juuri ollenkaan. Ei voi tehdä 6-12 lasta yhteiskunnan piikkiin.

Työpaikoista puhuttaessa kannattaa muistaa, että esim. Ranskan algerialaiset tai Saksan turkkilaiset tulivat aluksi noihin maihin nimenomaan työn takia. Ongelma vain on se, että nyt niitä töitä ei olekaan tarjolla niin kuin silloin ja monet turhautuvat sen takia. Eli työtilanne voi muuttua hyvinkin olennaisesti siitä mikä se on nyt.

Mitä tulee ''rotuoppeihin'', niin myös älykkyydestä pitää puhua rehellisesti medioissa, mikä ei valitettavasti nyt toteudu. En tiedä julkaisetko tämän kommentin, mutta kirjoitan sen joka tapauksessa. Yhdysvalloissa on tutkittu eri etnisiin ryhmiin kuuluvia, korkealla älykkyysosamäärällä (120) varustettuja vanhempia ja heidän jälkeläisiä. Ja on huomattu, että afroamerikkalaisten jälkeläisten regressio keskiarvoa kohti on suurempaa (keskimääräinen ÄO 100) kuin valkoisten (keskimäääräinen ÄO 110). Tuolla on suuri vaikutus tuloihin yms. Perimän vaikutus älykkyysosamäärään on todettu olevan suuri, esim. kaksostutkimuksissa.

The Bell Curve on mielenkiintoinen kirja ja suosittelen sen lukemista. Jokaisella maailman kolkalla on ollut ja on edelleen omanlaisensa olot. Toisissa ruuan hankinta ja elinolot ovat olleet paljon vaikeampia kuin toisissa ja se on vaikuttanut myös psyykkiseen puoleen. Meillä ei ole vaikeuksia myöntää, että mustat afrikkalaiset, vaikkapa etiopialaiset pärjäävät vaikkapa suomalaisia paremmin juoksussa esim. pitempien jalkojensa ansiosta, mutta sen myöntäminen, että suomalaisilla on korkeampi keskimääräinen ÄO on kuitenkin vaikeaa.

(Toki ryhmän keskimääärinen ÄO voi aina nousta, mutta se vaatii jonkinlaista valintapainetta.)

Kommentoija