Ensimmäinen viikkoni Kiovassa vierähti puoliksi töissä ja puoliksi opiskelemassa. Viikon päättyessä alkoi muslimimaailman tärkein juhlapyhä, ramadanin päättävä eid al-fitr, jota juhlittiin muiden muassa entisissä kotimaissani Syyriassa, Libanonissa ja Afganistanissa. Täällä perin juurin ortodoksikristillisessä Ukrainassa se ei tietenkään juuri näkynyt, mutta Kiovan muslimiyhteisö muisti silti kutsulla. Valitettavasti en paikalle päässyt, koska uutena työyhteisön jäsenenä velvollisuudet kutsuivat työpaikalla pidettyihin pippaloihin. Tällä kertaa ne eivät jatkuneet yhtä pitkälle yöhön kuin viikkoa aiemmin.
Näin kesäkaudella Kiovassa paukkuu iltaisin kuin Kabulissa ikään, mutta kyseessä ovat useimmiten häihin liittyvät ilotulitukset. Vuosi Afganistanissa vaikutti ilmeisesti siten, että vaikka ensimmäinen ajatukseni pommitusten alkaessa on aina, että kyseessä on ammuskelu, se ei silti hätkähdytä eikä hetkauta mihinkään suuntaan.
Viikolla tein ensimmäisen valokuvauskierrokseni asuinpaikkani naapurustossa, johon lukeutuvat myös Pyhän Mikaelin ja Pyhän Sofian katedraalit luostareineen. Oranssivallankumouksen näyttämönä uutiskuvista tutuksi tullut Maidan Nezaležnosti on kotikatuni alapäässä. Kuvat löytyvät nyt verkkokansioistani, joista ystävät ja sukulaiset voivat käydä katsomassa, miltä täällä näyttää.
Asuntoni on yhä kalustamaton, vaikka muuttokuormani Kabulista jo onkin saapunut Kiovan lentokentälle, sillä papereita tietenkin puuttuu ja ongelmia on. Katsotaan kuinka kauan kolmentoista laatikon saaminen kotiini kestää. Tänään kävin kuitenkin tekemässä laajoja varustehankintoja kaikenlaisen keittiövälineistön saamiseksi. Vuokraisäntäni perheineen ystävällisesti otti minut mukaan ostosmatkalle kaupungin ulkolaitojen lähiöihin Dneprin toispuoljokkeen, jossa hinnat putoavat murto-osaan keskustasta.
Kävimme ensin vihannestorilla, jossa kaukasialaiset ja krimiläiset vihannes- ja hedelmämyyjät kaupittelivat tuotteitaan. Virossa vietetyt opiskeluvuodet pukkaavat päälle, kun alan puhua suomen kielessä arbuuseista (vesimeloneista) ja baklažaaneista (munakoisoista). Muidenkin hedelmien ja vihannesten nimet ja hintatiedustelut venäjäksi olivat onneksi hyvin muistissa kuluneen viikon oppitunneilta. Tuntuu, että tästä se lähtee.
Seuraava kohteemme oli saksalaisketjun megamarketti Metro, josta hankin kahdella ja puolella tuhannella hryvnalla astioita, aterimia, keittiövempaimia, pyykkäysvälineistön ja bulkkielintarvikkeita. Tavaratalosta löytyi myös mittava georgialaisten viinien osasto, jossa asiointi sai jäädä seuraavaan kertaan, koska tavarat piti pystyä myös kuljettamaan. Oi sitä aikaa, kun olen saanut hankituksi ja rekisteröidyksi oman auton, enkä enää tarvitse jonkun ulkopuolisen apua käydäkseni tavaratalossa tai siirtääkseni muuttolaatikoitani.
Venäjällä näyttää olevan täysi hullunmylly homolaeista. Ne tuntuvat paljastaneen järkyttyneille länsimaalaisille paljon kouriintuntuvammin, missä tilassa Venäjän valtio on, kuin konsanaan kaukasialaisten tai muiden etnisten vähemmistöjen kohtelu, diktatuurien tukeminen, varsinaisen opposition vainoaminen ja vaientaminen ja muut asiat, joista harva länsimaalainen on viime vuosikymmeninä ollut kiinnostunut. Nyt Venäjä on onnistunut harmitonta sateenkaariväkeä pamputtamalla hävittämään suvaitsevaisten vasemmistoliberaalienkin sympatiat, jotka sillä on perinteisesti amerikkalaisvastaisuuden johdosta ollut. Näyttääkin siltä, että Kreml on yhä selvemmin asettumassa eurooppalaisen äärioikeiston ja uusfasistisen sarastuksen johtoon - ja siihen ehkä myös aktiivisesti pyrkii.
Monia vaikeuksiin joutuneita Venäjän liberaalien aktivisteja on tullut Ukrainaan, vaikka täällä he eivät olekaan turvassa. Joitain on kidnapattu Venäjän palvelujen toimesta täältä ja viety takaisin Venäjälle. Lisäksi Ukrainan omat turvallisuusorgaanit ovat nykyään taas venäläismielisten käsissä. Venäjä on pitkään onnistunut markkinoimaan propagandakampanjansa milloin tšetšeenejä, milloin georgialaisia ja milloin kotimaisia liberaalejaan vastaan länsimaisille hyödyllisille hölmöille välttämättöminä valtion vakauden suojatoimina vakautta horjuttavia vastuuttomia seikkailijoita vastaan. Jossain Teksasissa sama olisi voinut mennä läpi homopropagandakampanjankin kohdalla, mutta ei kulttuuriliberaalissa Länsi-Euroopassa. Silti Suomessa vannoutuneimmat putinismin asianajajat jaksavat rummuttaa Venäjää sananvapauden airueena amerikkalaisloikkari Edward Snowdenin vuoksi.
Apropos, suoraan sanoen Snowdenin tapaus on alusta asti vaikuttanut käsikirjoitetulta informaatio-operaatiolta, joka on rakennettu perinteisen maanpetoksen ja loikkauksen ympärille. Snowdenin paljastamat asiat ovat olleet kaikkien asioita vähänkään harrastaneiden tiedossa vuosikausia, mutta nyt ne on markkinoitu maailmalle suurina sensaatioina, joilla kaikki huomio on kiinnitetty Yhdysvaltoihin, vaikka joka ikinen valtio maailmassa vakoilee kansalaisiaan kuten Yhdysvallat, ja monet (erityisesti Snowdenin tapauksessa sankareiksi esitetyt Venäjä ja Kiina) vielä huomattavasti pahemmin. Toisin sanoen: Snowden on paljastanut suurella volyymilla ja teatterilla kaikkien jo tietämiä asioita, ja ympärille on rakennettu hullunmylly, joka vahingoittaa yksipuolisesti Amerikkaa ja hyödyttää pahempaa ja totaalisempaa kansalaistensa vakoilua harrastavia Venäjää ja Kiinaa.
Näin kesäkaudella Kiovassa paukkuu iltaisin kuin Kabulissa ikään, mutta kyseessä ovat useimmiten häihin liittyvät ilotulitukset. Vuosi Afganistanissa vaikutti ilmeisesti siten, että vaikka ensimmäinen ajatukseni pommitusten alkaessa on aina, että kyseessä on ammuskelu, se ei silti hätkähdytä eikä hetkauta mihinkään suuntaan.
Viikolla tein ensimmäisen valokuvauskierrokseni asuinpaikkani naapurustossa, johon lukeutuvat myös Pyhän Mikaelin ja Pyhän Sofian katedraalit luostareineen. Oranssivallankumouksen näyttämönä uutiskuvista tutuksi tullut Maidan Nezaležnosti on kotikatuni alapäässä. Kuvat löytyvät nyt verkkokansioistani, joista ystävät ja sukulaiset voivat käydä katsomassa, miltä täällä näyttää.
Asuntoni on yhä kalustamaton, vaikka muuttokuormani Kabulista jo onkin saapunut Kiovan lentokentälle, sillä papereita tietenkin puuttuu ja ongelmia on. Katsotaan kuinka kauan kolmentoista laatikon saaminen kotiini kestää. Tänään kävin kuitenkin tekemässä laajoja varustehankintoja kaikenlaisen keittiövälineistön saamiseksi. Vuokraisäntäni perheineen ystävällisesti otti minut mukaan ostosmatkalle kaupungin ulkolaitojen lähiöihin Dneprin toispuoljokkeen, jossa hinnat putoavat murto-osaan keskustasta.
Kävimme ensin vihannestorilla, jossa kaukasialaiset ja krimiläiset vihannes- ja hedelmämyyjät kaupittelivat tuotteitaan. Virossa vietetyt opiskeluvuodet pukkaavat päälle, kun alan puhua suomen kielessä arbuuseista (vesimeloneista) ja baklažaaneista (munakoisoista). Muidenkin hedelmien ja vihannesten nimet ja hintatiedustelut venäjäksi olivat onneksi hyvin muistissa kuluneen viikon oppitunneilta. Tuntuu, että tästä se lähtee.
Seuraava kohteemme oli saksalaisketjun megamarketti Metro, josta hankin kahdella ja puolella tuhannella hryvnalla astioita, aterimia, keittiövempaimia, pyykkäysvälineistön ja bulkkielintarvikkeita. Tavaratalosta löytyi myös mittava georgialaisten viinien osasto, jossa asiointi sai jäädä seuraavaan kertaan, koska tavarat piti pystyä myös kuljettamaan. Oi sitä aikaa, kun olen saanut hankituksi ja rekisteröidyksi oman auton, enkä enää tarvitse jonkun ulkopuolisen apua käydäkseni tavaratalossa tai siirtääkseni muuttolaatikoitani.
Venäjällä näyttää olevan täysi hullunmylly homolaeista. Ne tuntuvat paljastaneen järkyttyneille länsimaalaisille paljon kouriintuntuvammin, missä tilassa Venäjän valtio on, kuin konsanaan kaukasialaisten tai muiden etnisten vähemmistöjen kohtelu, diktatuurien tukeminen, varsinaisen opposition vainoaminen ja vaientaminen ja muut asiat, joista harva länsimaalainen on viime vuosikymmeninä ollut kiinnostunut. Nyt Venäjä on onnistunut harmitonta sateenkaariväkeä pamputtamalla hävittämään suvaitsevaisten vasemmistoliberaalienkin sympatiat, jotka sillä on perinteisesti amerikkalaisvastaisuuden johdosta ollut. Näyttääkin siltä, että Kreml on yhä selvemmin asettumassa eurooppalaisen äärioikeiston ja uusfasistisen sarastuksen johtoon - ja siihen ehkä myös aktiivisesti pyrkii.
Monia vaikeuksiin joutuneita Venäjän liberaalien aktivisteja on tullut Ukrainaan, vaikka täällä he eivät olekaan turvassa. Joitain on kidnapattu Venäjän palvelujen toimesta täältä ja viety takaisin Venäjälle. Lisäksi Ukrainan omat turvallisuusorgaanit ovat nykyään taas venäläismielisten käsissä. Venäjä on pitkään onnistunut markkinoimaan propagandakampanjansa milloin tšetšeenejä, milloin georgialaisia ja milloin kotimaisia liberaalejaan vastaan länsimaisille hyödyllisille hölmöille välttämättöminä valtion vakauden suojatoimina vakautta horjuttavia vastuuttomia seikkailijoita vastaan. Jossain Teksasissa sama olisi voinut mennä läpi homopropagandakampanjankin kohdalla, mutta ei kulttuuriliberaalissa Länsi-Euroopassa. Silti Suomessa vannoutuneimmat putinismin asianajajat jaksavat rummuttaa Venäjää sananvapauden airueena amerikkalaisloikkari Edward Snowdenin vuoksi.
Apropos, suoraan sanoen Snowdenin tapaus on alusta asti vaikuttanut käsikirjoitetulta informaatio-operaatiolta, joka on rakennettu perinteisen maanpetoksen ja loikkauksen ympärille. Snowdenin paljastamat asiat ovat olleet kaikkien asioita vähänkään harrastaneiden tiedossa vuosikausia, mutta nyt ne on markkinoitu maailmalle suurina sensaatioina, joilla kaikki huomio on kiinnitetty Yhdysvaltoihin, vaikka joka ikinen valtio maailmassa vakoilee kansalaisiaan kuten Yhdysvallat, ja monet (erityisesti Snowdenin tapauksessa sankareiksi esitetyt Venäjä ja Kiina) vielä huomattavasti pahemmin. Toisin sanoen: Snowden on paljastanut suurella volyymilla ja teatterilla kaikkien jo tietämiä asioita, ja ympärille on rakennettu hullunmylly, joka vahingoittaa yksipuolisesti Amerikkaa ja hyödyttää pahempaa ja totaalisempaa kansalaistensa vakoilua harrastavia Venäjää ja Kiinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti