torstai 8. lokakuuta 2015

Länsimaiden kulttuuripsykologinen perikato

Maailman tapahtumat saivat minut eilen illalla tekemään sen turhautuneen johtopäätöksen, että länsimaailma on jonkinlaisen sadomasokistisen kulttuuripatologian vallassa. On kuin länsimaiden poliittiset ja mielipidejohtajat saisivat jotain epätervettä nautintoa omien kansojensa ja valtioidensa nöyryyttämisestä. He tuntuvat jostain syystä nauttivan myös syyrialaisten ja ukrainalaisten kärsimyksistä – ehkä siksi, että itsevihan vallassa olevat kokevat yleensä epätervettä vahingoniloa, kun joku muu joutuu kärsimään vielä enemmän.

Tavallisen rahvaan ahmima väkivalta- ja nöyryytysviihde, jota zombifioiva televisio syytää kaikissa muodoissa, on ilmiselvästi psykologisessa yhteydessä ihmisten primitiivisiin vietteihin. Koska primitiivinen peruspsykologia on kuitenkin yleisinhimillistä, siitä ei voi vetää suoria selitysmalleja sosiaalisen ja kulttuurisen psykopatologian ilmiöihin – siksi, että primitiiviset vietit ovat olemassa joka tapauksessa eikä niitä voi varsinaisesti "parantaa".

Länsimaissa eletään nyt kastroidussa, emaskuloidussa kulttuurissa, jonka vastapainoksi ihmiset purkavat primitiiviviettejään urheilu- ja väkivaltaviihteeseen, pelimaailmaan sekä sadomasokistisiin ilmiöihin sosiaalisella (koulukiusaus) ja kulttuurisella (länsimainen itseviha, salaliittoteoriat) tasolla. Jotkut vievät larppinsa pidemmälle, mikä selittää ääriliikkeiden vetovoimaa nuorisoon. Nämä ilmiöt eivät rajoitu länsimaihin, mutta länsimaissa ollaan siinä merkillisessä tilanteessa, etteivät emaskuloidut valtio ja oikeusjärjestelmä enää kykene vastaamaan. Vähitellen pedot huomaavat, että heille ei ole vastusta yhteiskunnassa, joka keskittyy nujertamaan niitä, joita on helpointa nujertaa. Tämä ilmiö näkyy sekä sosiaalisella että nyttemmin myös kulttuurisella tasolla.

Samaan aikaan länsimaisissa yhteiskuntainstituutioissa eletään postmodernissa kulttuurissa, jossa on alettu aidosti kuvitella, että sanat ja eleet ovat tekoja. Ja priorisoida sen mukaisesti. Länsimaisessa suhtautumisessa kansainväliseen politiikkaan tämä näkyy ehkä paremmin kuin missään muualla. Miljoonia veronmaksajien rahaa heitellään sinne tänne silmää räpäyttämättä, mutta jostakin sanasta tai sävystä tulee maailmaa suurempi häiritsevä asia.

Ritarit ovat kadonneet porteilta. Lohikäärmeet haistelevat ensin ja tulevat sitten sisään, kun ei vastassa ole muuta kuin ihmisiä, jotka pedon nähdessään peittävät silmänsä ja laulavat la-la-laa. Yhdysvallat on parissa vuodessa tehnyt itseaiheutetusti itsestään pelkän alueellisen vallan, kun taas Venäjästä on tullut länsimaidenkin politiikkaa saneleva suurvalta. Tämä tapahtuu vastoin taloudellisia ja muita ns. objektiivisia realiteetteja, sen subjektiivisen seikan vuoksi, että lohikäärme voi kävellä portista sisään milloin haluaa ja kaupunki taas ei ymmärrä, ei osaa, ei halua eikä mielestään voi puolustautua.

Tässä ei ole kyse sen kummemmasta kuin kontrollista. Länsimaat voivat liikutella miljardeja ja heittää ne jonkin kehitysmaan kaivoihin puhuen kehitysjargonia ja väännellen käsiään, kun miljoonat valuvat korruptiotileille eikä mitään sittenkään tapahdu itsestään. Länsimaat eivät kontrolloi asioita - ne vain rahoittavat, puhuvat ja elehtivät.

Tusinan verran parrat kasvattaneita ja aseen ostaneita teinejä voi samanaikaisesti kävellä kyseisen maan öljylähteille ja ottaa ne. Kävellä sotilastukikohtaan, joka on täynnä amerikkalaisten kyseisen maan armeijalle antamia aseita ja ottaa ne. Tai kävellä pankkiin ja ottaa sieltä rahat. Mikään globaalihallinta ei heitä voi pysäyttää, ja he hämmästyvät itsekin niin, että uskonsa jumalalliseen johdatukseen takuulla vahvistuu. Ritarit porteilla rajoittuvat johonkin miljoonia nielevän yksityisen turvafirman vartijaan, jolle turvallisuus on ulkoistettu. Jos hänellä ylipäätään on ase, hänellä ei ainakaan ole lupaa käyttää sitä.

Länsi voi vielä jotenkuten niellä tämän kulttuurimasokisminsa vallassa, kehitellen myyttejä apokalyptisistä islamilaisista invaasioista, joille kukaan ei voi mitään. Kun yksi (1) häiriintynyt norjalainen islamofobi tekee saman saarelle täynnä Norjan valtapuolueen nuorta sukupolvea, sama länsi voi jälleen masokismissaan niellä tämän ja toistella yksittäistapausta, puun takaa tullutta hullua. Sen hullun agendan tosin jakavat tuhannet aatetoverit täysin avoimesti ja julkisesti ympäri netin keskustelupalstoja ja videojakopalveluja, mutta senhän tietää vain nettiä käyttävä kansa, kuplan sisälle sillä ei ole vaikutusta. Tietenkään kellään saarella olijoista ei ollut asetta ja jos olisi ollut, hyökkääjää olisi saanut korkeintaan kehottaa olemaan ampumatta. On kuvaavaa, että ainoat, jotka edes yrittivät mahtaa murhaajalle mitään, olivat kaksi turvapaikanhakijoina Norjaan tullutta tšetšeenipoikaa, jotka koettivat heitellä murhaajaa kivillä ja piilottaa nuorempia lapsia.

Mutta kun tämä nyt tapahtuu suurvaltatasolla, se merkitsee, että länsimainen sääntöpohjainen järjestelmä todellakin on mennyttä. Jokainen peto tietää nyt, ettei porteilla ole ainuttakaan ritaria. Venäjän propagandamestarin Kiseljovin sanoin "mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista".

Nämä ovat huonoja uutisia. Kaikkein huonoimpia uutisia nämä ovat Suomen kaltaiselle la-la-laa-maalle, joka on jättäytynyt tahallaan pois kaikista turvatakuista ja sattuu sijaitsemaan siinä missä sijaitsee. Yleiset syyt eivät enää rajoitu ulkopoliittisiin valintoihin ja ydinvoimaratkaisuihin, vaan naapurimaa (tai pikemminkin sen turvallisuuspalvelu) alkaa päättää myös yksityisten huoltajuuskiistoista, valtion kiinteistöjen siivouspalvelujen rekrytoinnista sekä serverihuoneiden yleisavaimista.

Suomella ei ole ikävä kyllä aikaa odotella, että kaukana lännessä sijaitsevat länsimaat kasvattaisivat selkärangat. Suomen aika loppuu paljon nopeammin. Ruotsin herätessä esirippu voi jo kulkea Pohjanlahdella eikä kukaan suomalainen kykene sitä avaamaan.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Omaksumamme demokratiatulkinnan pohjalta (Euroopassa) emme saa omia(kaan) "hulluja" aisoihin, siispä naapureiden "hullujakaan" ei voi suitsia. Demokratian itsepuolustus, sen immunologinen puolustusjärjestelmä, on pahasti vaurioitunut. Välillä tuntuu, että pomoporukalle tärkeintä on yhteispotretti kokouksessa ja iloinen ilme kuvassa, vaikka tulosten pohjalta pitäisi vääntää itkua. Jos EU-tasolla ei päästä eteen päin tarvittavissa päätöksissä, yhä useammassa maassa kansan toivo kääntyy yhä enemmän sellaisten voimien suuntaan, jotka ovat kaukana länsimaisesta liberaalidemokratiasta (p).

Observer kirjoitti...

Juuri niin.

Jos haluaa välttää sodan, tulee valmistautua siihen, kuten jo muinaiset roomalaiset tiesivät. Sotaan joutuu, kun tämän laiminlyö.

Jos haluaa pitää sisäiset olonsa turvallisina, on panostettava myös ulkoisiin. Venäjän ja Iranin ottaessa haltuunsa Syyrian, Irakin, Afganistanin ja Libanonin, tulemme seuraavaksi näkemään kuinka ISIS ilmaantuu (ehkä uudella nimellä) epävakauttamaan Turkkia, Jordaniaa ja Persianlahden öljymaita. Öljyn hinta kohoaa pilviin ja Eurooppa antautuu ehdoitta, tekipä Yhdysvallat silloin minkä tahansa korjausliikkeen.

Koska tämä kaikki on ollut päivänselvästi ennustettavissa arabikevään ryssimisestä alkaen, pitäisi länsimaiden poliittiset päätöksentekijät ja heitä harhaanjohtaneet väärät profeettansa oikeastaan asettaa jonkinlaiseen sotaoikeuteen.

Pahimmassa tapauksessa se ei jääkään symboliseksi, vaan eteen tulee jompikumpi kahdesta: Joko se, mikä myöntyväisyyspoliitikoille tehtiin Stalinin otettua yksi toisensa jälkeen Itä-Euroopan maat haltuunsa (neuvostojoukkojen edellä nöyristelleet poliitikot ja oppineet teloitettiin tai lähetettiin Siperiaan). Tai sitten Euroopan maissa nousee valtaan muita sellaisia voimia, jollaisia kukaan ei olisi halunnut enää koskaan nähdä.

Anonyymi kirjoitti...

Olen tässä viime päivinä hämmästellyt miten muutama tuttavani on muodossa tai toisessa kiitellyt tätä Venäjän ns. ISIS-ääriliikkeen vastaista kampanjaa. Vaikka tässä vaiheessa on jo täysin selvää, että todellisuudessa kyse on jostain aivan muusta, eli yrityksestä kukistaa Syyrian maltilliset kapinalliset jotta maailmalle jäisi valittavaksi vain Assad tai ISIS, niin siitä huolimatta nämä tuttavat uskovat vain Venäjän narratiivin. Ihminen uskoo sen minkä hän haluaa uskoa, tosiasiat eivät merkitse mitään.

Syyrian sunnialueiden tuhoutuminen johtaa vain entistä suurempaan pakolaisten tulvaan ja toisaalta sunnien keskuudessa entistä suurempaan ääriliikkeiden kannatukseen... ja meidän johtajamme vain kiistelevät seurausten hoidosta vaikka pitäisi oikeasti miettiä mistä tämä johtuu ja puuttua näihin syihin.

Anonyymi kirjoitti...

Jälleen kerran hieno kirjoitus.

Psykologinen torjunta, älyllinen epärehellisyys ja laiskuus yhdistettynä selkärangattomuuteen ja tahalliseen tietämättömyyteen on länsimaisen päättäjäkunnan yhteinen nimittäjä. Poikkeuksia on, mutta aivan liian vähän.

Suomessa on sitten vielä se joukko, joka uskoo saavansa (sisä)poliittista hyötyä Venäjää myötäilevällä linjallaan. Ja ehkä saakin. Suomalaiset ovat luultavasti Euroopan harhaisin kansa mitä tulee esim. kylmän sodan syihin tai NL:n todellisuuteen. Nykyisestä Venäjästä nyt puhumattakaan.

Iso osa kansasta on edelleen siinä luulossa, että rikkaat oligarkit (siis ahneet kapitalistit) siellä vallassa ovat. Siis samaa sakkia kuin Suomen ja EU:n herrat. Johtopäätös on, että vastustetaan EU:ta joka vei Suomelta itsenäisyyden. Huomaa päättelyketjun pettämätön logiikka.

Toisen ison ryhmän selkärankaan länsivastaisuus on isketty niin tehokkaasti, että kaikkeen mitä Venäjä tekee, vastataan: mutku usahan se ...

Loput on peloteltu niin perusteellisesti, että kaikki muu kuin myötäily ja sovinnollisuus on heille sotahulluutta. Selkärangattomuus on naamioitu ainoaksi järkeväksi, kiihkottomaksi ja hyväksyttäväksi tavaksi suhtautua Venäjään, tekipä tämä mitä tahansa.

Lustraatiota peräänkuuluttaville äänille vastaa korviahuumaava hiljaisuus.

Rationaalinen, analyyttinen turvallisuuspoliittinen keskustelu joko tukahdutetaan (ei saa lietsoa pelkoa asettumalla kuvitteellisen sodan juoksuhautoihin) tai sivuutetaan.

Ainoa hyväksyttävä tapa sanoa jotain turvallisuuspolitiikasta on pudotella sanoja sanojen perään sanomatta varsinaisesti mitään. Niitä jotka osaavat sanoa vähiten suurimmalla sanamäärällä ja monimutkaisimilla lauserakenteilla sekä tunkea sanomaansa suurimman määrän latteuksia ja truismeja, ylistetään ulkopoliittisesta viisaudesta.

En tiedä millä tätä jämähtänyttä yhteiskuntaa oikein pitäisi ravistella, että ihmiset heräisivät.

Observer kirjoitti...

Viimeisimmälle kahdelle anonyymille: Kiitos kommenteistanne. Olen samaa mieltä. Ehkä Saara Jantusen kirja voisi toimia jonkinlaisena herättelijänä, mutta mene ja tiedä. Häntä vastaan on jo meneillään sen tason henkilökohtaisuuksiin menevä kampanja, jossa yritetään kääntää keskustelu toisaalle, että ainakin tiltut näyttävät pelästyneen.

Jossain uutisessa oli, että valtiovalta aikoo reagoida infosotaan antamalla koulutusta sadalle valikoidulle virkamiehelle, ja kouluttajana oikein Harvardin yliopisto. Hyvä, että jotain tapahtuu - että valtionkin taholla heräillään - mutta tulee väkisin mieleen, että aika valtiomainen tämä ratkaisu taas on. Osaamista olisi varmaan löytynyt lähempääkin (ja halvemmalla) kuin Harvardista. Pelkään pahoin, että taas joku konsultti käärii rahat parista triviaalista ja poliittisesti korrektista PowerPoint-esityksestä ja päätöksentekijät pesevät kätensä tuudittautuen siihen uskoon, että nythän on tehty jotain asialle.

Hopliitti kirjoitti...

Poliitikkojen enemmistö on kaikkialla sisäpoliittiseen kamppailuun ja irtopisteiden keräämiseen erikoistuneita korkeintaan maakuntasarjan lahjakkuuksia. Edustuksellinen demokratia on kone joka nimenomaan palkitsee päättämättömyytä ja saamatttomuutta, rankaisee johtajuudesta ja aloitteellisuudesta. Uudistuksia tai edes kaikkien välttämättömiksi tunnustamia muutoksia kun ei voi tehdä ilman että joku pahoittaa mielensä ja länsimainen media kuuntelee herkällä korvalla juuri äänekkäitä mielensäpahoittajia ja tarjoaa näille mahtavan kaikupohjan.

Eurooppa oikein huutaa jotain karismaattista ja älykästä roistoa johtajakseen, kansanvillitsijää joka näyttää suuntaa, kertoo tavoitteet, viitoittaa tien ja rohkaisee, kannustaa, innostaa.

Toivotaan että jostain löytyy uusi Fredrik Suuri eikä Adolf Hitler.

Ruoko kirjoitti...

Jälleen hieno, jos kohta masentava kirjoitus. Suosittelen kuunneltavaksi "Eurooppalaisia puheenvuoroja" -ohjelmasarjasta osan "Euroopan eksynyt ajatus":

http://areena.yle.fi/1-2970365

Observer kirjoitti...

Hopliitti, jaan huolesi, että Eurooppa odottaa jälleen roistohallintoja, jotka syöksevät maanosamme uuteen tuhoonsa. Ellei lähivuosina tapahdu jotain laajempaa herätystä ja käännöstä, se vaikuttaa pelottavan todennäköiseltä. Venäjä ei ole pysähtymässä tai hillitsemässä vauhtiaan - miksi se niin tekisi uskoessaan voittavansa? Ranskassa voivat presidentinvaalien toiselle kierrokselle hyvin tulla Le Pen vastaan Sarkozy.

"Uudistuksia tai edes kaikkien välttämättömiksi tunnustamia muutoksia kun ei voi tehdä ilman että joku pahoittaa mielensä ja länsimainen media kuuntelee herkällä korvalla juuri äänekkäitä mielensäpahoittajia ja tarjoaa näille mahtavan kaikupohjan."

Sitä en oikein ymmärrä, miksi ei löydy rohkeutta ja johtajuutta vaan eletään näiden mielenpahoittajien ehdoilla. Ei poliittisilta johtajiltamme muutoin puutu röyhkeyttä eikä ylimielisyyttä, mutta jostain syystä kaikki teeskentelevät kyvytöntä jos jostain löytyy tällainen organisoidun tyytymättömyyden blokki.

Ei edustuksellinen demokratia aina ole tällaista ollut. Ja mediamaailmakin kaipaisi hieman tervettä mielipidejohtajuutta.

Ruoko, täytyy yrittää kuunnella. Toistaiseksi minulla on ollut aika huono menestys saada Areenan ohjelmia näkymään/kuulumaan täällä Ukrainassa.

Observer kirjoitti...

Ruo'on linkki kuuluu nyt hyvin - kiitos!

Teksti löytyy Ylen sivuilta myös artikkelimuodossa:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/08/eurooppa-kadottamassa-tiensa-radikaalin-islamismin-ja-aarioikeistolaisen?ref=ohj-articles

Ruoko kirjoitti...

Ole hyvä, Observer! En itse huomanutkaan tuota artikkelia. Voisi vielä lisätä, että myös poliittisen spektrin vasemmalla laidalla on tunnistettavissa samat ongelmat. Näitä on ruotinut mm. brittiläinen Nick Cohen jo vuosia sitten teoksessaan "What's Left?: How the Left Lost its Way: How Liberals Lost Their Way". Kuten kirjan esittelytekstissä todetaan:

"Why is it that apologies for a militant Islam that stands for everything the liberal-Left is against come from a section of the Left? After the American and British wars in Bosnia and Kosovo against Slobodan Milosevic's ethnic cleansers, why were men and women of the Left denying the existence of Serb concentration camps?"

Meiltä Suomesta löytyy vielä politiikan "keskeltä" ja keskiöstä puolue, jonka ns. "Suuret Muinaiset" ovat alkaneet hiihdellä tuttuja latuja, jotka jo luultiin tuiskaantuneen umpeen. Ilmeisesti jotkut heistä vakavissaan uskovat, että Suomi lähtee nousuun, kunhan vain saadaan Pietarin markkinoille vahvasti subventoituja elintarvikkeita myyntiin, hinnalla millä hyvänsä.

Eipä taida löytyä isänmaastamme valtiomiehiä. Siltarummunpäristäjiä on senkin edestä.