Olen ollut vajaan viikon Etiopian pääkaupungissa. Tälläkin hetkellä sataa kaatamalla, mutta viikonloppuna oli pääosin poutaista. Koska minulla ei ole - eikä tule varmaan vielä kuukausiin olemaan - autoa käytössäni, olen käynyt keskustassa rämisevillä Lada-takseilla, joista saa kirppuja, pitkin liejuisia "pääkatuja", jotka näyttävät siltä kuin olisivat rypälepommitusten jäljiltä. Kadut kulkevat slummien läpi, joissa ihmisiä makailee ilmeisesti päiväunilla teiden varsilla ja joskus myös maanteillä. Olen myös käynyt paikallisella golfklubilla näkemässä, kuinka maan rikkaat ja kehitysapuihmiset elävät autuaasti eristyksissä ympäröivästä yhteiskunnasta.
Suurin kulttuurishokki on ollut se, että etiopialaiset näkevät valkoihoisen lähinnä kävelevänä lompakkona. Kaikki haluavat rahaa. Hinnat, joita eurooppalaiselta pyydetään tavallisista asioista, ovat kalliimpia kuin mitä samat asiat maksaisivat Euroopassa. Kun Lähi-idässä sain aina tapella saadakseni maksaa edes osan laskusta, Afrikassa paikalliset "ystävät" ja kollegat tilaavat itselleen kalleinta mitä ravintolasta löytyy kysymättä edes mielipidettäni ja olettavat automaattisesti, että valkoinen mies maksaa. Jos sitten paljastuu, että lompakkoni pohja häämöttää enkä ole varautunut kaikkia kestitsemään, naamat menevät mytryyn ja katseet lattiaan ja kaikki ovat kovin surullisia ja ihmeissään. Oi, kuinka kaipaan takaisin Lähi-itään.
Käydessäni eräässä puistossa lintuja katsomassa ja kuvaamassa, tapasin paikallisen metsänvartijan, joka oli harjaantunut jo hyväksi lintuharrastajaksi. Hän pyysi minut mukaan bileisiin, joissa lisäksemme oli vain nuoria kauniita opiskelijattaria paikallisista yliopistoista juhlimassa meskel-pyhän ja siten lomansa alkua. Tytöt joivat kuin sienet, tietysti vain minun laskuuni. Heitä oli myös lukuisista eri etnisistä ryhmistä: amharoita, tigreläisiä, oromoja. Etiopian kansat siis juhlivat sulassa sovussa, joskin vain kristityt. Samalla he valistivat minua, että somalit ovat kaikki rikollisia. Rasismin suorasukaisuus on häkellyttävää. Samaan hengenvetoon, kuultuaan edellisestä asuinpaikastani, he kuitenkin valittivat arabien olevan inhottavia rasisteja.
Kävin viikonloppuna myös suomalais-etiopialaisissa häissä, joissa soitettiin kovalla musiikkia ja juotiin kotikaljaa ja siman tapaista "viiniä". Seremonioihin kuului myös kakunleikkausta ja raakaa lihaa. Häihin oli helppo löytää, koska koko kaupunginosa näytti tietävän, missä ne ovat ja kenen häät, ja että juuri sinne olen etsimässä tietä. Maassa, jossa tiedotusvälineet ovat rankasti suitsittuja, kaikki tieto leviää suullisesti. On myös kuvaavaa, että hotellissani ei näy yhtäkään etiopialaista televisiokanavaa, vaan ainoastaan BBC ja kokoelma arabialaisia viihteellisiä satelliittikanavia.
Addiksessa saa jonkinlaisen kuvan Afrikan lintumaailman runsaudesta ja monipuolisuudesta, kun lyhyellä istumalla omalta parvekkeelta näkee jo helposti kymmeniä lajeja, kaikki afrikkalaisia ja osa etiopialaisia endeemisiä lajeja. Taivaalla kaartelee pilvinä haarahaukkoja ja korppikotkia, pensaissa parveilee hemppoja, kutojia, hiiroja, medestäjiä ja monenlaisia muita pikkulintuja.
Suurin kulttuurishokki on ollut se, että etiopialaiset näkevät valkoihoisen lähinnä kävelevänä lompakkona. Kaikki haluavat rahaa. Hinnat, joita eurooppalaiselta pyydetään tavallisista asioista, ovat kalliimpia kuin mitä samat asiat maksaisivat Euroopassa. Kun Lähi-idässä sain aina tapella saadakseni maksaa edes osan laskusta, Afrikassa paikalliset "ystävät" ja kollegat tilaavat itselleen kalleinta mitä ravintolasta löytyy kysymättä edes mielipidettäni ja olettavat automaattisesti, että valkoinen mies maksaa. Jos sitten paljastuu, että lompakkoni pohja häämöttää enkä ole varautunut kaikkia kestitsemään, naamat menevät mytryyn ja katseet lattiaan ja kaikki ovat kovin surullisia ja ihmeissään. Oi, kuinka kaipaan takaisin Lähi-itään.
Käydessäni eräässä puistossa lintuja katsomassa ja kuvaamassa, tapasin paikallisen metsänvartijan, joka oli harjaantunut jo hyväksi lintuharrastajaksi. Hän pyysi minut mukaan bileisiin, joissa lisäksemme oli vain nuoria kauniita opiskelijattaria paikallisista yliopistoista juhlimassa meskel-pyhän ja siten lomansa alkua. Tytöt joivat kuin sienet, tietysti vain minun laskuuni. Heitä oli myös lukuisista eri etnisistä ryhmistä: amharoita, tigreläisiä, oromoja. Etiopian kansat siis juhlivat sulassa sovussa, joskin vain kristityt. Samalla he valistivat minua, että somalit ovat kaikki rikollisia. Rasismin suorasukaisuus on häkellyttävää. Samaan hengenvetoon, kuultuaan edellisestä asuinpaikastani, he kuitenkin valittivat arabien olevan inhottavia rasisteja.
Kävin viikonloppuna myös suomalais-etiopialaisissa häissä, joissa soitettiin kovalla musiikkia ja juotiin kotikaljaa ja siman tapaista "viiniä". Seremonioihin kuului myös kakunleikkausta ja raakaa lihaa. Häihin oli helppo löytää, koska koko kaupunginosa näytti tietävän, missä ne ovat ja kenen häät, ja että juuri sinne olen etsimässä tietä. Maassa, jossa tiedotusvälineet ovat rankasti suitsittuja, kaikki tieto leviää suullisesti. On myös kuvaavaa, että hotellissani ei näy yhtäkään etiopialaista televisiokanavaa, vaan ainoastaan BBC ja kokoelma arabialaisia viihteellisiä satelliittikanavia.
Addiksessa saa jonkinlaisen kuvan Afrikan lintumaailman runsaudesta ja monipuolisuudesta, kun lyhyellä istumalla omalta parvekkeelta näkee jo helposti kymmeniä lajeja, kaikki afrikkalaisia ja osa etiopialaisia endeemisiä lajeja. Taivaalla kaartelee pilvinä haarahaukkoja ja korppikotkia, pensaissa parveilee hemppoja, kutojia, hiiroja, medestäjiä ja monenlaisia muita pikkulintuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti