En muista olleeni aiemmin yhtä kaoottisessa pääkaupungissa - jopa Kabul on Addikseen verrattuna järjestäytynyt ja siisti. Kaupungin kadut ovat erittäin huonossa kunnossa, lähinnä liejua ja tomua, kuoppia ja töyssyjä. Ei niin, että niillä muutenkaan voisi ajaa kovin kovaa vauhtia, sillä kaduilla on sikin sokin ihmisiä ja kotieläimiä. Rikkaat asuvat puutarhojen ympäröimissä huviloissa piikkilankojen takana, lasinsiruja muurattuina muuriensa päälle, muu kansa alkeellisissa hökkeleissä kotieläimineen. Ja ihmisiä riittää: 70 miljoonan asukkaan Etiopia on Afrikan väkirikkaimpia maita. Väestöprofiili painottuu nuorimpiin.
Kestää aikansa tottua tummanpuhuviin kasvoihin kaikkialla ympärillä, jotteivät kaikki enää näytä samanlaisilta. Itse asiassa etiopialaiset ovat varsin vaihtelevan värisiä ja näköisiä. Alue on ihmisten alkukotia - sekä ylipäätään ensimmäiset ihmislajit että myöhemmin oma lajimme lähtivät leviämään muuhun maailmaan Itä-Afrikan Suuren Hautavajoaman alueelta, joka kulkee Keniasta Etiopian läpi, jatkuen pohjoiseen Punaisenamerenä ja Jordanjoen laaksona. Vaaleimmat etiopialaiset muistuttavat jemeniläisiä, tummimmat taas ovat erittäinkin mustanpuhuvia. Suurin osa kansasta edustaa erilaisia suklaan ja kahvin sävyjä. Myös kasvonpiirteitä on kaikenlaisia: seemiläisiä, haamilaisia ja negridisiä, korkea- ja matalaotsaisia, pitkäkasvoisia ja lattakasvoisia. On ruumiinrakenteeltaan lyhyenläntiä ja on pitkä ja hoikkia.
Etiopiassa puhutaan kuulemma 70 kieltä. Ainakin amharassa ja somalissa erottaa paljon tuttuja arabiankielisiä tai arabian kanssa yhteisiä seemiläisiä sanoja. Kristittyjä ja muslimeja on kumpiakin nelisenkymmentä prosenttia väestöstä, joskin luvut lienevät kasvaneet jäljellä olevan osan, vanhojen afrikkalaisten uskontojen kannattajien, kustannuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti