Etiopian hallitus on aikeissa tällä viikolla saattaa voimaan kiistellyn yhdistyslain, joka rankasti kaventaisi kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia. Etiopia on siten matkalla vapaudeltaan Afrikan keskitasoa olleiden maiden joukosta takaisin täyteen autoritariaan, jota joukkoa jo Zimbabwe, Sudan, Eritrea, Kongo ja moni muu mantereen maista edustaa. Afrikan vapaimpia maita ovat Freedom Housen listauksen mukaan tällä hetkellä esimerkiksi Mali, Senegal, Benin, Botswana ja Etelä-Afrikka. Monet kansainväliset kansalaisjärjestöt, kuten Civicus ja Human Rights Watch ovat julkaisseet raportteja Etiopian viime vuosien kielteisestä demokratiakehityksestä ja varsinkin viime aikoina yhdistyslaista.
Afrikan sarvessa tapahtuu muutenkin mielenkiintoisia asioita. Somalian rannikkovedet ovat olleet merirosvouksen riivaamia jo vuosikausia, mutta hiljattain somalimerirosvot osuivat vahingossa arkaan paikkaan kaapatessaan ukrainalaisomisteisen rahtilaivan, jossa kuljetettiin venäläistä aselastia Afrikkaan. Laivassa oli muun muassa yli kolmekymmentä T72-panssarivaunua ja kranaatinheittimiä. Kenia on väittänyt aselastin olleen tulossa itselleen, mutta kenialainen merenkulkujärjestön edustaja erehtyi päästämään suustaan, että aseet olivatkin matkalla Etelä-Sudaniin. Mies pidätettiin oitis syytettynä "hälyttävien lausuntojen antamisesta". Venäjä on lähettänyt sotalaivansa Adeninlahdelle, jossa on tungosta jo entisestään, sillä siellä on amerikkalaisia sotalaivoja, ranskalaisia ja Aasiastakin tulleita. Kaikkia alkoi yhtäkkiä kiinnostaa Afrikan sarven rannikkovesien valvonta.
Sunnuntain vietin Addiksen pohjoispuolisella Entottovuorella, jossa sijaitsee kolme Addiksen vanhinta kirkkoa, ikivanha luolakirkko, vähän uudempi keisari Menelikin rakennuttama ja näyttävin, pastellisävyin maalattu kirjava keisarinna Zauditun rakennuttama kirkko. Entisaikaan keisarikunnan pääkaupunki muutti paikkaansa säännöllisesti keisarin kannatusalueen ja alueen resurssien mukaan, mutta Menelik siirsi sen pysyvästi Addikseen. Vaikea kuvitella, että Entotton kyläpahanen toimi joskus valtakunnan pääkaupunkina ennen kuin Addis alkoi levitä vuoren alapuoliselle ylätasangolle.
Entottovuorilla sijaitsee myös luonnonsuojelualue, johon alun perin tulin löytääkseni jäänteitä alkuperäisistä akaasia- ja katajametsistä. Valitettavasti nykyisin suurin osa vuorenrinteistä kasvaa australialaista nopeakasvuista eukalyptuspuuta, jota on istutettu kaikkialle Etiopiaan suuria määriä. Eukalyptusmetsät ovat luonnonmetsiin verrattuna hiljaisia ja melkein elottomia. Onnistuin siitä huolimatta vahingossa löytämään yhdestä eukalyptusmetsästä suuren pöllön - ilmeisesti afrikanpöllön - jonka ympärillä hyöri varoittelijoita: tikka, turako ja ruostelintuhaukka. Vuoren yläpuolella kaarteli suurina parvina suomukorppikotkia ja etiopiankorppeja, joka on maailman suurin varislintu. Nisäkkäistä täplähyeenat ovat Entotton rinteillä ja solissa yhä yleisiä. Paikka paikoin niitä voi nähdä kirkkaassa päivänvalossakin. Ilma on vuorilla ohutta ja Entottovuorilla harjoittelevatkin kuuluisat etiopialaiset maratoonarit juoksemista.
Vaellukselleni sain kaksi satunnaista seuralaista. Toinen oli etiopialainen opiskelija, joka työskentelee vapaa-aikoinaan oppaana ja tarjosi myös autonkuljettajan palveluksia. Toinen oli hollantilainen keski-ikäinen rikkaan perheen perijä, joka oli lukenut lakimieheksi, muttei ollut koskaan elämässään tehnyt palkkatyötä, vaan matkustelee pitkin Afrikkaa harrastaen botaniikkaa ja etnologiaa. Hän on opetellut kymmenisen afrikkalaiskieltä ja puhuu sujuvasti amharaa, ja hän on asunut jonkin heimon parissa Madagaskarilla. Mies oli käynyt myös Suomessa ja muisti Turun ja Tampereen tuomiokirkot, muttei jostain syystä lainkaan Hugo Simbergin maalauksia Tampereen tuomiokirkossa. Kummankaan vaelluskumppanini nimeä tai osoitetta en tullut ottaneeksi talteen tai antaneeksi omaani, koska jotenkin tällaiset ihmiset ovat sellaisia, että heihin törmää jonain päivänä uudestaan jos on törmätäkseen.
Laukustani ovat ylimääräiset kynät loppu, koska jokainen vastaantuleva pikkulapsi kärttää niitä. Tietä pitkin kävellessä metsiköistä ja sivupoluilta alkaa yhtäkkiä kuulua "faranji, faranji, money money" ja yksikin lapsi kulki pari kilometriä alas vuorenrinnettä Addista kohti hokien koko ajan rahaa, birrejä, kyniä. Itse asiassa syy siihen, että jouduin palaamaan vuorelta alas saakka kävellen, oli se, ettei minulla ollut yhtään pikkubirrejä, vaan pienin raha lompakossani oli sata birriä, jota ei olisi voinut tarjota pikkubussille. Vasta ensimmäisessä vastaantulleessa kahvilassa - ja etiopialainen kahvi on aina erinomaista, varsinkin pitkän vaelluksen jälkeen - saatoin rikkoa rahani ja saada pikkurahaa matkustaakseni Sheromedaan ja lopulta keskustaan.
Kaupunkia lähestyttäessä vuorten rauha ja puhtaus muuttuu ihmistungokseksi ja kaikkialla on kirjaimellisesti paskaista (ts. ihmisulosteita saatikka kotieläinten kadunvieret, polut ja pensaikot täynnä). Tästä tuleekin mieleen, että ainoa paikka Addiksessa, jossa toistaiseksi olen nähnyt marabuhaikaroita, on teurastamon liepeillä, josta kumpuaa mädäntyneen raadon haju kilometrien päähän.
Hotellissani oli taas väkeä kokoontunut jalkapallon ääreen: Suomeen haluavia somaleja, turkkilaisia tekstiilikauppiaita, kiinalaisia tienrakennusinsinöörejä, tanskalaisia naispuolisia kehitysapuvapaaehtoisia, jotka ovat kahdessa päivässä saaneet kylkeensä etiopialaisia poikaystäviä. Kuulen paljon uutisia siitä, miten voi hankkiutua ulkomaille töihin - tai siitä, mitä kaikkea voi myydä Etiopian markkinoille. Tienrakennuskoneita esimerkiksi ja puuvillavaatteita. Toisin sanoen: Etiopia tuo lähes kaiken tavaran ja vie puolestaan työvoimaa, varsinkin vähänkään koulutettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti