maanantai 8. joulukuuta 2008

Lusaka I / 12

Olen Sambian pääkaupungissa ja häpeän tunnustaa, että varmaan kertaakaan aiemmin elämässäni en ole päätynyt johonkin maahan tietäen siitä etukäteen yhtä vähän kuin nyt tiedän Sambiasta. Viime päivinä ennen tänne tuloa ei ollut mahdollisuutta nettiin eikä omasta kirjastostani löytynyt tästä maasta kuin triviaalitietoa. Tietoni rajoittuvat suunnilleen siihen, että mahtava Sambesi virtaa jossain täällä päin, ja että tämä on joskus ollut Pohjois-Rhodesia, osa brittiläistä siirtomaaimperiumia Afrikassa. Vieläkin täällä ajetaan vasemmalla puolella tietä ja ihmiset puhuvat paljon englantia. Jo ennen itsenäistymistä pääkaupunki siirrettiin Livingstonesta keskemmälle maata Lusakaan. Sambian päätuote on kupari, jota louhitaan Copperbeltin alueelta.

Sambiassa on vapaampi internet kuin Etiopiassa ja täällä pääsee vapaasti myös lukuisille "vaarallisille" sivuille, jotka Etiopiassa on estetty, kuten blogit ja Wikipedia. Niinpä täytyy käyttää tilaisuutta hyväksi ja kertoa joitain ensivaikutelmia täältä.

Lusaka on kuin esikaupunkialuetta jostain Yhdysvaltain kuumankosteasta etelästä, jossa väestöstä suuri osa on mustia: Louisianasta vaikkapa. Mitään selkeää keskustaa ei ole, ellei Kaironkatua rautatieaseman tienoolla voi laskea sellaiseksi. Koko muu kaupunki, sikäli kun sitä olen päässyt näkemään, on siistiä ja keskiluokkaista omakotitaloaluetta. Kadut ovat hyväkuntoisia ja leveitä, autoilijoille tehtyjä. Ihmisiä on Afrikaksi harvassa. Yleisvaikutelma onkin Addis Abeban jälkeen hämmästyttävän siisti, rauhallinen, hiljainen ja yhteiskunnallisesti hyvin järjestetty. Tosin kaikki näyttää olevan joko uskonnollisten järjestöjen tai kehitysyhteistyön antajien rahoittamaa ja rakentamaa. Lusaka mainitaan kuitenkin miljoonakaupungiksi, joten kaipa jossain, poissa silmistä, on myös slummeja ja köyhiä seutuja, joihin kaikki se väki on pakkautunut.

Jo välilaskupaikassa Malawin pääkaupungissa Lilongwessa maisema oli muuttunut aivan erilaiseksi kuin Etiopiassa. Ensinnäkin maaperä on punainen, mikä yhdessä vihreiden akaasioiden ja ruohon kanssa luo maisemalle oikean Mustan Afrikan värimaailman. Etiopian ylängöillä värimaailma on toisenlainen. Lentokoneesta näkyi Malawista Sambiaan mittaamattomia tasankoja. Ollaan syvällä Afrikan valtavan mantereen sisäosissa.

Kaikkia kansainvälisiä lentomatkojani Afrikassa tuntuvat vainoavan kaksi häirikkötyyppiä: paikalliseen yläluokkaan kuuluva paksu musta keski-ikäinen nainen, joka valittaa kaikesta ja vaatii erikoiskohtelua, ja kouluttamaton ja huonosti käyttäytyvä kiukutteleva arabimies (yleensä libanonilainen), jolla on huivipäinen hiirimäinen vaimo ja vähintään viisi lasta. Tälläkin kertaa molemmat stereotyypit ilmaantuivat samalle portille ja samaan koneeseen jo Addiksessa. Onneksi molemmat taisivat jäädä pois Malawissa. Lusakaan tuli sambialaisten lisäksi tyypillinen ja edustava kasa nykyajan siirtomaaväkeä: kiinalaisia insinöörejä, intialaisia kauppiaita, muutama libanonilainen, kreikkalainen tai armenialainen, kansainvälisten järjestöjen palkkalistoilla olevia afrikkalaisia (ykkösluokassa) ja eurooppalaisia (turistiluokassa), valkoihoisia kehitysyhteistyövirkailijoita ja konsultteja, joiden suista kantautui milloin hollantia, milloin ruotsia, amerikkalaisia repputuristeja.

Sambialaiset ovat hillittyä, hiljaista ja totisesti jumalaapelkääväistä kansaa. Joka kadunpätkällä on jokin uskonnollinen instituutio. Tänään tosin kiinnitin huomiota siihen, että suuri anglikaaninen katedraalikin oli moderni ja sangen ruma rakennus, joskin kauniin puiston ympäröimä. Baptistien seurakuntia on siellä täällä. Myös kaksi moskeijaa näyttävät varsin uusilta. Etiopiasta tulleena kiinnitän huomiota siihen, että Sambiassa näyttää olevan uskoa Etiopian usein väittämään johtorooliin kristinuskon linnakkeena. Yksi katu on nimetty keisari Haile Selassien ja toinen Addis Abeban mukaan. Useammalla ihmisellä oli Siionin ja Juudan leijonalla varustettuja paitoja. Sambialaiset saavat pisteet kotiin myös siitä, että kun tänään kävelin Lusakaa ristiin rastiin, yksikään paikallinen ei tullut kerjäämään tai inisemään turhasta, vaan harvat sosiaalisesti aloitteelliset yksilöt halusivat rehellisesti myydä jotain - tyytyen ensimmäiseen kieltäymykseen - tai vain ystävällisesti tervehtiä ja tiedustella, miten päivä oli mennyt.

Muslimit ovat viettäneet eid al-adhaa eli uhrijuhlaa, jossa muistetaan kristityillekin tuttua raamatullista tarinaa Aabrahamista, joka oli vähällä uhrata poikansa Iisakin, mutta Jumala menikin väliin ja tilalla uhrattiinkin karitsa. Eräässä mielessä, ei vähiten teologisessa, eid al-adha on ikään kuin muslimien pääsiäinen. Silloin teurastetaan lampaita, vuohia ja nautoja ja monissa muslimimaissa onkin jouduttu laein säätämään, ettei teurastusta saa tehdä missä vain, jotteivät kaikki kadut lainehtisi seuraavana päivänä löyhkäävästä verestä. Samaan aikaan Etiopiassa ortodoksikristityt paastoavat joulun ajan odotuksen vuoksi. Etiopiassa paastotaan vähän väliä. Suomalaisille pitämistäni itsenäisyyspäivän kutsuista jäi paljon ruokaa yli, mutta sekä palvelijattareni että vartijani ovat ortodokseja ja paastoavat, ja minä puolestani lähdin Sambiaan, joten käskin jakaa ylijääneet ruoat köyhille. Epäilen kuitenkin, että eivät ne ainakaan vääräuskoisille mene.

Yksi sangen hauska asia Afrikassa ovat koulujen, uskonnollisten instituutioiden ja yritysten englanninkieliset nimet ja motot. Ei voi olla hymyilemättä esimerkiksi kouluille nimeltä "Fancy Kids Academy" ja "Dark and Lovely Academy". Jälkimmäinen on erityisen huomionarvoinen, kun Afrikassa kaikki mainoksissa esiintyvät kauniit ja hymyilevät ihmiset ovat yleensä keskimäärin vaaleampia kuin kansa muutoin. Erään koulun seinässä on ilmoitettu alaotsikkona, mitä siellä opetetaan: "Perform in Excellence". Entä sellaiset seurakunnat kuin "Ministry of the Fire on Mountain and Miracles" tai "Ministry of Grace and Internation". Suorinta sanaa tuli vastaan tänään, iloisin värikkäin kirjaimin: "Turn to Jesus or burn in hell!" - huutomerkki mukana.

Ei kommentteja: