tiistai 10. helmikuuta 2009

Addis Abeba I / II

Elämässäni on kovin vähän, mistä kirjoittaa, koska en periaatteesta kirjoita työstä ja siihen taas kuluu kaikki aika. Addiksen sää on päivisin kuin Suomen kesä, ajoittain aurinkoista ja lämmintä. Yöt ovat kylmiä. Aika ajoin mahataudit ja kerjäläiset piinaavat. Olen pohtinut ryhtymistä roskakuskiksi; se olisi työtä, jolla on tarkoitus, ja jossa tulos näkyisi jossain, tehden maailmasta vähän paremman paikan. Aikaa voisi jäädä ratin takana myös ulkona olevan todellisuuden näkemiseen ja ajatteluun. Autoni ei tosin vieläkään ole rekisteröity eikä vakuutettu, vaikka puoli vuotta on pian kulunut tänne tulostani.

Eräänä iltana olin syömässä Metropizzassa. Paikka on sellainen, vähän pizzeria Erottajan tapainen, että siellä on yleensä kaikissa pöydissä valkoihoisia ja paikallisia rikkaita. Olin juuri tilannut pizzani ja aikeissa tilata päälle pyhän Yrjön mukaan nimetyn oluen, koska ilta olisi sellaista erityisluksusta vaatinut, kun viereiseen pöytään lehahti suuri joukko nunnia. Alkoivat ensi töikseen rukoilla. Enhän minä sellaisessa seurassa voinut olutta tilata, joten tilasin kivennäisvesi Amboa. Eikö sitten käynytkin niin, että nunnapöytään kannettiin monta pulloa olutta. O tempora o mores.

Addis Abebassa pidettiin Afrikan unionin huippukokous. Suuressa viisaudessaan Afrikan johtajat valitsivat uudeksi puheenjohtajakseen "Libyan suuren kansan jumhuriyyan veljellisen everstin" Muammar al-Qaddafin, joka pystytti telttansa viiden tähden hotellin pihalle. Qaddafi lampsi sitten paikalle omituisissa hepenissään, mukanaan kokoelma mielikuvituksellisissa lasihelmiasuissa esiintyneitä heimokuninkaita syvältä Afrikan mustista viidakoista sekä henkivartiokaartinsa, joka koostuu piikkikorkoisista naisista elegantteine mustankiiltävine rynnäkkökivääreineen. Qaddafi levitti itsestään kiertokirjettä, jossa julistautui "kuningasten kuninkaaksi". Tapansa mukaan eversti ei tarvitse huippukokouspuheissaan muistiinpanoja eikä armeijallista fiksuja nuoria avustajia ja propagandisteja, kuten useimmat presidentit ja pääministerit. Ehei, Qaddafi keksii tajunnanvirtansa suoraan päästään. Tällä kertaa Qaddafi puhui muun muassa siitä, kuinka Afrikassa ei tarvita demokratiaa (vaikka Libya ilmeisesti sellainen onkin parhaasta päästä), vaan oppositiot pitää kieltää.

Tyyli oli samantapainen Qaddafin esiintyessä edellisenä vuonna Arabiliiton huippukokouksessa Damaskoksessa. Ensin hän istui kymmenisen minuuttia hiljaa nojaten ankarasti päätään käteensä, kun viisaat ajatukset hiljalleen kokoontuivat päässänsä. Sitten hän alkoi osoitella sormella muiden arabimaiden presidenttejä ja kuninkaita ja julisti: "Sinä olet typerys! Ja sinä siinä: täysin hyödytön!" Salissa nähtiin jonkin verran kulmakarvojen kohottelua ja diplomaattista kohinaa.

Afrikkaa pitäisi onnitella uudesta puheenjohtajastaan. Seuraavaksi valitsevat varmaan Mugaben, ellei hänelle sitten anneta YK:n ihmisoikeusvaltuutetun paikkaa tai jotain vastaavaa. Harmi, ettei Idi Amin ole enää keskuudessamme. Eurooppa ei pystyisi panemaan paremmaksi, vaikka valitsisi EU:n presidentiksi Berlusconin. Joku amerikkalainen ihmetteli aikoinaan, missä on se puhelinnumero, josta Euroopan voi tavoittaa. No, Afrikalla on nyt puhelinnumero, johon Obama voi soittaa! Qaddafi voi ehkä lukea hänelle otteita "Vihreästä kirjastaan", jossa maailman ongelmat on ratkaistu. Muistan kyseistä viihdyttävästä teoksesta yhä sen, millä sanoilla alkoi luku nimeltä "Naisesta": "On epäämätön tosiasia, että sekä mies että nainen ovat ihmisolentoja."

Afrikan unionin huippukokouksen aikana kaikki Addis Abeban hotellit olivat täynnä. Eräästäkin islamilaisesta hotellista, jossa taannoin itse asuin, vieraat potkittiin pois Qaddafin henkilöstön tieltä, kun Libya oli maksanut koko hotellin tyhjäksi. Hotelli vuokrasi kaupungin ulkopuolelta kokonaisia turvataloja pois potkituille ja maksoi näiden taksimatkat kaupunkiin ja takaisin. Minulle huippukokouksen aika merkitsi myös taloni jakamista. Vierashuoneeseeni muutti nainen, jolla oli mukanaan vanhanaikainen herätyskello. Se raksutti kaiken aikaa mummolamaisesti. Sama vieras halusi matkamuistoksi muurini ulkopuolella kuukausia lojuneen pitkäsarvisen härän pääkallon, mutta unohtikin sen sitten pihalleni herättämään kauhua etiopialaisen palvelusväen keskuudessa. Mitä tässä talossa oikein tapahtuu? Lisäksi toiseen huoneeseeni muutti kaksi italialaista biologia, joilla vielä ylämailta Addikseen matkatessaan oli mukana hirviömäisten taikauskoisten lasten kivittämä afrikansarvipöllö. Ikävä kyllä pöllö kuoli vammoihinsa viimeisen päivämatkan aikana ennen Addikseen saapumista.

Ei kommentteja: