keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Addis Abeba 2 / III

Olen palannut Addikseen. Sää on täällä nyt mitä parhain, kuin Suomen kesä parhaimmillaan. Akaasiat viheriöivät tiheämpinä kuin koskaan. Haarahaukat kiljuvat, hiirot riehuvat pensaissa. Viime yönä hyeena ulvahteli hyvin lähellä taloni muuria ja alueen kulkukoiralaumat vaikenivat tyystin.

Tunnen itseni edelleen sairaaksi. Tämä sairaus on tuontitavaraa Euroopasta ja ilmeisesti jatkumoa flunssalle tai sitten kahden viikon paluun jälkeen ja sairauden heikentämänä tulin jälleen osaksi ravintoketjua Afrikan mikrobien ja loisten keskellä. Kuulemma yli kolme kuukautta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa käytännössä takaa, että malarialoinen on jo tullut jäädäkseen elimistööni, mutta vaikka olisi malariapositiivinen, se ei tarkoita, että sairastaisi malariaa. Suomalainen tutkijaryhmä on nimittäin kuulemma hiljattain selvittänyt, että malarialoiset alkavat riehua verenkierrossa vasta kun hyttysistä välittyvät valkuaisaineet viestittävät niille, että hyttyskanta uhrin ympärillä on riittävän runsas loisten tehokkaaseen leviämiseen.

Suomalaislöytö on niin merkittävä, että sillä saattaa olla ratkaisevaa merkitystä malarian torjunnassa, jolloin se tietysti pelastaisi miljoonia ja taas miljoonia ihmishenkiä. Outoa, ettei Suomi paukuttele tällaisella löydöllä henkseleitä. Olemme osaamisyhteiskunta ja koulutuksen huippumaa, mutta siitä huolimatta tiede ja tutkimus ovat aina jonkinlaisessa paaria-asemassa verrattuna niihin muihin asioihin, joita Suomessa tehdään. Ei ihme, että huippututkijat lähtevät anglosaksisiin yliopistoihin.

Ei kommentteja: