sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Bangkok

Laosin edellä ja jälkeen kävimme Bangkokissa. Minulle se oli kolmas varsinainen matka Thaimaahan, joten kadut ja temppelit vaikuttivat jatkuvasti tutuilta, vaikkei muisti enää kaikkialla toiminutkaan tarkasti. Meillä oli miellyttävä butiikkihotelli, tällä kertaa uuden kaupungin puolella Silomissa, mikä oli hyvä asia, koska tuli nähdyksi vähän muutakin Bangkokia kuin turistialueita.

Bangkok on moderni aasialainen suurkaupunki, jossa on ja saa kaikkea, ja yleensä naurettavan edullisesti. Toki katseltiin temppelejä ja palatseja, mutta myös kauppoja, koska Luang Prabangissa toden teolla aloitetut joululahjaostokset jatkuivat, ravintoloita ja kaikenlaista muuta. Bangkokissa on metropoliksi niin paljon luontoa, ettei siellä malta olla kuvaamatta suuremmissa puistoissa, esimerkiksi Lumpini-puistossa, viihtyviä kymmeniä lintulajeja ja isoja varaaneja. Kävimme The Orientalin terassilla joen äärellä ja tietysti kirjakaupassa.

Viimeisen illan illallispaikaksi valikoitui libanonilainen ravintola Silomissa. Nimen olen jo unohtanut, mutta eihän niitä siellä kovin monia voi olla. Niinpä tuli todistettua, että Bangkokissakin osataan tehdä mutabbalia, humusta, viininlehtikääryleitä ja kaikkea muuta asiaankuuluvaa. Viini ei kuitenkaan ollut libanonilaista, mistä pieni miinuspiste. Taisi olla jotain eteläamerikkalaista. Vesipiippuakin tuli poltettua.

Kävin keskiviikkona luentomatkalla Turussa. Järkytyksekseni huomasin, että viime vierailustani vanhaan kotikaupunkiin oli jo kulunut kolme vuotta. Nostalgiataso oli korkealla, vaikka vierailu kestikin vain yhden illan, yön ja päivän. Kuten aina nykyisin kampuksilla käydessä, tuntui että opiskelijat nuortuvat vuosi vuodelta. Otetaanko yliopistoihin ihmisiä yhä nuorempina vai mistä kummasta tämä johtuu?

Helsingissä olen käynyt Esplanadin joulumarkkinoilla, perulais-afro-karibialaisessa konsertissa sekä katsomassa uuden elokuvaversion Täällä Pohjantähden alla. Se oli näemmä taas kerran punasävytteisesti tehty. Punakapinoitsijat oli esitetty hyvinä sankareina kun taas laillista järjestystä palauttavat valkoiset ja varsinkin jääkärit ilkeinä lahtareina, jotka silkkaa sadismiaan ja mielivaltaisuuttaan teloittivat kaikki viattomimmat polsut ja jättivät puolestaan punakaartilaiskomentajat henkiin. Sota on aina epäoikeudenmukaista, mutta tarvitseeko sitä aina vääristellä ja osoitella? No, toisaalta elokuvaan oli yritetty saada mukaan hieman sen osoittamista, että molemmilla puolilla oli sekä väkivaltaisempia riehujia että niitä, jotka yrittivät pitää kiinni moraalista.

Ei kommentteja: