Olen tehnyt monia arkisia asioita: pessyt pyykkiä, kopioinut ja faksannut dokumentteja Suomeen... Sekin osoittautui hankalaksi operaatioksi, koska minulla oli vain yksi ystävä käsillä ja tarvitsin joihinkin dokumentteihin kaksi todistajaa. Kukaan ventovieras, esimerkiksi kopioliikkeen väki, ei suostunut allekirjoittamaan tuntemattomia ulkomaalaisia dokumentteja todistajan ominaisuudessa, ja epäilemättä tuo on useimmissa olosuhteissa ihan tervettä epäluuloisuutta. Piti siis nähdä erikseen vaivaa toisen tuntemamme ihmisen saamiseksi todistajaksi.
Istuimme eilen illalla iltaa oluiden parissa Liva-kadun ja Ağa Hamamın kulmassa sijaitsevassa Café Unicornissa ja kulman takana, Livan jatkuessa Turnacı Baçı -katuna aina Istiklalille saakka, Babel Caféssa, jonka omistaja puhuu arabiaa, koska on kotoisin Antiokian kaistaleelta, jossa monet paikallisista ovat arabiankielisiä, osa näistä alawiittejä ja kristittyjä mutta puolet kaiketi sunneja. Puhuin ystäväni turkkilaisen kollegan kanssa Sadri Maksudin yhteyksistä Suomeen ja Grigori Petrovin Valkoliljojen maasta. En herännyt aamuyöstä, vaikka rummunlyöjä kuulemma taas paukutti kovasti uskovaisia hereille.
Palasin Babel-kahvilaan vielä aamullakin syömään runsasta aamiaista. Täkäläiseen aamiaiseen kuuluu kaikenlaista kivaa, kuten vuohenjuustoa, chiliä, villikirsikoita, hunajaa voilla, pinaattipiirakoita, sitä maustelientä, jota Libanonissa laitetaan läbnen kanssa rieskan päälle, ja tietysti turkkilaista kahvia. Sain kirjoitettua joitain rästissä olleita asioita. Pyörin kirjakaupoissa.
Naapurin kiinteistönvälittäjätär pyysi kahville ja kertoili neljästä eri työpaikasta - hän toimii osan vuotta opettajana, minkä lisäksi hänellä on kiinteistönvälityksen lisäksi myös ravintola ja joku kolmas yritys, jonka olen unohtanut. Kävin myös marketissa ja ostin ystäväni kaapit täyteen kiitokseksi siitä, että asun luonaan ja lähden taas epäinhimilliseen aikaan aamuyöstä lentokentälle. Hän tekee pitkää työpäivää, yleensä pitkälle iltaan ja usein viikonloppuisinkin.
Istanbulissa pesii ja kirkuu parvittain alppikiitäjiä. Ne kai luulevat Istanbulin vanhoja kivitaloja vuoristoiksi.
Istuimme eilen illalla iltaa oluiden parissa Liva-kadun ja Ağa Hamamın kulmassa sijaitsevassa Café Unicornissa ja kulman takana, Livan jatkuessa Turnacı Baçı -katuna aina Istiklalille saakka, Babel Caféssa, jonka omistaja puhuu arabiaa, koska on kotoisin Antiokian kaistaleelta, jossa monet paikallisista ovat arabiankielisiä, osa näistä alawiittejä ja kristittyjä mutta puolet kaiketi sunneja. Puhuin ystäväni turkkilaisen kollegan kanssa Sadri Maksudin yhteyksistä Suomeen ja Grigori Petrovin Valkoliljojen maasta. En herännyt aamuyöstä, vaikka rummunlyöjä kuulemma taas paukutti kovasti uskovaisia hereille.
Palasin Babel-kahvilaan vielä aamullakin syömään runsasta aamiaista. Täkäläiseen aamiaiseen kuuluu kaikenlaista kivaa, kuten vuohenjuustoa, chiliä, villikirsikoita, hunajaa voilla, pinaattipiirakoita, sitä maustelientä, jota Libanonissa laitetaan läbnen kanssa rieskan päälle, ja tietysti turkkilaista kahvia. Sain kirjoitettua joitain rästissä olleita asioita. Pyörin kirjakaupoissa.
Naapurin kiinteistönvälittäjätär pyysi kahville ja kertoili neljästä eri työpaikasta - hän toimii osan vuotta opettajana, minkä lisäksi hänellä on kiinteistönvälityksen lisäksi myös ravintola ja joku kolmas yritys, jonka olen unohtanut. Kävin myös marketissa ja ostin ystäväni kaapit täyteen kiitokseksi siitä, että asun luonaan ja lähden taas epäinhimilliseen aikaan aamuyöstä lentokentälle. Hän tekee pitkää työpäivää, yleensä pitkälle iltaan ja usein viikonloppuisinkin.
Istanbulissa pesii ja kirkuu parvittain alppikiitäjiä. Ne kai luulevat Istanbulin vanhoja kivitaloja vuoristoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti