Etelä-Arabian auringossa, Intian valtameren lämpimien aaltojen huuhtomana sijaitseva Omanin sulttaanikunta tarjoaa matkailijalle erinomaisen pehmeän laskun eksoottiseen itään, sillä se ei ole yhtä moderni kuin Arabiemiraatit, siellä on edelleen perinteinen kulttuuri, vaatetus ja rakennustyyli, mutta se on kuitenkin vauras ja tarjoaa turvallisen länsimaisen infrastruktuurin Emiraattien tapaan.
Oman on rauhallinen ja varsin rento maa ja erittäin turvallinen. Arabikevät jäi melko rauhallisesti sujuneisiin mielenosoituksiin työpaikkojen tarpeesta ja demokratiavajeesta sulttaanin johtamassa perustuslaillisessa monarkiassa. Maassa ei ole ollut varsinaista konfliktia sen jälkeen, kun kylmän sodan aikana Neuvostoliiton satelliittina toiminut kommunistinen Etelä-Jemen yritti soluttaa maahan kommunistista taistelujärjestöä Dhofarin kapinana tunnetussa konfliktissa, jossa vaikutti myös Saudi-Arabian tukema irredentistiliike. Sulttaanikunta joutui kukistamaan aseelliset salahankkeet Persian, Pakistanin ja Britannian aseellisella tuella. Terrorismia ei Omanissa ole esiintynyt miesmuistiin.
Voisi sanoa, että matkailijan näkökulmassa Omanissa yhdistyvät hyvät puolet kahdesta täysin erilaisesta naapurimaasta, Arabiemiraateista ja Jemenistä, mutta sieltä puuttuvat kummankin huonot puolet. Omanissa on turvallista ja korkea elintaso kuten Emiraateissa, mutta toisaalta siellä on Jemenin tavoin enemmän eksoottista kulttuuria ja luontoa. Sieltä puuttuvat Emiraattien hypermoderni kitšisyys ja tietynlainen historiattomuus ja toisaalta sieltä puuttuvat myös Jemenin epävakaus, turvattomuus, köyhyys ja qatinpureskelu. Olen kirjoittanut tässä blogissa aiemmin sekä Emiraateista täällä että Jemenistä täällä, täällä ja täällä. Olen kirjoittanut myös oleilustani Jemenille kuuluvalla Sokotran saarella lähellä Somalian rannikkoa, mistä lisää täällä ja täällä.
Kuten mainitsinkin, Omanissa on toimiva infrastruktuuri ja erittäin hyväkuntoiset tiet, joita rakennetaan jatkuvasti lisää. Jostain syystä tieinfrastruktuuri on ollut sulttaani Qabusin suosikkikohteita Omanin öljyvarojen investoimiseksi. Onneksi hän on kantanut huolta myös koulutustasosta ja ympäristönsuojelusta. Sulttaani Qabus on yksi maailman kahdesta viimeisestä vallassa olevasta sulttaanista - toinen on kaakkoisaasialaisessa Bruneissa Borneon saarella.
Omanin sulttaanikunta oli aikoinaan alueellinen suurvalta, joka hallitsi koko Intian valtameren länsiosan kauppaa, Itä-Afrikan rannikoita aina nykyisiin Tansaniaan ja Mosambikiin saakka sekä nykyisin Pakistaniin kuuluvaa Makranin rannikkoa ja sen satamakaupunkia Gwadaria. Manner-Omanin lisäksi Itä-Afrikan rannikolla sijaitseva Sansibarin saari oli omanilaisen meri- ja kauppavallan tärkein keskus ja sulttaanikunnan pääkaupunki sijaitsi kulta-aikoina siellä. Sansibar toimi aikanaan myös itsenäisenä Sansibarin sulttaanikuntana.
Omanin imperiaalinen suuruus alkoi kuihtua brittien kaapattua itselleen Intian valtameren hegemonian, alistettuaan Adenin siirtomaakseen ja vallattuaan Intian. Eurooppalaiset siirtomaavallat jakoivat keskenään myös Omanin vanhat afrikkalaiset hallintoalueet. Myöhemmin Tansanian itsenäistyessä Sansibar liitettiin Tanganjikaan ja tansanialaiset kansallismieliset sosialistit toteuttivat Sansibarilla kansanmurhan arabi- ja intialaissyntyistä omanilaisväestöä vastaan. Monet pakenivat nyky-Omaniin, minkä vuoksi maan väestössä onkin paljon geneettistä vaikutusta sekä Afrikan että Intian suunnilta. Nykyisin Omanilla ei ole enää siirtomaita, mutta sille kuuluu yhä Hormuzinsalmea valvova Musandamin eksklaavi, jonka pääkaupunki on Khasab.
Omanissa on nykyisin kolme ja puoli miljoonaa asukasta, joista noin 2,8 miljoonaa omia kansalaisia. Silmämääräisesti katsoen valtava osa väestöstä Omanissa on Persianlahden rantavaltioiden tapaan maahanmuuttajia. Bengalin, hindin, urdun ja tagalogin kielillä olisi Omanissa pärjännyt paremmin kuin arabialla, koska melkein kaikki palvelualoja, kauppoja, huoltoasemia, ravintoloita jne. pyörittävät ihmiset olivat työperäisiä maahanmuuttajia Aasiasta, varsinkin Intiasta, Bangladeshista, Pakistanista ja Filippiineiltä.
Uskonnollisesti Oman on varsin omaleimainen, sillä siellä harjoitetaan omaa islamin suuntausta, ibadilaisuutta, joka poikkeaa sekä sunnalaisuudesta että šiialaisuudesta. Omanilaiset moskeijat näyttävät erilaisilta kuin naapurimaissa ja miehillä on muista arabimaista poikkeavia fetsejä ja turbaaneja, joista syntyperäiset omanilaiset tunnistaa. Vaikka ibadiittinen islam onkin teologisesti varsin konservatiivista, Oman on varsin rento ja vapaamielinen maa verrattuna sisämaanaapuriinsa Saudi-Arabiaan.
Omanissa matkustaminen on antoisaa luonnonystävälle. Maan pohjoisosien luonto on samankaltaisempaa Arabiemiraattien kanssa, joskin vihreämpää ja vähemmän aavikkoista, sisältäen lisäksi runsaasti persialaisia ja eteläaasialaisia vaikutteita niin elinympäristöissä, kasvistossa kuin eläimistössäkin. Maan keskiosissa on laaja aavikkoalue, joka muodostaa kaakkoisen ulokkeen pääasiassa Saudi-Arabiassa sijaitsevaan Rubb al-Khalin autiomaahan. Aavikon takana etelässä, Dhofarvuorten eteläpuolella sijaitseva Dhofarin lääni on puolestaan hyvin erilainen, edustaen samanlaisia habitaatteja ja eläimistöä kuin Jemenissä ja Afrikan sarvessa. Myös kulttuurisesti pohjoinen on lähempänä Persianlahtea ja etelä taas lähempänä Jemeniä.
Omanin pohjoisella Batinan rannikolla elää lukuisia tyypillisesti intialaisia lintulajeja, vaikkakin osa niistä villiytyneitä tai itse laivojen mukana levinneitä, jotka ovat sitten suotuisissa habitaateissa nopeasti levinneet. Dhofarissa ja rannikkokaistaleella Salalasta molempiin suuntiin tavataan taas lukuisia sellaisia lintulajeja, jotka ovat tyypillisiä Etiopiassa ja Jemenissä. Kaikkialla Omanissa näkee myös lukuisia muuttolintuja, mukaan lukien monia tuttuja palearktisia lajeja, Lähi-idän sisäisiä muuttajia sekä huomattavia määriä mielenkiintoisia lajeja, jotka saapuvat Keski-Aasiasta ja tavallisesti Intiassa sijaitsevien talvehtimisalueidensa sijaan ylittävätkin Pakistanin ja Iranin ja päätyvät Arabianmeren yli Omaniin.
Vietin osan lokakuusta Omanissa, joka osoittautuikin erittäin miellyttäväksi matkailumaaksi. Varasin netitse edulliset Air Arabian lennot Shariqan kautta Omanin pääkaupunkiin Masqatiin, josta muskotti on saanut nimensä, ja samaan syssyyn netitse myös edullisen vuokra-auton koko ajaksi. Lentojen ja autonvuokran yhteiskustannukset nousivat noin 500 euroon, mihin voi lisätä päälle varsin edulliset majoituskustannukset vaihdellen 15 rialin (30 euron) motellihinnoista 75 rialin (150 euron) viiden tähden hotelliin. Majoitusvaihtoehtoja on kaikissa kaupungeissa ja monissa kylissäkin.
Matkani aikana minun ei tarvinnut kertaakaan varata mitään etukäteen, vaan hotelleissa ja majataloissa oli aina tilaa. Omanin turismikausi oli vasta alkamassa, ja maan matkailu on sitä paitsi kärsinyt matkanjärjestäjien ja länsituristien pelokkaasta suhtautumisesta arabikevään tapahtumiin, vaikka Omanissa on ollut täysin rauhallista. Tapasin kyllä matkani varrella sekä Omanissa ja Emiraateissa asuvia länsimaisia ekspättejä että nimenomaisesti Omaniin tulleita matkailijoita, joista monet lintuharrastajia ja sukeltajia. Näille kahdelle harrasteryhmälle Oman onkin melkoinen paratiisi.
Ennen Omaniin saapumista vietin useita tunteja Shariqassa yrittäen ratkaista yhtä läpi matkan vaikuttaneista ongelmistani, nimittäin saada uuden laturin kamerani akkua varten kadonneen tilalle. Vierailin kolmessa eri hyvin varustetussa ostoskeskuksessa enkä silti löytänyt tarvittavaa laturia enkä edes varapatteria. Niinpä suurimman osan matkaa jouduin käyttämään varakameraa, jossa on paljon lyhyempi fokus. Ajellessani pitkin poikin kamerakauppoja koskevien vihjeiden perässä tulin myös nähneeksi joitain Persianlahden maiden kaupunkiympäristöjen, kuten nurmikoiden, palmurivistöjen ja puutarhojen tyyppilintuja: pihamainoja, intianvariksia, palmu- ja turkinkyyhkyjä, puluja, varpusia, valkoposki- ja punaperäbulbuleja, purppuramedestäjiä ja kenttähyyppiä. Illalla saavuin Masqatiin, vastaanotin vuokra-autoni, tapasin Masqatissa asuvan brittiläisen ympäristöekspertin ja sain häneltä runsaasti hyödyllistä tietoa, joka auttoi minua suunnittelemaan tulevan viikon matkaohjelmaa.
Oman on rauhallinen ja varsin rento maa ja erittäin turvallinen. Arabikevät jäi melko rauhallisesti sujuneisiin mielenosoituksiin työpaikkojen tarpeesta ja demokratiavajeesta sulttaanin johtamassa perustuslaillisessa monarkiassa. Maassa ei ole ollut varsinaista konfliktia sen jälkeen, kun kylmän sodan aikana Neuvostoliiton satelliittina toiminut kommunistinen Etelä-Jemen yritti soluttaa maahan kommunistista taistelujärjestöä Dhofarin kapinana tunnetussa konfliktissa, jossa vaikutti myös Saudi-Arabian tukema irredentistiliike. Sulttaanikunta joutui kukistamaan aseelliset salahankkeet Persian, Pakistanin ja Britannian aseellisella tuella. Terrorismia ei Omanissa ole esiintynyt miesmuistiin.
Voisi sanoa, että matkailijan näkökulmassa Omanissa yhdistyvät hyvät puolet kahdesta täysin erilaisesta naapurimaasta, Arabiemiraateista ja Jemenistä, mutta sieltä puuttuvat kummankin huonot puolet. Omanissa on turvallista ja korkea elintaso kuten Emiraateissa, mutta toisaalta siellä on Jemenin tavoin enemmän eksoottista kulttuuria ja luontoa. Sieltä puuttuvat Emiraattien hypermoderni kitšisyys ja tietynlainen historiattomuus ja toisaalta sieltä puuttuvat myös Jemenin epävakaus, turvattomuus, köyhyys ja qatinpureskelu. Olen kirjoittanut tässä blogissa aiemmin sekä Emiraateista täällä että Jemenistä täällä, täällä ja täällä. Olen kirjoittanut myös oleilustani Jemenille kuuluvalla Sokotran saarella lähellä Somalian rannikkoa, mistä lisää täällä ja täällä.
Kuten mainitsinkin, Omanissa on toimiva infrastruktuuri ja erittäin hyväkuntoiset tiet, joita rakennetaan jatkuvasti lisää. Jostain syystä tieinfrastruktuuri on ollut sulttaani Qabusin suosikkikohteita Omanin öljyvarojen investoimiseksi. Onneksi hän on kantanut huolta myös koulutustasosta ja ympäristönsuojelusta. Sulttaani Qabus on yksi maailman kahdesta viimeisestä vallassa olevasta sulttaanista - toinen on kaakkoisaasialaisessa Bruneissa Borneon saarella.
Omanin sulttaanikunta oli aikoinaan alueellinen suurvalta, joka hallitsi koko Intian valtameren länsiosan kauppaa, Itä-Afrikan rannikoita aina nykyisiin Tansaniaan ja Mosambikiin saakka sekä nykyisin Pakistaniin kuuluvaa Makranin rannikkoa ja sen satamakaupunkia Gwadaria. Manner-Omanin lisäksi Itä-Afrikan rannikolla sijaitseva Sansibarin saari oli omanilaisen meri- ja kauppavallan tärkein keskus ja sulttaanikunnan pääkaupunki sijaitsi kulta-aikoina siellä. Sansibar toimi aikanaan myös itsenäisenä Sansibarin sulttaanikuntana.
Omanin imperiaalinen suuruus alkoi kuihtua brittien kaapattua itselleen Intian valtameren hegemonian, alistettuaan Adenin siirtomaakseen ja vallattuaan Intian. Eurooppalaiset siirtomaavallat jakoivat keskenään myös Omanin vanhat afrikkalaiset hallintoalueet. Myöhemmin Tansanian itsenäistyessä Sansibar liitettiin Tanganjikaan ja tansanialaiset kansallismieliset sosialistit toteuttivat Sansibarilla kansanmurhan arabi- ja intialaissyntyistä omanilaisväestöä vastaan. Monet pakenivat nyky-Omaniin, minkä vuoksi maan väestössä onkin paljon geneettistä vaikutusta sekä Afrikan että Intian suunnilta. Nykyisin Omanilla ei ole enää siirtomaita, mutta sille kuuluu yhä Hormuzinsalmea valvova Musandamin eksklaavi, jonka pääkaupunki on Khasab.
Omanissa on nykyisin kolme ja puoli miljoonaa asukasta, joista noin 2,8 miljoonaa omia kansalaisia. Silmämääräisesti katsoen valtava osa väestöstä Omanissa on Persianlahden rantavaltioiden tapaan maahanmuuttajia. Bengalin, hindin, urdun ja tagalogin kielillä olisi Omanissa pärjännyt paremmin kuin arabialla, koska melkein kaikki palvelualoja, kauppoja, huoltoasemia, ravintoloita jne. pyörittävät ihmiset olivat työperäisiä maahanmuuttajia Aasiasta, varsinkin Intiasta, Bangladeshista, Pakistanista ja Filippiineiltä.
Uskonnollisesti Oman on varsin omaleimainen, sillä siellä harjoitetaan omaa islamin suuntausta, ibadilaisuutta, joka poikkeaa sekä sunnalaisuudesta että šiialaisuudesta. Omanilaiset moskeijat näyttävät erilaisilta kuin naapurimaissa ja miehillä on muista arabimaista poikkeavia fetsejä ja turbaaneja, joista syntyperäiset omanilaiset tunnistaa. Vaikka ibadiittinen islam onkin teologisesti varsin konservatiivista, Oman on varsin rento ja vapaamielinen maa verrattuna sisämaanaapuriinsa Saudi-Arabiaan.
Omanissa matkustaminen on antoisaa luonnonystävälle. Maan pohjoisosien luonto on samankaltaisempaa Arabiemiraattien kanssa, joskin vihreämpää ja vähemmän aavikkoista, sisältäen lisäksi runsaasti persialaisia ja eteläaasialaisia vaikutteita niin elinympäristöissä, kasvistossa kuin eläimistössäkin. Maan keskiosissa on laaja aavikkoalue, joka muodostaa kaakkoisen ulokkeen pääasiassa Saudi-Arabiassa sijaitsevaan Rubb al-Khalin autiomaahan. Aavikon takana etelässä, Dhofarvuorten eteläpuolella sijaitseva Dhofarin lääni on puolestaan hyvin erilainen, edustaen samanlaisia habitaatteja ja eläimistöä kuin Jemenissä ja Afrikan sarvessa. Myös kulttuurisesti pohjoinen on lähempänä Persianlahtea ja etelä taas lähempänä Jemeniä.
Omanin pohjoisella Batinan rannikolla elää lukuisia tyypillisesti intialaisia lintulajeja, vaikkakin osa niistä villiytyneitä tai itse laivojen mukana levinneitä, jotka ovat sitten suotuisissa habitaateissa nopeasti levinneet. Dhofarissa ja rannikkokaistaleella Salalasta molempiin suuntiin tavataan taas lukuisia sellaisia lintulajeja, jotka ovat tyypillisiä Etiopiassa ja Jemenissä. Kaikkialla Omanissa näkee myös lukuisia muuttolintuja, mukaan lukien monia tuttuja palearktisia lajeja, Lähi-idän sisäisiä muuttajia sekä huomattavia määriä mielenkiintoisia lajeja, jotka saapuvat Keski-Aasiasta ja tavallisesti Intiassa sijaitsevien talvehtimisalueidensa sijaan ylittävätkin Pakistanin ja Iranin ja päätyvät Arabianmeren yli Omaniin.
Vietin osan lokakuusta Omanissa, joka osoittautuikin erittäin miellyttäväksi matkailumaaksi. Varasin netitse edulliset Air Arabian lennot Shariqan kautta Omanin pääkaupunkiin Masqatiin, josta muskotti on saanut nimensä, ja samaan syssyyn netitse myös edullisen vuokra-auton koko ajaksi. Lentojen ja autonvuokran yhteiskustannukset nousivat noin 500 euroon, mihin voi lisätä päälle varsin edulliset majoituskustannukset vaihdellen 15 rialin (30 euron) motellihinnoista 75 rialin (150 euron) viiden tähden hotelliin. Majoitusvaihtoehtoja on kaikissa kaupungeissa ja monissa kylissäkin.
Matkani aikana minun ei tarvinnut kertaakaan varata mitään etukäteen, vaan hotelleissa ja majataloissa oli aina tilaa. Omanin turismikausi oli vasta alkamassa, ja maan matkailu on sitä paitsi kärsinyt matkanjärjestäjien ja länsituristien pelokkaasta suhtautumisesta arabikevään tapahtumiin, vaikka Omanissa on ollut täysin rauhallista. Tapasin kyllä matkani varrella sekä Omanissa ja Emiraateissa asuvia länsimaisia ekspättejä että nimenomaisesti Omaniin tulleita matkailijoita, joista monet lintuharrastajia ja sukeltajia. Näille kahdelle harrasteryhmälle Oman onkin melkoinen paratiisi.
Ennen Omaniin saapumista vietin useita tunteja Shariqassa yrittäen ratkaista yhtä läpi matkan vaikuttaneista ongelmistani, nimittäin saada uuden laturin kamerani akkua varten kadonneen tilalle. Vierailin kolmessa eri hyvin varustetussa ostoskeskuksessa enkä silti löytänyt tarvittavaa laturia enkä edes varapatteria. Niinpä suurimman osan matkaa jouduin käyttämään varakameraa, jossa on paljon lyhyempi fokus. Ajellessani pitkin poikin kamerakauppoja koskevien vihjeiden perässä tulin myös nähneeksi joitain Persianlahden maiden kaupunkiympäristöjen, kuten nurmikoiden, palmurivistöjen ja puutarhojen tyyppilintuja: pihamainoja, intianvariksia, palmu- ja turkinkyyhkyjä, puluja, varpusia, valkoposki- ja punaperäbulbuleja, purppuramedestäjiä ja kenttähyyppiä. Illalla saavuin Masqatiin, vastaanotin vuokra-autoni, tapasin Masqatissa asuvan brittiläisen ympäristöekspertin ja sain häneltä runsaasti hyödyllistä tietoa, joka auttoi minua suunnittelemaan tulevan viikon matkaohjelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti