Lintutieteilijän kuolema

Postinkantaja toi minulle tänään Lähi-idän ornitologisen seuran julkaisun. Luettuani ensin suurartikkelin Syyrian Eufratin linnustosta, selonteon Meyghanin kosteikoista Iranissa, turturikyyhkyjen pesinnästä Bahrainissa ja isotrappipoikueesta Karsin läänissä Itä-Turkissa, kohtasi minua pikku-uutisten osastolla surullinen tieto.

Uutisessa kerrottiin varsin koruttomasti, että muuan syyrialainen lintutieteilijä oli tapettu kotikaupungissaan Dara'assa, ja että hän oli sitä ennen kontributoinut Yarmukin laakson ja Hawranin autiomaiden tutkimukseen, toiminut neuvojana ja paikallisoppaana lukuisille ulkomailta tulleille tutkijoille ja ympäristönsuojelijoille sekä osallistunut kantavana voimana pöllölajien levinneisyyden ja pesimäbiologian selvittämiseen.

Tunsin tämän miehen, en kovin läheisenä ystävänä, mutta hyvänä ja asialleen omistautuneena kollegana ja tärkeänä kirjeenvaihtajana sellaisesta Syyrian kolkasta, jossa harva luonnontieteilijä kävi tai vaikutti. Olin ollut hänen vieraanaan, keskustellut hänen kanssaan monet kerrat lounaisen ja eteläisen Syyrian luonnosta, kartoista ja maantieteestä. Hänen kanssaan kävin Yarmukin rotkossa ja näin unohtumattoman visuaalisen näyn, kun hän näytti meille valtavan mehiläissyöjäyhdyskunnan, jonka keskellä pesi lisäksi pari sininärhiä.

Dara'a on Syyrian eteläisellä rajaseudulla, lähellä Jordanian rajaa ja autiomaiden ympäröimää seutua, jossa suuri osa väestöstä on konservatiivista, ja jossa heimot vielä elävät vahvana osana yhteisöllisyyttä. Eräässä mielessä Syyrian kansannousu alkoi Dara'asta, sillä siellä Syyrian salainen poliisi pidätti hallitusvastaisten graffitien maalaamisesta ja kidutti hengiltä 13-vuotiaan Hamza-pojan ja useita hänen kavereitaan, laukaisten lopulta kansan pitkään kyteneen raivon liekkeihin, jotka ensimmäiseksi nielivät Dara'an salaisen poliisin aseman. Syyrian hallitus vastasi dara'alaisten mielenosoituksiin lähettämällä kaupunkiin tankit ja pommittamalla sen tuusannuuskaksi. Sillä seurauksella, että muutamaa viikkoa myöhemmin liekeissä oli koko Syyria.

Yhtenä opposition keskeisistä tukialueista, josta oli lisäksi yhteydet ja salakuljetusreitit Jordaniaan, Dara'a joutui hallituksen joukkojen julman väkivallan ja puhdistusten kohteeksi. En tiedä vielä, kuinka lintutieteilijä tarkalleen sai surmansa - murhasiko hänet salainen poliisi, hallitusmieliset shabihat vai joutuiko hän tykistötulen, pommituksen tai tarkk'ampujan uhriksi. Tulen sen epäilemättä lähipäivinä tietämään.

Tuntuu pahalta, etten ollut pitkään aikaan ollut tähän mieheen yhteydessä, vaikka tiesin hänen olevan yhä Dara'assa. Olen välttänyt suoraa yhteydenpitoa hankalissa paikoissa Syyriassa oleviin tuttaviini heidän oman turvallisuutensa tähden, sillä kaikkia linjoja seurataan ja ulkomaalaisten kanssa yhteydessä olevia vastaan hyökätään, elleivät he auta levittämään hallituksen mieleistä propagandaa. Saan päivittäin tietoni Syyrian sisältä muutaman aktivistiystävän kautta, jotka joka tapauksessa ottavat riskin, ja jotka hallitsevat näppärät tietotekniset kikat urkinnan välttämiseksi.

Sellainen kikkailija ei surmattu lintutieteilijä ollut. Hän oli vanhanaikainen herra, todennäköisesti kotikylänsä akateemisin henkilö. Ammatiltaan hän oli opettaja. Kun kysyin häneltä kylässä, mitä suurin osa ihmisistä siellä teki elääkseen, hän kertoi: "No, väki viljelee vähän omiin tarpeisiinsa, mutta varsinaisesti kylä elää sillä, että joka perheestä joku lähtee töihin Saudi-Arabiaan tai Emiraatteihin." Lintutieteilijä oli itsekin ollut aiemmin töissä Saudi-Arabiassa ja niillä rahoilla rakentanut itselleen talon ja kohtuullisen mukavan elämän. Mutta kotikylästään hän ei muuttanut pois, sillä halusi olla lähellä sitä karua ja kallioista luontoa, jota rakasti.

Lintutieteilijä oli jo keski-ikään ehtinyt mies, hänellä oli huivia käyttävä vaimo ja lapsia. Hän oli sunnimuslimi ja maaseudulla asuvana käytökseltään ja tavoiltaan paljon konservatiivisempi kuin suurin osa siitä koulutetusta urbaanista tuttavapiiristä, jonka parissa liikuin Damaskoksessa, Homsissa ja Aleppossa. Hänellä oli kotonaan mittava kokoelma luonnontieteellistä kirjallisuutta ja hän oli lukenut mies, mutta viihtyi enemmän kentällä beduiinien ja aavikkohuuhkajien maailmassa.

Näin jälkeenpäin ajatellen en hämmästele sitä, että lintutieteilijä surmattiin. Hänellä oli aina suoraselkäiset ja lahjomattomat arvot. Kerrankin kun ihmettelin, mitä olivat keskelle ei-mitään lähelle Jordanian rajaa kohonneet mauttomat uusrikkaat palatsit, hän tuhahti ja kertoi, että ne kuuluivat salakuljetusta ja järjestäytynyttä rikollisuutta johtaville raja-alueen salaisen poliisin ja tullin komentajille.

Dara'an "yhden miehen yhdistys" oli väsymätön syrjäseutujen kartoittaja. Hän vietti öitä ja päiviä lohduttoman mustalla laava-aavikolla kameransa kanssa, joka taltioi jälkipolville niin paljon katoavaa autiomaiden luontoa. Jos joskus luette tai kuulette Dara'an läänin pöllöjen tai kehrääjien esiintymistä ja pesintää koskevista tutkimuksista, tiedätte niiden olevan mitä suurimmalla todennäköisyydellä joko häneltä, tai sitten tutkijoilta, jotka turvautuivat häneen oikeiden paikkojen löytämiseksi. Ainakin tiede tulee säilyttämään hänen muistonsa.