Oltuani neljä vuotta ulkomailla en muistanutkaan, että Suomen kesä voisi joskus olla näinkin kaunista ja hienoa aikaa. Jopa pääkaupunkiseudulla metsätilkut ovat lehtivihreää täynnä ja mikään aikahan ei ole Suomen luonnossa niin aktiivista kuin touko-kesäkuun vaihde. Tämä aika ja sää tuntuvat vaikuttavan ihmisiinkin. Kaupungin puistot ovat täynnä väkeä, joka kulkee puolipukeissa, ja toinen puoli väestöstä litkii mallasjuomia terasseilla.
Kaikkialla tuntuu vallitsevan kesäinen hulluus, joka vetää väen toimistoista ja sisätiloista aikaisin terasseille ja nurmikoille. Tosin tänään istui viereeni kahvilan terassille intialainen henkilö, joka alkoi sen kummemmitta esittelyittä manata maailmanloppua, todeten, että kaikki lopun ajan merkit ovat ilmassa ja tämä on ihmiskunnan viimeinen vuosisata. Totesin, että niin on kyllä ennustettu aika monta edellistäkin vuosisataa eivätkä lopun ajan merkit ole johtaneet muuhun kuin alati eneneviin merkkeihin.
Olen tehnyt viime viikkoina monia asioita: Investoinut kaupunkiasunnon ostamiseen kauniista pääkaupungistamme. Toimittanut ja tarkastanut toinen toistaan kiinnostavampia kontribuutioita akateemisilta investointikohteiltani. Lukenut teorioita suomensukuisten kansojen, viikinkien ja muiden pohjoisten kansojen muinaisajoista. Juonut liikaa perjantai-iltana ja -yönä ja miettinyt sen jälkeen pitäisikö aikuistua. Osallistunut suomalais-tataarilaisiin ylioppilasjuhliin Islam-seurakunnan tiloissa. Käynyt pönöttämässä ja puhumassa kielillä Smolnassa. Käynyt äänestämässä ennakkoon europarlamenttivaaleissa.
Europarlamenttivaaleista à propos: Tein yhden monista internetissä olevista vaalikoneista ja jälleen sain todisteet siitä, että olen henkisesti lapsenmielinen, sillä kaikki viisi kärkiehdokastani olivat 24-26-vuotiaita, paitsi yksi 32-vuotias. Kun lueskelin heidän perustelujaan vaalikoneen kysymyksiin, en voi kuin toivoa, että koko europarlamentti muodostuisi heidän kaltaisistaan, mutta todennäköisemmin sinne valitaan taas vanhoja gubbeja, politrukkeja ja muutama julkkis. Varsinaisena vaalipäivänä tulen toivoakseni olemaan Beirutissa, jossa sielläkin on vaalipäivä.
Muistan, että viimeksi kirjoitin kahvimukista, joka halkesi halkaisten samalla myös Nasrallahin naaman. No kävikin niin, että samana päivänä julkaisi Der Spiegel paljon kohua Lähi-idässä herättäneen artikkelin, perustuen Libanonin erikoistuomioistuimesta vuodettuihin tietoihin, joiden mukaan tuomioistuin olisi koonnut runsaasti todisteita Hizbullahin syyllisyydestä Libanonissa vuosina 2005-2008 tehtyihin poliittisiin murhiin. Libanonissa on parlamenttivaalit 7.6.2009, Iranissa presidentinvaalit 12.6.2009. Lähi-idässä eletään kriittisiä aikoja.
Pakistanin armeija on vallannut takaisin Swatin pääkaupungin Mingoran, mutta ilmeisesti tappiotkin ovat olleet sellaisia, ettei niistä vielä vähään aikaan julkisteta tietoja. Ei voi kuin toivoa, että länsimaat, jotka kiljuivat Pakistania ryhtymään sotilaallisiin toimiin Talibania vastaan, malttaisivat nyt edes vähän aikaa olla kiljumatta Pakistania ryhtymään välittömästi tulitaukoon ja "kaikkia osapuolia" lopettamaan ampumisen.
Somaliassakin ovat Talibanin sikäläiset hengenheimolaiset - ash-Shabaab - ottaneet takkiinsa pohjoisen suunnalla, ainakin heitä vastaan taistelevan suufilaisen Ahl as-Sunna wal-Jama'an mukaan. Mutta nämä hetkelliset torjuntavoitot eivät tietenkään merkitse, että nyt olisivat Somaliassa tai Pakistanissa koittaneet rauhallisemmat ajat saati että islamistisen totalitarismin vaara olisi väistynyt. Parhaimmillaan Pakistanin armeijan ja Ahl as-Sunnan takaisin valtaamat alueet merkitsevät vain, että taistelu jatkuu ja edellyttää määrätietoisia, myös sotilaallisia, toimia. Ehkäpä tämä on eurooppalaisillekin helpommin nieltävissä nyt, kun Bush on vaihtunut Obamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti