Tiistaina oli Jordanian nykyisen kuninkaan valtaistuimelle nousemisen kymmenvuotisjuhla, joka oli tietysti iso kansallinen tapahtuma. Myös Ammaniin on tullut runsaasti uusia kivoja paikkoja, kahviloita, baareja ja vesipiippupaikkoja. Useimmissa on nykyisin ilmainen langaton netti ja vaikka Jordania onkin kaikessa kalliimpi kuin Libanon ja Syyria niin eivät hinnat mitään tolkuttomia ole. Niinpä olen istunut kirjoittelemassa puhtaaksi töitä ja muita papereita mitä miellyttävimmissä paikoissa, käynyt elokuvissa, tavannut kontakteja, vieraillut järjestöissä ja palestiinalaisten alueilla.
Ns. palestiinalaisleirejä on hieman vaikea mieltää pakolaisleireiksi, ne kun ovat oikeastaan kaupunginosia ja palestiinalaisia on puolet Jordanian väestöstä. Useimmilla heistä on Jordanian kansalaisuus ja täydet kansalaisoikeudet. Kuningatarkin on palestiinalainen. Muiden alueiden palestiinalaiset voivat vain unelmoida asemasta ja oikeuksista, jotka Jordanian palestiinalaisilla on.
Jordaniassa Libanonin vaalitulokset on tietysti otettu vastaan suurella huojennuksella. Hizbullahin tappio keikauttaa painoa myös Jordanian islamistisessa oppositiossa, Muslimiveljeskunnassa, radikaalimmilta maltillisemmille. Kaikkialla arabimaailmassa keskiluokan ja koulutettujen parissa näkyy Libanonin vaalitulosten jälkeen tietty itsetunnon kohoaminen. Demokratia ja liberaalit arvot voivat sittenkin pärjätä Hizbullahin ja sen liittolaisten tolkutonta uhoa ja aseiden kalistelua vastaan, eikä kyse enää ole edes siitä, että heti syytettäisiin "Bushin agendan edustamisesta".
Tänään on Iranin presidentinvaalit, joten huomisesta lähtien voidaan lähteä jo huomattavasti selvemmin merkein ennustamaan Lähi-idän lähitulevaisuuden kehitystä, josta niin paljon riippuu. Ikävä kyllä Iranin vaalit eivät tule olemaan Libanonin vaalien tavoin demokraattiset ja rehelliset. Opiskelijoiden protestit ja Teheranissa vallitseva suuri tyytymättömyys Ahmadinejadin mahdilaiseen hihhulointiin eivät tule ratkaisemaan vaalituloksia, vaan Iranin presidentin valinta riippuu viimeiseen asti pienen konservatiivisen eliitin valtataistelusta.
Vaikka Ahmadinejad pysyisi ajatollah Khamenein suosikkina loppuun asti, hänen valintansa ei sittenkään ole kiveen hakattu, sillä myös konservatiivisessa papistossa ja kauppiaspiireissä Ahmadinejadia kohtaan tunnetaan syvää tyytymättömyyttä. Esimerkkinä tästä on opportunistin ja vanhan ketun Rafsanjanin iranilaisittain skandalöösi ulostulo Khameneille suunnatun avoimen kirjeen muodossa. Kirje on jo paljastanut Iranin eliitin sisällä kulkevia rintamalinjoja, joissa mahdilaiset salaliittolaiset tukevat Ahmadinejadia kun taas perinteisemmät konservatiivit, liberaaleista puhumattakaan, inhoavat häntä syvästi.
Jos Iranissa tulee vaalien jälkeen ilmaan muutoksia, voidaan alkaa suhtautua hieman optimistisemmin myös Palestiinan tulevaisuuteen. On kuitenkin vielä aivan liian aikaista ryhtyä optimistiksi. Libanoninkin tilanne on vielä kaikin tavoin hauras. Iranin vaalitulos vaikuttaa siihenkin, mitä Hizbullah tulee tekemään tulevina viikkoina ja kuukausina - selvää on kuitenkin, ettei se tule vapaaehtoisesti luopumaan aseistaan eikä agendastaan. Toisella puolen rajaa taas kyräilee toinen spoileri, Netanyahu, joka saattaa vielä keksiä hyökätä Libanoniin uudelleen ja siten jälleen, kuten vuonna 2006, mitätöidä länsimielisten vaalivoiton potentiaaliset seuraukset. Provokaatioita riittää aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti