Libanonin vaalitulos osoitti maalta harvinaista demokraattista kypsyyttä. Opposition tärkeimmät johtajat näyttävät myös ainakin retorisesti hyväksyvän selvän vaalituloksen. Sekä Hizbullah että Amal ovat ilmoittaneet tunnustavansa tappion. Voittajien leiristä sekä Tulevaisuusliikkeen johtaja Saad Hariri että druusijohtaja Walid Jumblatt ovat kiirehtineet ojentamaan käden opposition suuntaan sekä kehottaneet kannattajiaan olemaan liian provosoivasti juhlimatta voittoa.
Beirutissa normaali elämä on palannut kaduille, suurin osa kaupoista ja kahviloista avannut pikkuhiljaa iltapäivällä, vaikka tänään onkin lomapäivä. Loman julistamisen tarkoituksena on ehkäistä yhteenottoja erityisesti Beirutissa, sillä ihmiset jäävät vielä päiväksi sukulaisiin kotikylille. Joitain tulevaisuusnuorison sinilippuisia autoja ajeli torvet soiden pitkin Hamraa, uhmaten siten Haririn nimenomaista kehotusta olla juhlimatta voittoa.
Huonoksi häviäjäksi on osoittautunut lähinnä kenraali Michel Aoun, joka on siirtynyt kannattajineen murjottamaan tappiota. Kristityt antoivat äänensä vielä paljon odotettua selvemmin maalis-14-liittoumalle, mikä nyt vaalien jälkeen saattaa Aounin mahtipontisen uhon entistä naurunalaisempaan valoon. Ei tullutkaan kolmatta tasavaltaa... 80-vuotias Aoun saanee myös heittää haaveet ikuisesta unelmastaan päästä presidentiksi ja kalifiksi.
Vielä eilen Hizbullah julisti, että vaaleissa on kysymys siitä, että Libanonin kansa päättää kansanäänestyksessä tuen antamisesta vastarinnan eli Hizbullahin aseille. Tänään on tietysti aivan eri ääni kellossa. Vaaleissa ei ollutkaan lainkaan kyse Hizbullahin aseista, ja niistä ei myöskään tulla keskustelemaan vaalien jälkeen, ilmoitti "Jumalan puolue".
Suurin osa libanonilaisista ystävistäni, jotka kannattivat maalis-14-liittoumaa, on hymyillyt koko päivän ja viestit ovat sinkoilleet chatissä ja sähköposteissa. Ne, jotka kannattivat maalis-8-liittoumaa, ovat olleet nyt paljon varovaisempia lausunnoissaan. Aounin kannattajien illuusiot näyttävät hajonneen rankimmin. Muille maalis-8:n kannattajille vaalitulos ei oikeastaan tuo mitään muutosta. Hizbullahilla on aseensa ja nekin amalilaiset, jotka eivät Hizbullahista erityisemmin pidä, pysyvät linjassa shiialaisen solidaarisuuden nimeen.
Kahviloissa puidaan innolla politiikkaa, mutta pääosin hymyssä suin. Ehkä pettyneet ovat jääneet kotiin murjottamaan. SSNP:n kantapaikassa näkyykin happamia naamoja ja aggressiivisesti murjottavia nuoriamiehiä. Solidèren läpi on miellyttävää kävellä nyt kun ei ole enää telttoja, piikkilankoja ja yrmyileviä militantteja. Kunpa vain kaikki tosiaan hyväksyisivät vaalitulokset ja väkivallalta vältyttäisiin. Tripolissa kuuluu räjähtäneen kranaatti, mutta toivottavasti nämä pienet välikohtaukset jäävät yksittäisiksi.
Ulkomailla Libanonin vaalitulos on herättänyt kahtalaisia reaktioita. Varsinkin länsimaissa ja kaikissa muissa arabimaissa paitsi Syyriassa maalis-14:n voitto merkinnee ennen kaikkea helpotuksen tunnetta. Kolme valtiota lienee pettyneitä tulokseen: Iran, Syyria ja Israel. Viime mainittu siksi, että länsimielisten voitto Libanonin vaaleissa tekee entistä hankalammaksi revanssin hankkimisen huono-onnisesta kesän 2006 sodasta. Israelin nykyhallituksen ensilausunnot kuvastavatkin kaunaista pettymystä, että Libanonia ei päästykään julistamaan roistovaltioksi.
Merkillistä on niiden länsimaisten toimittajien pettymys, jotka olivat niin varmoja, että Libanonin vaaleissa on kysymys Amerikan politiikasta ja siitä, että "arabikatu hautaa nyt Bushin ainoankin lyhyeksi jääneen onnistumisen Lähi-idässä". Herätys! Bush on menneen talven lumia ja toisaalta eivät libanonilaiset vaaleissaan äänestäneet myöskään Obaman Kairossa esittämien lupauksien uskottavuudesta, kuten jotkut toimittajat tuntuvat kuvittelevan. Kyllä libanonilaiset äänestäessään ajattelivat ensisijaisesti oman maansa politiikkaa, eivät Amerikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti