Koitti jälleen aika tehdä matka Suomeen ajaen Euroopan halki. Nykyisillä bensanhinnoilla se on eräällä tavoin järjetöntä, mutta pakko mikä pakko, auto oli saatava Suomeen ja samoin ensimmäinen autolastillinen tavaraa. Tarkoitus oli keventää hieman edessä olevaa muuttokuormaa loppukesästä. Toisaalta, minä aidosti nautin pitkistä ajomatkoista monimuotoisen kotimantereemme halki, joka kaikilla reiteillä tarjoaa aina sekä uusia että nostalgisia paikkoja vierailuille.
Tällä kertaa matkustin yksin, joten kaupungit saivat jäädä vähemmälle ja sen sijaan keskityin luontokohteisiin. Sellaisia valikoitui kolme kummallekin maantiepäivälle, ensimmäisenä päivänä Saksan halki ja toisena Tanskan ja Ruotsin halki. Kolmas matkapäivä meni laivalla Tukholmasta Turkuun ja lopuksi ajaen Turusta Helsinkiin.
Ensimmäisenä päivänä ajoin alkuun Brysselistä Kempenin ja Itä-Alankomaiden halki Ruhrinmaalle, kääntyen sitten pohjoiseen kohti Münsteriä. Valitsin kolme luontokohdettani Saksassa aika lailla sattumanvaraisesti sillä kriteerillä, että ne sijoittuivat sopivasti matkareitin varrelle ja olivat sopivien ajoetäisyyksien päässä toisistaan.
Ensimmäinen kohde oli Habichtswald lähellä Tecklenburgia. Tuo metsäalue muodostaa osan kuuluisia Teutoburgin metsiä. Metsä oli pyökkivaltaista ja aurinkoinen päivä kun oli, siellä oli äänessä suuri määrä tavanomaisia eurooppalaisia metsälintuja: mustarastaita, punarintoja, peippoja, peukaloisia, tiltaltteja, mustapääkerttuja, talitiaisia. Merkittävin havaintoni Habichtswaldissa oli tämän vuoden ensimmäinen sirittäjä.
Toinen kohde oli Hemelsmoor lähellä Bremeniä. Sieltä löytyi lehtimetsän läpi käveltyä mielenkiintoista boreaalista suota, joka kasvoi paljon koivua ja niittyvillaa. Naaraskäki lensi pulputtaen yli aukion, taivaalla muutti mehiläishaukka, metsästä löytyi viitatiaista ja kirjosieppoa. Puiden rungoilla parveili Elater balteatus -seppää. Pajulintu oli yleinen - olen ennenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että nimestään huolimatta pajulintu on vahvasti sidoksissa koivuun.
Kolmas ja jännittävin kohde oli Wennebeker Moor lähellä Kieliä, Schleswig-Holsteinin osavaltiossa. Siellä oli hyvin vaihtelevaa ja kaunista maastoa, nummilla kasvoi valtoimenaan pensasmasta jänönvihmaa ja kurjet huutelivat äänekkäästi suojelualueen kyljessä olevan Langwedelin sotilasalueen puolella. Lehtokurppia lensi kurnuttaen taivaalla ja taivaanvuohikin oli äänessä. Ennen iltaa saalisteli nuolihaukka aukioiden yllä - auringon laskiessa ilmaantui kehrääjä samaan puuhaan.
Yövyin Rendsburgin pikkukaupungissa ja jatkoin toisen matkapäivän aamuna Tanskaan. Rajalla katsottiin passi, muttei tarkastettu enää rokotuksia. Suuntasin ensi töikseni Tinglev Mosen kosteikkoalueelle, jossa kävin myös viime vuonna, mutta halusin nyt nähdä saman alueen kun kevät oli edistynyt pidemmälle. Hieno paikka. Laulavina löytyivät mm. sinirinta, satakieli ja pensassirkkalintu. Taivaalla kaarteli ruskosuohaukkoja. Näin myös europaeus-alalajin pyrstötiaisia mustine silmäkulmajuovineen. Joten Etelä-Jyllannissa on lajin mannermainen muoto. Parkkipaikan luona näyttäytyi vielä seurue ruskourpiaisia.
Fynin halki ajaessani näin kaksi merikotkaa ja vielä parempana havaintona kaksi mustanmerenlokkia saaressa, joka sijaitsee Ison-Beltin ylityksen yhteydessä Fynin puolella. Själlannin puolelle päästyäni suuntasin Helsingen alueelle ja Reersøn niemimaalle, jonne mentäessä oli hienoja laguuneja runsaine kahlaajineen, lisää merikotkia. Reersøltä löytyi paljon laulavia kultarintoja ja jopa kirjokerttu. Niemenkärjessä oli törmäpääskyjen yhdyskuntia.
Ylitettyäni Juutinrauman ja saavuttuani Skooneen, joka joskus maailmanaikaa oli parin vuoden ajan kotiseutuani, en malttanut olla valitsematta viimeiseksi luontokohteeksi Krankesjöniä, joka on hieno lintujärvi Lundin yliopistokaupungin (tuolloisen kotikaupunkini) lähellä. Krankesjön ei pettänyt kaikkien näiden vuosien jälkeenkään. Järvellä pesivät mustatiirat lentelivät kaikkialla, härkälinnut, kaulushaikarat ja luhtakanat mylvähtelivät, taivaalla kaarteli kattohaikaraa ja isohaarahaukkaa. Läheisiltä laitumilta löytyi mustapäätasku.
Ennen kuin ehdin Vätternin eteläpäähän, oli kuitenkin jo tullut pimeä - siis niin pimeä kuin Pohjolassa enää tähän aikaan vuodesta tuli. Pitkä ajotaival Ruotsin halki meni siis ilman neljättä luontopysähdystä, jotta ehdin vielä muutamaksi tunniksi nukkumaan Tukholmaan ennen aamuseitsemältä lähtenyttä laivaa.
Maarianhaminassa pysähdyttäessä oli kirkas ja kesäinen auringonpaiste. Turkuun saavuttiin illalla ja sieltä ajelin lopuksi Helsinkiin syömään kasslereita ja juomaan Dueron punaviinejä. Helsingissä aurinkoiset säät ovat jatkuneet. Kimaltelevien lahtien ja kaakattavien valkoposkihanhien kaupunki on touko-kesäkuun vaihteessa parhaimmillaan. Vietin erään elämäni parhaista illoista Humallahden rannoilla. Kotipihassani minut yllätti poikueellinen hemppoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti