Beirut

Beirutissa on kosteaa ja kuumaa. Vaikka täällä yrittäisi käydä niin usein kuin mahdollista, silti jokainen käynti on hektinen ja aina on uusia tulevia ja meneviä ihmisiä, jotka pitää tavata, ja jotka ovat tietysti tavattavissa ainoastaan yhtenä iltana. Torstai-iltana ohjelmassa oli poschia illallista (meribassia) ja paljon viiniä yhdellä Solidèren hintavista kattoterassibaareista. 

Perjantaina tapasin monia tutkijoita ja asiantuntijoita ja on masentavaa, kuinka kategorisen pessimistisiä kaikki asioista perillä olevat ovat Libanonin lähitulevaisuudesta. Hizbullahin strategia toimii niin hyvin, että sillä puolella ei ole tarvetta minkäänlaisiin myönnytyksiin. Jokainen asia, jonka maalis-8 voi riitauttaa pattitilanteeseen, päätyy heidän edukseen. Niinpä kaikki riitautetaan. Hallituksen muodostamisen jälkeen hallitusohjelma ja koko korkeimman sotilasjohdon ja virkamiehistön nimitykset. Vaikka maalis-14:llä on parlamenttienemmistö ja sen mukainen enemmistö myös uudessa hallituksessa, maalis-8 sanelee päätökset. Maalis-14 olisi halunnut hallitusohjelmaan maininnan, että maanpuolustuksesta, sodasta ja rauhasta päättää maan hallitus, mutta maalis-8:n mielestä nämä oikeudet kuuluvat "vastarinnalle". Tätä tietä jatkuu vielä pitkään. Parlamentti pysyy halvaantuneena, sillä maalis-8 on onnistuneesti ja kansainvälisellä hyväksynnällä sivuuttanut Libanonin lailliset ja demokraattiset instituutiot päätöksenteosta. Paljon puhutaan tulevista vuoden 2009 vaaleista, jotka sitten muka korjaisivat tilanteen, mutta tätä on syytä epäillä, sillä maalis-8:n saneluvalta ulottuu myös vaalilain ja vaalien pelisääntöjen muodostamiseen. Hizbullahin ase on jatkuvasti Libanonin valtion ohimolla. Aina kun maalis-8:n tahto ei toteudu, väkivalta puhkeaa jossain päin Libanonia ja mikäli aseeton maalis-14 haluaa välttää ajautumisen sisällissotaan, sen on annettava yksipuolisesti periksi. Kunnes mitään periksi annettavaa ei enää ole. 

Libanonin monimutkainen järjestelmä on perustunut ryhmien väliselle tasapainolle. Tasapainoa ei enää ole, sillä toukokuun alun offensiivi teki kaikille selväksi, etta maalis-8 on saavuttanut Iranin ja Syyrian avulla aseellisen ylivoiman ja on valmis sitä myös käyttämään toisia libanonilaisia vastaan. Kun instituutiot halvautetaan, valta on sillä, jolla on aseet. Maalis-14:n tukijamaat ovat pyrkineet päinvastoin riisumaan maalis-14:n aseista ja panostaneet kaikkeen muuhun. Jos yhdellä on rahaa ja toisella ase, kuvitellaan, että ensimmäinen voi rahoillaan lahjoa toisen luopumaan aseestaan. Todellisuudessa se, jolla on ase, voi ottaa rahat toiselta ja pitää myös aseen. 

Lauantaina menimme ylös Brummanaan libanonilaisen kansalaisjärjestön järjestämään koulutustilaisuuteen. Tämä on ihailtava maa siinä suhteessa, että innostus ei nuorilta sukupolvilta tunnu loppuvan edes kaiken poliittisen turhautumisen keskellä. Suuri osa koulutetuista nuorista tietysti lähtee maasta ja suuri osa kouluttamattomista ostaa aseen, mutta silti maasta löytyy jokaiseen seminaariin ja koulutustilaisuuteen kymmenittäin kaikkia uskontokuntia edustavia aktiivisia ja innostuneita fiksuja nuoria, jotka uskovat kansalaisyhteiskuntaan, vapauteen ja demokratiaan, ja pystyvät yhteistyöhön keskenään ja panevat aikaansa tähän, vaikkei kukaan maksaisi palkkaa tai edes kulukorvauksia. Suomessa sellaista ei näkisi. 

Kesä on Beirutissa vilkas. Nuoret ihmiset yrittävät kaiken poliittisen riehunnan keskellä keskittyä kahviloihin, baareihin, bileisiin, klubeihin, konsertteihin, uimarantoihin, vaellusretkiin ja ties mihin kaikkeen mitä ihmeellisesti näin pienestä maasta löytyy, ja kaikki päivämatkan päässä missä hyvänsä Libanonissa pitääkään tukikohtaansa. Vielä ei ole palattu siihen tilanteeseen, että tietyt rannat tai ravintolat tai tietyt kaupunginosat olisivat sallittuja vain tietylle uskontokunnalle.