Rajasthanin osavaltion Bharatpurissa sijaitsee Keoladeon kansallispuisto, joka luetaan yhdeksi pohjoisen Intian tärkeimmistä kosteikkoalueista. Suuret määrät sorsia, kahlaajia ja kurkia talvehtii siellä, nilgait ja aksishirvet vaeltelevat sen metsissä ja aluetta ympäröivät lehdot ja kuivat pensaikkomaat elättävät monimuotoista linnustoa ja muuta eläimistöä.
Suosituin tapa liikkua Keoladeossa näyttää olevan polkupyöräriksoilla tai vuokratuilla polkupyörillä. Lintuharrastajien suosiossa oleva rivi majataloja reunustaa sitä tietä, joka johtaa myös kansallispuiston portille. Tie kosteikkoalueelle vie ensin kuivan pensaikkoalueen ja puuston halki, jossa viihtyy esimerkiksi pensastimaleja, intiantaskuja ja bramiinikottaraisia.
Paikassa, jossa on vartijoiden koppi ja haarautuu kaksi tietä kosteikkoalueelle, talvehtii rubiinisatakieli, toinen yksilö talvehtii kosteikon halki vievän tien varrella. Aamuna, jona etsimme rubiinisatakieltä pensaikostaan, oli siellä intialaisia lintuharrastajia suurine kameroinaan lintua odottelemassa. Huvittavaa kyllä, kaikkien odotellessa laitteet valmiina vakiopaikassa käveleskelin pensaikon ympäri, kurkistin sisään erääseen aukkoon tiheässä pensaikossa ja rubiinisatakieli istuskeli maassa parin metrin päässä, varjossa, killistellen minua toisella silmällään. Otin siitä muutaman kuvan 300 millin objektiivillani ja palasin sitten bongarijoukon luokse. Johan tuli vipinää ja pian kaikki olivat sisällä pensaikossa.
Etsimme myös temppelin puutarhasta siellä talvehtivia intianrastaita ja oranssirastaita, mutta niitä ei löytynyt. Ilmeisesti rastaiden talvehtiminen oli siltä talvelta jo lopussa. Sen sijaan löytyi monenlaista muuta, talvehtivista lajeista punavarpusia, sinirintoja ja erilaisia uunilintuja, joista harvinaisempien joukossa lajilleen epätyypillisestä habitaatista löytynyt kivikkouunilintu, ja lisäksi tietysti runsain määrin paikallisia lajeja, varsinkin karikkeessa joukoittain kahistelevia metsätimaleja.
Keoladeon kosteikko-osissa oli odotetusti runsaasti haikaralintuja, aasiankäärmekauloja, jaavanmerimetsoja, kolmea lajia kuningaskalastajia, saruskurkia, jassanoita, sulttaanikanoja, intianviheltäjäsorsia ja monia muita. Jalo-, pikkujalo-, silkki-, harmaa- ja ruskohaikaroita näkee pienellä vaivalla, myös yöhaikarat löytyvät puista helposti, mutta sen sijaan mustapikkuhaikaran ja kiinanpikkuhaikaran löytäminen vaati pientä etsimistä. Myös iibishaikaroita ja iibiksiä on paljon, talvehtivia sorsia ja tiibetinhanhiakin vielä jäljellä. Oppaamme näytti meille myös sepelpöllösen ja harmaahuuhkajan.
Keoladeon kansallispuiston lisäksi Bharatpurin kaupungin laitamilla sijaitsevat kylälammet ovat tarkastamisen arvoisia kahlaajien vuoksi. Niillä on hyvä mahdollisuus ujon kultakurpon näkemiseen kunnolla ja läheltä, ja lisäksi tarjolla on parvittain palearktisia kahlaajia.
Suosituin tapa liikkua Keoladeossa näyttää olevan polkupyöräriksoilla tai vuokratuilla polkupyörillä. Lintuharrastajien suosiossa oleva rivi majataloja reunustaa sitä tietä, joka johtaa myös kansallispuiston portille. Tie kosteikkoalueelle vie ensin kuivan pensaikkoalueen ja puuston halki, jossa viihtyy esimerkiksi pensastimaleja, intiantaskuja ja bramiinikottaraisia.
Paikassa, jossa on vartijoiden koppi ja haarautuu kaksi tietä kosteikkoalueelle, talvehtii rubiinisatakieli, toinen yksilö talvehtii kosteikon halki vievän tien varrella. Aamuna, jona etsimme rubiinisatakieltä pensaikostaan, oli siellä intialaisia lintuharrastajia suurine kameroinaan lintua odottelemassa. Huvittavaa kyllä, kaikkien odotellessa laitteet valmiina vakiopaikassa käveleskelin pensaikon ympäri, kurkistin sisään erääseen aukkoon tiheässä pensaikossa ja rubiinisatakieli istuskeli maassa parin metrin päässä, varjossa, killistellen minua toisella silmällään. Otin siitä muutaman kuvan 300 millin objektiivillani ja palasin sitten bongarijoukon luokse. Johan tuli vipinää ja pian kaikki olivat sisällä pensaikossa.
Etsimme myös temppelin puutarhasta siellä talvehtivia intianrastaita ja oranssirastaita, mutta niitä ei löytynyt. Ilmeisesti rastaiden talvehtiminen oli siltä talvelta jo lopussa. Sen sijaan löytyi monenlaista muuta, talvehtivista lajeista punavarpusia, sinirintoja ja erilaisia uunilintuja, joista harvinaisempien joukossa lajilleen epätyypillisestä habitaatista löytynyt kivikkouunilintu, ja lisäksi tietysti runsain määrin paikallisia lajeja, varsinkin karikkeessa joukoittain kahistelevia metsätimaleja.
Keoladeon kosteikko-osissa oli odotetusti runsaasti haikaralintuja, aasiankäärmekauloja, jaavanmerimetsoja, kolmea lajia kuningaskalastajia, saruskurkia, jassanoita, sulttaanikanoja, intianviheltäjäsorsia ja monia muita. Jalo-, pikkujalo-, silkki-, harmaa- ja ruskohaikaroita näkee pienellä vaivalla, myös yöhaikarat löytyvät puista helposti, mutta sen sijaan mustapikkuhaikaran ja kiinanpikkuhaikaran löytäminen vaati pientä etsimistä. Myös iibishaikaroita ja iibiksiä on paljon, talvehtivia sorsia ja tiibetinhanhiakin vielä jäljellä. Oppaamme näytti meille myös sepelpöllösen ja harmaahuuhkajan.
Keoladeon kansallispuiston lisäksi Bharatpurin kaupungin laitamilla sijaitsevat kylälammet ovat tarkastamisen arvoisia kahlaajien vuoksi. Niillä on hyvä mahdollisuus ujon kultakurpon näkemiseen kunnolla ja läheltä, ja lisäksi tarjolla on parvittain palearktisia kahlaajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti